Kilokiukuttelija

30.8.2011

Etiikka, tuo paholaisen keksintö

Ah kun kyse olisikin painovirhepaholaisesta, ja puhe etikasta!
Mutta ei, vaan siitä nakertavasta ongelmasta, etiikasta.

Koska ruokaa ei voi enää syödä ajattelematta eläimiä, ympäristöä, ilmastonmuutosta, lähiyrittäjien tukemista, keskusliikkeiden valtaa, kuluttajan painoarvoa ja kymmentä muuta asiaa.

Tiedostava kuluttaja syö fiksusti; kasvisruokaa, ellei peräti vegaanisesti. Itse kasvatettuna. Tai lähituottajalta fillarilla haettuna.

Tämä on ihan oikein, näinhän se pitäisi mennä. Eläinten olosuhteita tehotuotannossa ajateltaessa ainoa oikea vaihtoehto on luomu tai jättää kokonaan eläinperäiset tuotteet pois. Lisäksi ruokaa ei pidä ajaa autolla hakemaan. Muut kuin lähituottajalta saatavat tarvikkeet pitäisi löytyä siitä pienen yrittäjän kaupasta, joka olisi ketjujen ulkopuolella. Eikä lapsityövoimaa saa olla käytetty missään työvaiheessa minkään tuotteen osalta. No, se ei ehkä ruokatuotannossa ole ihan päälimmäisin ongelma.

Kun tietää liikaa, ahdistuu. Ja kun tietää paljon, pitäisi olla fiksu ja tehdä parempia valintoja. Pitäisi olla eettinen.
Tietenkään se ei ole välttämättä helppoa. Ja lähiössä asuvalle autottomalle työttömälle ei ehkä lainkaan mahdollista. Eettiset valinnat eivät siis aina ja kaikkialla ole vain yksilön varassa.
Mutta omalla kohdallani voisin tehdä muutoksia.

Käyn kyllä vain kaksi kertaa viikossa kaupassa, lajittelen, kompostoin ja kierrätän. Sammutan turhat valot kotona ollessa. En syö juustoa. En pahemmin lentele lentokoneella.
Ajan yksin autolla tuhansia kilometrejä kuukaudessa. Ja syön lihaa. En aina, en joka aterialla, en edes joka päivä, mutta syön. Ostan halpatuotantovaatteita.

Haluaisin egonjatke-ilmastosyöppö-katumaasturin. Siksi, että se on mielestäni seksikäs auto. Pidän siitä, että saan istua vähän korkeammalla ja näen kauemmas. Mutta ostan järkevän hybridin tai dieselin.

Hiilijalanjälkeni on taatusti iso, karvainen ja likainen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti