Mietin tässä ProjectMariinan blogissa käytyä keskustelua tavoitteista ja tajusin, että vaikka mitalliset tavoitteet (päivämäärät, sentit, kilot) eivät ole minua varten, näköjään jonkinlainen suunnitelmallisuus silti on.
Tämän huomaan siinä, että tuo juoksukoulu on osoittautunut oivaksi tavaksi meikäläiselle toimia. Ilman sitä olen satavarma, että lipsuisin suunnitelmista aina kun voisi. "Eihän tänään tartte, huomenna sit". Ja "Äh.. ei jotenkin nyt muka jaksais..".
Jos jonkin osaan, se on luistaminen liikunnasta!
Juoksukoulussa on joka päivälle jotain, vaikka lepoakin, ja meikähän tottelee kuin tinasotilas!
Viikon päästä sunnuntaina on sitten virallisesti juostava 5 km, joten nähdään miten juoksumatto näyttää ajan suhteessa matkaan. Eli juoksen nimenomaan niin, että noudatan maton matkamittaria.
Hassua on se, että olen niin tottunut tekemään melkein joka päivä jotain, että eilen kun oli vapaapäivä, huomasin ajatusten välillä askartelevan sen parissa, että olenkohan unohtanut jotain.. piti ihan käydä tarkistamassa ohjelmasta :D
Keskiviikkona käydessäni kaupassa minua houkutteli taas se Susuminttu-pussi, mutta tuijotin tiukasti takaisin ja ohitin sen määrätietoisesti. Ehkä siksi, että tiesin todennäköisesti saavani suklaata ystävänpäivänä.
Miehen kanssa emme tästä päivästä perusta emmekä vietä sitä mitenkään, mutta parhaan ystäväni kanssa ollaan jo vuosia harrastettu pientä muistamista ja hemmottelua: jotain hömppää ja hyvää :D
Tuo Seiska on meidän inside-joke - kumpikaan ei lehteä harrasta kuin korkeintaan kampaajalla. Ja ystävä tietää ja muistaa minttusuklaarakkauteni, joten sitä sain jälleen.
Nyt onkin sitten jälleen edessä ongelma: syönkö levyn rivi kerrallaan vai nopeammin, jolloin kaloreita tulisi rysäyksellä enemmän, mutta sitten niiden kertyminen olisi taas ohi? Decisions, decisions..
Joka tuutista toitotetaan nyt, että kevät olisi tulossa. Olisihan se ällistyttävää ja hienoa, mutta jotenkin en uskalla moiseen vielä uskoa. Eiköhän meille niskaan sada vielä ukkoa ja akkaa miinusasteilla kuorrutettuna..
Halusin kuitenkin hiukan piristää päivää, joten kauppakäynnillä mukaan tarttui tulppaanikimput. Itse en oikeastaan ole punaisen/keltaisen ystävä, mutta pari viikkoa aiemmin ostin valkoisia ja liiloja tulppaaneja ja ne oli jotenkin niiiin aneemisen värisiä, joten päätin nyt kokeilla räväkämpiä värejä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste suklaalevy. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste suklaalevy. Näytä kaikki tekstit
14.2.2014
22.2.2013
Suklaansyönnin soveltamista
Sain Ystävänpäivänä Ystävältä lahjaksi ison suklaalevyn. Hän ei tokikaan tiedä, että olen nyt tiukemmalla linjalla, ja eihän sinällään yksi suklaalevy maailmaa kaada, mutta törmäsin pohdinnoissa mielenkiintoiseen ajatuskulkuun: syödäkö koko levy kerralla (tai siis parin päivän kuluessa, en pysty vetämään levyllistä kerralla), eli siis hoitaa ongelma pois päiväjärjestyksestä tai syödäkö tasaiseti vähän joka päivä?
En kyllä osaa sanoa, kumpi olisi parempi, vaikka kuinka muka osaan miettiä terveelliset ja epäterveelliset ruoat sekä kalorit ja rasvat. Tai ehkä en vaan viitsi alkaa miettiä, eli leikin vaan ajatuksella. Kertarysäys vai hiljainen piina?
No, joka tapauksessa levy seisoi monta päivää koskemattomana ja sitten otin siitä pari riviä parin päivän aikana. 3/4 levystä siis vielä syömättä. Asia ratkesi siis itsekseen.
Tosin mies jostain syystä sai kuningasajatuksen ja toi pääsiäismunia kaupasta isomman satsin! Kysyin mitä ihmettä hän ajatteli, kun tietää, että olen nyt tarkkana herkkujen kanssa, ja vastauksena oli, että hän halusi ostaa jotain kivaa.. äh.. Miehet.
Jos kiloasiaa seurataan, niin nyt on ollut sitten se suvantovaihe, eli paino on pysynyt paikallaan. Ruokailujen osalta ollaan harrastettu vähän innovatiivista kokkailua (makumatkoja eri maiden ruokakulttuureihin) ja jotkut annokset ovat olleet enemmän tai vähemmän epäterveellisiä, joten se selittänee tämän painonpudotuksen pysähtymisen.
Eihän tässä jäniksen selässä olla, mutta moisia herkkuhetkiä ei parane tulla usein. Plus lienee tuolla suklaalevyllä ja niillä miehen raahammilla pääsiäsimunillakin vielä oma vaikutuksensa. Vaikka söisi vain vähän suklaata päivässä, on se silti niitä "ylimääräisiä" turhia kaloreita.
En kyllä osaa sanoa, kumpi olisi parempi, vaikka kuinka muka osaan miettiä terveelliset ja epäterveelliset ruoat sekä kalorit ja rasvat. Tai ehkä en vaan viitsi alkaa miettiä, eli leikin vaan ajatuksella. Kertarysäys vai hiljainen piina?
No, joka tapauksessa levy seisoi monta päivää koskemattomana ja sitten otin siitä pari riviä parin päivän aikana. 3/4 levystä siis vielä syömättä. Asia ratkesi siis itsekseen.
Tosin mies jostain syystä sai kuningasajatuksen ja toi pääsiäismunia kaupasta isomman satsin! Kysyin mitä ihmettä hän ajatteli, kun tietää, että olen nyt tarkkana herkkujen kanssa, ja vastauksena oli, että hän halusi ostaa jotain kivaa.. äh.. Miehet.
Jos kiloasiaa seurataan, niin nyt on ollut sitten se suvantovaihe, eli paino on pysynyt paikallaan. Ruokailujen osalta ollaan harrastettu vähän innovatiivista kokkailua (makumatkoja eri maiden ruokakulttuureihin) ja jotkut annokset ovat olleet enemmän tai vähemmän epäterveellisiä, joten se selittänee tämän painonpudotuksen pysähtymisen.
Eihän tässä jäniksen selässä olla, mutta moisia herkkuhetkiä ei parane tulla usein. Plus lienee tuolla suklaalevyllä ja niillä miehen raahammilla pääsiäsimunillakin vielä oma vaikutuksensa. Vaikka söisi vain vähän suklaata päivässä, on se silti niitä "ylimääräisiä" turhia kaloreita.

