Annoskokojen autuus

Siinä se tillittää tiukasti ja vankkumattomasti vastaan: 79,7 kg. Äärimmäisen outoa, mutta lukema ei muutu vaikka vaakaa koputtaa, tönii, siirtää, kääntää, heiluttaa tai ravistelee.
Tuo sama luku on ollut tuossa jo viikkokausia. Ei sentään ole mennyt Kauhean Kasin puolelle, mutta ei se ole alaskaan päin mennyt (okei, tänä aamuna oli 79,1, mutta ei uskota sitä).

Olen tässä viime aikoina pähkäillyt, että mikä tässä voisi olla syynä.
Kyllä, oli miehen synttärit, johon piti leipoa suklaakakku. Ja syödä oma puolisko. Tietenkin. Ei kai kukaan ole syömättä itse tehtyä erityisen herkullista suklaakakkua?! Mainitsinko jo, että kyseessä oli SUKLAAkakku?
Ja yksi käynti Macissa.
Mutta siinäpä ne oli.

Sitten aloin miettiä jälleen annoksiani. Edelleen olen tunnollisesti syönyt 1990-luvulla harrastamani kuuden tacokuoren sijasta enää viisi, se ei ole muuttunut. Fajitaksia jos tehdään, entisen kolmen lätyn sijaan nykyisin kaksi.

Mutta ne hiilarit näköjään hiipii lautaselle ihan hirveellä voimalla ja määrällä. 
Jos teen vaikkapa pastaa/riisiä/nuudeleita/perunoita jotenkin (en ikinä syö perunaa keitettynä, vaan uunissa/paistettuna/lohkoina), olen viime kuukaudet lapannut niitä lautasella aivan massiivisia määriä!
Ja ei, mikään "ota isompi lautanen niin näyttää siltä, että syöt vähemmän" ei todellakaan toimi - meikälikkahan täyttää sen pellillisen täyteen ja vielä kukkuroilleen!

Jostain syystä olen alkanut taas mättää lautaselle ruokaa ihan kaksin käsin. Ja jos se on lautaselle otettu, sehän syödään myös. Tietenkin.

Eilen päätin sitten pysyä tiukkana. Tein sellaista riisipaistosta uunissa. Ihanaa helppoa kevyttä seesamiöljyistä höttöä. Otin lautasellisen, isohkon, myönnettäköön, mutta tällä kertaa vaikka kuinka teki mieli, en lähtenyt hakemaan toista annosta.
En ole siis harrastanut yleensä koskaan santsaamista (paitsi buffeteissa), ja olen yleensä syönyt vain sen yhden lautasellisen.
Nyt viime kuukausina olen näköjään kipittänyt aina hakemaan vielä toisen satsin, vaikka napa rutisee.
Eilen en sitä sitten tehnyt vaan muistutin itselleni tiukasti, että jos annan hetken mennä, aivot saa kiinni juonesta ja kertoo vatsan olevan jo täynnä.

Olen miettinyt pitäiskö taas aloittaa karppaus, jolloin noi hiillarit jäisi pois tai vähemmälle, mutta kun mies ei karppaa, pitäisi aina tehdä kaksi erilaista lajia. Joo joo, olenhan tehnyt sitä vuosikausia aiemmin, miksi sitä ei voisi tehdä nytkin?? Niin.. ehkä siksi, että olen samalla sitä mieltä, että ei noi hiilarit venettä kaada, vaan että se määrä, mitä niitä mätän.  Suu soukemmalle nuija!!