Kävelin kiusauksen ohi - kahdesti

Viime viikolla oli Cittarissa sitten oikein panostettu uutuustuotteen myymiseksi: kun käveli sisään, vastassa oli kaksi hyllyä täynnä (tietenkin ihanaa) uutta tuotetta.
Ja se tuote oli kuin räätälöity meikäläiselle - eli Lakritsi Kismet.

Tietenkin ne tekee tuotteen, jossa yhdistyy meikäläisen himot ja halut - suklaa ja laku (no oikeasti se himo kohdistuu salmiakkiin, mut nehän on niinku vähän sama tuote ;).

Näin tuon siis kävellessäni kauppaan - ja jatkoin matkaa.

Lappasin kärryn täyteen kaikkea mahdollista ja lopuksi lähdin hakemaan salmiakkia karkkihyllystä. Koska ilman salmiakkia ei voi elää, eikä kukaan saisi sellaista olettaa tai edellyttää.

Tuohon uutuuteen liittyen olivat sitten panostaneet oikein kunnolla: vielä karkkihyllyjen luona oli erillinen IIIIISO hylly täynnä tuota - ja vielä todella hyvässä tarjouksessa, 2 kpl 1,20 € tai jotain.

Kävelin ohi ja hain salmiakkini ja menin kassalle.

Jossa jälleen uusi houkutus! (Kyllä, tämä tarina on tosi).

Näköjään nyt on olemassa Dajmilta suklaatuuttiversio. Melkein mahdoton ohittaa! Dajm-tuutti on mielestäni muuten ok, mutta vaniljajäätelö ei lämmitä. (Sivumennen sanottuna vanilijajäätelö tulisi julistaa laittomaksi, kaikki olemassaolevat jäätelöt tulisi kerätä kasaan ja polttaa isolla roviolla).
Mutta suklainen Dajm - ah ja voi!

En ostanut.

Miten ihmeessä tämä oli mahdollista te kysytte?

Jaa, ei aavistustakaan?!

Ehkä nyt kun olen yrittänyt syödä fiksummin (ja haa - aamupaino 78,3 kg eli 1,5 kg kadonnut), pystyn hetkellisesti tekemään järkeviä päätöksiä. Jos ne fat pantsit saisi kohta mahtumaan ilman lievää väkivaltaa.
Tämähän ei tarkoita mitään. Tietenkin aion testata nuo molemmat tuotteet jossakin vaiheessa, sehän nyt on itsestäänselvää.  Mutta en nyt juuri.

Olen onneksi pystynyt pysymään erossa kaikesta turhasta ja mieskin on totellut todella kiltisti eikä ole kantanut mitään herkkua kotiin.
Tänään tosin vapun kunniaksi aion vetää yhden tippaleivän!
Ai niin, hauskaa vappua!

Raihnaisen rutinoita

Kävinpä sitten tänään heikkatiellä kävelyhölkällä. Ja kyllä, ihan pystymetsästä täysin rapakuntoisena.
Tämä siksi, että alkoi ärsyttää ne sykkeet ja niiden vahtaaminen ja tuunaaminen ja mitä lie, joten jääräpäisesti päätin olla välittämättä niistä. Hölkkäsinhän sen 10 km viime vuonnakin niillä korkeilla sykkeillä.

Ilma kun oli ihana, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, joskin tuuli aika ilkeästi, niin mikäs siinä oli mennessä.
Kävelin ylämäet ja hölkkäsin, tai siis ehkä taaperrushölkkäsin suorat pätkät. Ihan ok meni, mutta nyt sit nähdään sanooko polvet jotain.

Meikä hölkän jälkeen

Venyttelyn kun muistaisi vielä.

Tiedän, että en jaksa alkaa rakentaa kuntoa nollasta - se on nähty, että sitä en vaan viitsi vaivautua tekemään, joten uppiniskaisena tehdään nyt näin. Eihän tää välttämättä kestä.. Ehkä tämä oli tässä. Saa nähdä.

Alkaa vaan ärsyttää noi kilot, mutta miten ihmeessä ne mihinkään katoaisi, kun on herkutellut?! Ja juu, mies on taas syypää! Ja tällä kertaa oikeesti: "Tietenkin ostin tippaleivät meille. Koska täytyyhän meidän harjoitella niiden syöntiä, jotta tiedetään, tykätäänkö me niistä sitten vappuna". Jep jep - eihän me ollaakaan niitä vielä vasta syöty kuin 10 vuoden ajan...

Nyt on fiilikset muutenkin vähän alamaissa. On pari juttua, jotka ei ole menny toivotusti/odotetusti enkä voi asialle mitään. Elämä on.. ja se on vähän vaikeaa hyväksyä. Kun tykkään, ja vaadin, ja edellytän, että asiat menee niin kuin minä haluan menevän. Mut juu, ei mene.

Yrityksenä on nyt kuitenkin, että josko saisi muutaman kilon edes pois - nimittäin fat pantseistä hajosi vetskari (!!!) varmaan liiallisen (!!) rasituksen (!!!) takia. Hemmetti, jos tuo ei ole Selvä Merkki niin mikä sitten on???