Valitettavasti :D
Oltiin miehen kanssa viime viikolla reissussa. Muistin jossakin vaiheessa, että ennen kuin kesä loppuu, pitäisi sitä Dajmin suklaaversiota kokeilla.
No, kun sitten jossakin vaiheessa pysähdyttiin, haettiin jädet. Mulle testiksi tuo Dajm suklaa ja miehelle joku mansikkatuutti tms.
Heti kun päästiin autoon, siis saman tien, miehelle iski paha hedari eikä hän pystynyt jäätelöään syömään.
No minähän tunnollisena tyttönä sitten vedin ensin oman tuutin ja perään sitten hänen tuuttinsa. Ja tulipa ällön täysi olo.
Mutta siis mielenkiintoisinta on, että en voinut ajatellakaan, että heitetään tuo miehen jäde pois. Eli että kun hän ei sitä voi syödä, se vaan pannaan pois. Oltiin siis keskellä ei mitään ajamassa eikä kotipakastinta ollu lähelläkään, eikä mitään muutakaan pakastinta.
Mietin siinä jädeä syödessä, että mikä hemmetti se on, että en vaan voi kestää sitä, että ruokaa heitetään pois. Eli ennemmin meikä vetää ison tuutin, joka ei edes ole kovin kaksisen makuinen, kuin heittää sen roskikseen. En tiedä. Lapsuuden trauma - ruoka oli iso juttu (ei kovin varakkaita oltu) eikä se edes ollut kovin hyvää (äiti ei kaksinen kokki), joten kun jotain hyvää oli olemassa, se piti syödä vaikka pitkin hampain?
Huokaus.
No analyysia siitä Dajm suklaasta: eipä mitään maailmaa täräyttävää. Tiedä sitten johtuuko siitä, että takana on karppausta se kuukausi eikä makeaa ole kovin paljon mennyt. Siis ihan ok tavallinen suklaatuutti, tosin propsit siitä, että oli täyteläisesti suklaata, ei mikään häivähdys makua. Tosin maku meni sitten myös ihan hitusen tumman kaakaojauhon puolelle.
Eli nyt on koettu, en usko, että välttämättä toiste ostaisin.
Ja paino? Se on nyt ollut pari viikkoa samassa, 76,3 kg. Saa nähdä lähteekö se tuosta alaspäin. Senttejä en ole muistanut mittailla, voisihan ehkä senkin jossakin vaiheessa tehdä ja katsoa, onko mitään tapahtunut.
