Salaliittoteoriaa

Olen tullut siihen tulokseen, että on olemassa herkkujen tekijöiden salaliitto meikäläistä kohtaan. Tämä ilmenee siten, että aina, kun pitäisi saada jotenkin erilaisten herkkujen syöminen kuriin, ne saatanat tekee uuden ihanan tuotteen, jota olisi pakko maistaa!

Viimeisimpänä on meikäläiselle vastustamaton yhdistelmä: salmiakki (jes!!) suklaa (jessss!) popparit (!!). 
Siis oikeesti.. voisiko ne mitään parempaa yhdistelmää keksiä meikäläisen pään menoksi?? (Vastaus on ei). 

Tietenkin tuota piti maistaa ja tietenkin se on ihanan herkullista. 

Mutta onhan ne kaikkea muitakin viime aikoina ehtineet tehdä. Fazerin valkosuklaalevy, Fazerin Crispy Mint, Kaurachoco, hävikkipusseja.. 
Ne tosin on testaamatta.

Muutenkin uudet ihanat erilaiset suklaalevymaut jää testaamatta, koska haluaisin vain maistaa niitä.  Ja sellaiseen suklaalevy on liian iso. En käsitä, miksi eivät voi samaan syssyyn tehdä patukkaa uutuusmausta, niitä ostaisin aivan varmasti!

Jos siis teilläkin on pakko testailla uutuuksia (ja siten siirtää painonhallintapäivää kauemmas tulevaisuuteen), syyttäkää vain meikäläistä! Tai siis syytäkää tekijöitä, jotka tekee nämä vain meikäläisen kiusaksi!

Ei vaan jaksa välittää

Nyt on ollut jo jonkin aikaa vähän sellainen tyhjän päällä olo -fiilis.
Tyhjän päällä siksi, että nyt on kaikki auki elämässä. Työkuviot siis. Mieskuvioista ihan turha edes mainita, niitä ei ole :D
Mielenkiintoista.. kun sanon "kaikki" auki, auki on vain työ. Mutta eikös se ole aika lailla kaikki? Koska se liittyy rahaan ja pärjäämiseen yleensä?

Sattuneesta syystä elämähän meni kokonaan uusiksi kohta vuosi sitten (siitä on oikeasti kohta vuosi??). Siihen saumaan osui onneksi sitten työkuvio, joka pelasti pään ja lompakon. Mutta se loppui nyt.

Olihan työkuvioissa kaikkea säätöä Sitä ennenkin, mutta ne liittyi niihin Suuriin Suunnitelmiin ja haaveisiin, unelmiin, joiden piti toteutua kunhan vaan..... No, eivät ehtineet toteutua ennen Sitä. Muttta suurimman osan aikuiselämästä olen ollut töissä, ja nyt en ole.

Mystistä, outoa, ihmeellistä ja ehkä huolestuttavaakin on asiassa se, että en ole huolissani. Siihen ei siis ole perustetta - olla olematta huolissaan. Mitään ei siis ole kiikarissa, horisontissa eikä kämmenellä. Mutta en ole hysteerinen enkä huolissani. Pitäisi kyllä olla. Raha kun on sillee tarpeellinen asia elämässä...
Entinen minä kiipeilisi seiniä pitkin, kyyristelisi nurkassa vollottaen kiukuissaan tai repisi tyynyjä palasiksi.
Mutta ei. En vaan jotenkin välitä.
En tiedä olenko "in denial", sokea, tyhmä, strutsi, optimisti (hah, niin ei mua!) vai mikä lienee.

Hetken leikin ajatuksella, että entäs jos olisin masentunut? Mutta nääh, se ei oo mua lainkaan... eli en siihen usko.

Tosin olen välinpitämätön myös syömisten suhteen. Ei, edelleenkään en syö suruun, kun en sitä ole ennenkään harrastanut, mutta en myöskään juokse vaa'alla joka päivä.
Ihan sama mikä paino on, ei kiinnosta. Parin kilon heittoa taitaa tapahtua ees taas, ketä kiinnostaa.

Mutta yksi hiukan traumaattinen jäätelötilanne oli!
Ostin muutama viikko sitten pakkaseen Mövenpickin Swiss Chocolatea ja sitä ihanaa Fazerin Salmiakkijädeä.
Se trauma oli se, että tuo salmiakkijäde ei oikein maistunut miltään. Siis maku oli jotenkin... lääps. Sellainen kuin kuulisit etäältä musaa, mutta et ihan pysty hahmottaa, mikä biisi. Sama juttu tuon kanssa. Tai kun jos syö jotain nuhassa - melkein maistaa, mutta ei.
En siis tuhlaa kaloreita enää tuohon(kaan) jädeen, koska jos ei maistu, ei maistu!
Mövenpick ei tokikaan koskaan petä!

Kävin sitten jäätelöllä

On erinomaisen hyvä ja tärkeää paasata hiilarihimosta ja sen selättämisestä (?) ja sen jälkeen tietoisesti mennä nautiskelemaan. Mutta mikäs sen parempaa?!

Jäätelötytti, joten menin jädelle. Kaunis päivä, lämmin, aurinko paistaa - jos sellaiseen päivään ei sovi jäätelö, niin mihin sitten??

Fazer Salmiakkijäätelö

Päätin lähteä ihmisten ilmoille ja marssin ensimmäisen kohdalle osuneen jädekioskin luo.

Olin alunperin päättänyt, että jos sitä ihanaa mustaa Fazerin salmiakkijädeä vielä on, se on valintani. En tiedä oliko se kausituote, mutta ainakaan tuolla kioskilla sitä ei ollut. Täytyy sanoa, että tuo on yksi erinomaisimmista jäätelöistä ikinä. Vaikka Pappagallon Lakritsi ja Wanhan Ajan Lakritsi (jota en ole nähnyt ekan kesän jälkeen enää) ovat erinomaisia. Mutta Pappagallon kioskia (jos niitä enää on), ei ole missään omien reittien varrella, ja tuota WAL:a ei enää tosiaankaan taida tehdä enää.
Mutta kun ei ollut salmiakkijädeä niin ei ollut.

Sekunnin sadasosan ajan leikin naurettavalla idealla, että jos ottaisi pehmistä, mutta herranjestas, eihän sitä nyt sellaista voi ottaa jos päätöksenä on PALLO vohvelilla.

Mietin myös, että jos menisin katsomaan vähän matkan päähän olisiko aiempina kesinä ollut jädekioski edelleen paikallaan (sieltä ostin nimenomaan tuota ihanaa salmiakkijäätelöä), mutta kun löytyi muuta hyvää, luovuin tästä ideasta.

Kioskilla oli tarjolla nimittäin erinomainen kakkonen, Wanhan Ajan Suklaa! Se on suklaajäätelöistä ihan top kahdessa, ellei peräti ykkönen. Suklainen, hippuja, täyteläinen maku - nammmmm.

Kuulun siihen ehdottomaan koulukuntaan, jonka mielestä kaikki jädet, joihin sekoitetaan marjoja tai hedelmiä, tulisi kasata ja räjäyttää taivaan tuuliin.
Ja niiden valmistajat ladon taakse ja..

Jäätelö ja marjat/hedelmät ei vaan toimi - paitsi pirtelössä.
Suklaa, pähkinät, salmiakki, minttu - niistä on ainoat oikeat jäätelöt tehty!

Eipä aikaakaan niin voi kauhistus

Hups, taas on hurahtanut yli kuukausi etten ole ollut olemassa täällä.
Mutta mulla on hyvä excuse. Tai no, ei ole, mutta eikös kuulosta hyvältä, jos sanon, että on ollut töiden kanssa kiirettä? Saan reippaan ja ahkeran ihmisen maineen, eikös niin?

Joo, siis on hommia pukannut taas mukavasti, mutta eipä se olisi mitenkään estänyt blogaamasta.
Blogaamista on jälleen ehkä estänyt se, että mitään ei ole tapahtunut. Ei niin mitään.
Painossa, elämässä, asioissa, toiveissa, nothing.

Tai siis paino on nyt suunnilleen sen 74,5 kg, mikä on toki parempi kuin se hirvittävä 82 kg, mutta siitä se ei hievahda mihinkään. Tarttis varmaan jotain treeniä harrastaa, että se tuosta lähtis alaspäin.

Muutamia ravintolakäyntejä tms joissa ei voi itse vaikuttaa ruokailuun on ollut ja mielenkiintoista on, että silloin joka kerta paino nousee kilon ja kestää melkein pari viikkoa, että se putoaa taas.
Turha näköjään kuvitella, että tuon jumiutuneen rajan alle päästään ilman jotain kunnon kuntoiluja. Ja polvi ei taas siinä ole yhteistyöhaluinen.

Jouluna kiloja tulee taas vähintään se vakio kaksi, mutta ainakin ajatuksena on jatkaa karppaamista joulun jälkeen. Jouluna aion kyllä herkutella Paradis-askilla ja itse leivotulla ruis- ja ciabattaleivällä. Ja mädillä. Ehdottomasti mädillä! Muikun sellaisella, sorry, makuni on kallis. Mutta kerran kesässä tai siis joulussa sen voi tehdä.

Ai niin, tuote-esittely! Sallin itselleni vähän salmiakkia karppauksenkin keskellä ja uusi löytö on Tervapantteri.
Tykkään noista tervapastilleista sekä Panttereista, joten yksi aski per viikko on mukava lisäherkku. Suosittelen!

Ja vielä yksi lapsuusmuisto: muistaako kukaan niitä ALKUPERÄISIÄ salmiakkipanttereita, joita sai vielä 80-luvun puolivälissä mutta sen jälkeen tuote katosi ja kun se palasi, se on nyt joku ihme lälly mukasalmiakkilakritsi?
Se alkuperäinen on todella erinomaista salmiakkia. Miksiköhän ne lopetti sen?

Kävelin kiusauksen ohi - kahdesti

Viime viikolla oli Cittarissa sitten oikein panostettu uutuustuotteen myymiseksi: kun käveli sisään, vastassa oli kaksi hyllyä täynnä (tietenkin ihanaa) uutta tuotetta.
Ja se tuote oli kuin räätälöity meikäläiselle - eli Lakritsi Kismet.

Tietenkin ne tekee tuotteen, jossa yhdistyy meikäläisen himot ja halut - suklaa ja laku (no oikeasti se himo kohdistuu salmiakkiin, mut nehän on niinku vähän sama tuote ;).

Näin tuon siis kävellessäni kauppaan - ja jatkoin matkaa.

Lappasin kärryn täyteen kaikkea mahdollista ja lopuksi lähdin hakemaan salmiakkia karkkihyllystä. Koska ilman salmiakkia ei voi elää, eikä kukaan saisi sellaista olettaa tai edellyttää.

Tuohon uutuuteen liittyen olivat sitten panostaneet oikein kunnolla: vielä karkkihyllyjen luona oli erillinen IIIIISO hylly täynnä tuota - ja vielä todella hyvässä tarjouksessa, 2 kpl 1,20 € tai jotain.

Kävelin ohi ja hain salmiakkini ja menin kassalle.

Jossa jälleen uusi houkutus! (Kyllä, tämä tarina on tosi).

Näköjään nyt on olemassa Dajmilta suklaatuuttiversio. Melkein mahdoton ohittaa! Dajm-tuutti on mielestäni muuten ok, mutta vaniljajäätelö ei lämmitä. (Sivumennen sanottuna vanilijajäätelö tulisi julistaa laittomaksi, kaikki olemassaolevat jäätelöt tulisi kerätä kasaan ja polttaa isolla roviolla).
Mutta suklainen Dajm - ah ja voi!

En ostanut.

Miten ihmeessä tämä oli mahdollista te kysytte?

Jaa, ei aavistustakaan?!

Ehkä nyt kun olen yrittänyt syödä fiksummin (ja haa - aamupaino 78,3 kg eli 1,5 kg kadonnut), pystyn hetkellisesti tekemään järkeviä päätöksiä. Jos ne fat pantsit saisi kohta mahtumaan ilman lievää väkivaltaa.
Tämähän ei tarkoita mitään. Tietenkin aion testata nuo molemmat tuotteet jossakin vaiheessa, sehän nyt on itsestäänselvää.  Mutta en nyt juuri.

Olen onneksi pystynyt pysymään erossa kaikesta turhasta ja mieskin on totellut todella kiltisti eikä ole kantanut mitään herkkua kotiin.
Tänään tosin vapun kunniaksi aion vetää yhden tippaleivän!
Ai niin, hauskaa vappua!

Kaksi asiaa, joista en luovu

.. ja toinen on salmiakki.

Itse asiassa oli tarkoitus käyttää tässä sitä 80-90 -luvun mainosta Turun sinapista (ne muistaa vain me vanhat, ristiretkien aikana syntyneet), mutta kun tutkailin, mainoksessa sanotaankin, että on kaksi asiaa, joita ei vaihda. Ja meikäläisellä kyse on nimenomaan luopumisesta.

Eli vaikka olen nyt ollut tosi kiltisti ja jätin miehen kaupasta kantamat pullat ja suklaat syömättä, salmiakista en aio luopua.
Siksi, että se on hyvää ja siksi, että jos olen lian tiukka, tulee taatusti repsahduksia.
Ja vielä siksikin, että loppujen lopuksi en syö niitä paljon per päivä, joten en usko, että painon väheneminen siihen kaatuu, tai edes hidastuu. Ja jos hidastuu, so be it.

Tänään on juoksukoulussa lepopäivä ja huomenna alkaa muka kolmas viikko jo!? Mihin tää aika oikein menee? Kohta on siis jo juhannus..

Lueskelin tuota juoksukoulun viimeistä viikkoa (niin siis kunnolla vasta nyt, kun kaksi viikkoa takana :D) ja viimeisenä päivänä sitä sitten muka pystyisi juoksemaan 10 km yhteen putkeen. Senkunnäkis..

Tänään on taas lonkkaa ja toista lantionluuta (tai mitä lie kohtaa siellä päin) kolottanut. Toivon vaan, että se on käytön puutetta eikä tarkoita sitä, että paikat alkaa pettää. Harmittaisi kuin pientä silakkaa jos tämä homma pitäisi jättää tähän.

Mut hei,eipäs maalailla mitään seinälle, pidetään se positiivisen avoimena!

Nyt riitti - ihan oikeesti!

Tai siis toivottavasti riitti! Ainakin on tarkoitus, että riitti! Siis suunnitelmissa on, että tämä oli tässä.

Päättäväisyys on ihanaa :-D
Nyt siis riitti nämä kilot, toistaiseksi. Toivottavasti.

Huomasin tässä eräänä päivänä, että "läskivaatteet" kinnasi, yksi erityinen paita. Ja siis se paita heiluu yleensä ihan vapaana keskivartalolla. Nyt olikin nappien välit auki kuin pilakuvissa konsanaan.
Piti siis mennä vaa'alle - ja tulos oli 78,4 kg. Taas. Tietenkin.. näillä syömisillä.

Tuli kuitenkin sellainen pieni päättäväisyyden puuska, että nyt on pakko saada taas painoa alas, että mahtuu vaatteisiin.

Seurauksena oli, että tämän viikon alussa kauppakäynnillä jätin kaikki herkut ostamatta, tai siis sitä yhtä salmiakkipussia ei lasketa, kun se on uusi ihana tuote. Ja ostin porkkanaa naposteltavaksi ja laitoin banaaniviipaleita pakkaseen herkutteluhetkeä varten.
Ensin pitää syödä kaikki kotiin kumuloituneet karkit pois, ja sen jälkeen ei sitten uusia osteta.

Aloitin myös juoksumatolla kävelyn. Ensin on opeteltava kävelemään ennen kuin voi juosta jne.. Onnistuin heti ekana päivänä saamaan rakot kantapäihin, joten täytyy kävellä nyt jonkin aikaa paljain jaloin.

Jostain syystä on janottnut kunnolla tällä viikolla, jotenolen juonut vettäkin kuten asiaan kuuluu. Muistan, kun ennen join vettä ihan heittämällä pari litraa päivässä ilman, että sitä tarvitsi suunnitella. Nykyisin en yksinkertaisesti vain muista, ei se mikään periaatekysyys ole, ettenkö joisi.

Nestetttä varmaan olinkin täynnä, ja se lähti ensimmäisenä, koska nyt paino oli tänään punnittaessa 77,2 kg. Eihän se tällä tahdilla etene tämän jälkeen, joten pitä muistaa olla kärsivällinen. Ei paras luonteenpiirteeni..

Niin se uusi ihana salmiakki!
Löysin tämän viime viikolla ja se onkin uusi rakkauteni - juuri sellaisia salmiakin makuja,joista pidän! Salmiakin ystäville: SUOSITTELEN!

Eihän sitä nyt kaikkea voi jättää pois..