Kilokiukuttelija

3.8.2015

Kokemusten käsittelyä

Nyt on viikko takana karppausta ja hyvin on mennyt.
Laitetaan nyt tähän niitä mittoja, vaikka ne nyt ei ole ne oleellinen asia (se, että ne fat pantsit edes mahtuu, on).
Paino 78,3 kg, eli kilo lähtenyt. Se on taatusti nesteitä yms, joten se nyt ei kerro yhtään mitään vielä.

Unohdin aamulla mitata vararenkaan ennen kuin join ison lasillisen vettä (yritän saada mahan toimimaan aamuisin sillä tavalla - ei onnistunut tällä kertaa). Mutta mittasin silti huvikseni ja sentti oli lähtenyt molemmista kohdista. Jälleen, taatusti turvotusta tms ollut, joten ei tuokaan mitään kerro.

Mutta siis ihan hyvin on homma lähtenyt käyntiin.

Selvästikin silloin edellisellä kerralla vuosia sitten söin enemmän per päivä (kurkkasin vanhoja ruokapäiväkirjojani). Nyt jos syö kunnon aamiaisen, esim. munakkaan ja kasviksia, on oikeasti ihan täysi olo pitkälle iltaan. Eli syön vain kahdesti päivässä, aamiaisen ja päivällisen/illallisen. Nyt on jäänyt pois se aiemmin n. klo 14 tullut huikoominen, johon on pitänyt ottaa jotain; hedelmää tai mitä lie kaapissa on ollut.

Ketoosissa en ehkä vielä ole, joskin muutamana päivänä on käväissyt tuttu päänsärky.
Ketoosiin en ehkä ole siksi vielä päätynyt, koska päätin syödä pois aiemmin kerätyt irtokarkit ja riisisuklaan. Ei niitä siis paljon ole, mutta syön niitä niin hitaasti, muutaman irtiksen per päivä. Joten ehkä ketoosi ei pääse päälle.
Tiedä sitten olisiko järkevämpi vetää kaikki karkit kerralla huiviin ja sittenhän ne olisi loppu, mutta toistaiseksi olen nyt mennyt tällä. Ei noita moneksi päiväksi enää ole.

Ja eilen tein sitten jotain niiiiin oman luonteen vastaista: heitin salmiakkia roskikseen!!
Tässähän on ristiriita kahden oman elämän johtotähden kanssa: 1. salmiakki on best of the best of the best ja 2. herkkuja ei heitetä roskiin.
Mutta. Kyseessä oli Hyvää makumaasta pussin salmiakit. Ne ei vaan jotenkin putoa. Siis aiemmin olen nekin sönyt, koska herkkuja ei heitetä roskiin, mutta nyt päätin, että en turhaan niitä vetele kun en mausta tykkää. Kyllä sielua raapi, mutta heitin silti.

Suurimmaksi ongelmaksi nousee taas se sama kuin aina ruoanlaitossa - en keksi mitä laittaisi ruoaksi. Olen jälleen selaillut karppireseptejä, mutta monessa niistä on juustoa, jota en syö. Tämä on aina meikäläiselle ongelma - keksiä jotain uutta kivaa erilaista syötävää. Inhoan vetää samaa ruokaa päivästä toiseen.

2 kommenttia:

  1. Voi hitsit! Sun nykypaino on lähellä mun toivepainoa. Väittäisin, että olen aika kivassa mallissa, kun painaisin tuon verran.

    Nuorena aikuisena painoin 66 kiloa. Mutta ei siis pienintäkään halua tuohon saakka päästä. Mun mies varmaan ottaisi eron, jos oisin niin laiha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun tein sen elämäntapamuutoksen ja tapasin nyksän (ei siis liittynyt toisiinsa :) olin 63 kg. Se oli mukava paino. Vaatteet sopi hyvin. Eipä siinä kauaa mennyt kun oltiin sitten jo 72 kg.. johon nytkin on matkaa..
      Mies varmaan tykkäis vaikka olisin minkä kokoinen, mutta en edes kuvittele pääseväni tuohon 63 asti.. jos pääsis edes siihen 72, jolloin suuri osa vaatteista menis vielä päälle. Jos pääsis siitä alaspäin, olis jo aika hienoa..

      Poista