Kaikkein mahdottomin vastaus on antaa kysymykseen "mistä niitä (hyviä) miehiä löytyy?". Tätä taitaa pohtia moni nainen eri puolilla maailmaa - tai on pohtimatta. Vastauksen kun tuohon tietäsikin, niin olisi kyllä triljardööri.
Mietin tuossa äskettäin, että ei niitä muuten niin vaan näe tai siis nihin törmää niin vaan. Otetaanpa vaikka matkustaminen. Vain leffoissa (jos niissäkään) viereen lennolla istuu joku ihana (vapaa!) tyyppi, jonka kanssa keskustellen kolmen tunnin lento kestää 15 minuuttia, ja josta voi kehkeytyä jotain vähän kestävämpää.
Laskin, miten monta lentoa (siis yksisuuntaista) olen työkuvioissa vuosikausien aikaa tehnyt. Eli se, että olen istahtanut alas, lentänyt paikasta A paikkaan B ja joku todennäköisesti istunut vieressä. Hyvin konservatiivisesti arvioiden lentoja voisi olla 100 kpl. Todennäköisesti enemmänkin.
Ja arvatkaapa kuinka monella noista lennoista on tapahtunut mitään mihinkään mukavaan (mieheen) liittyvää?
Juu, voititte sen arvauksen. Big fat zero.
Kerran lento meni kyllä mukavasti Osmo Kontulan kanssa keskustellen suomalaisten seksuaalisuudesta muutama tunti, ja kerran juttelin hetken yhden jenkkimiehen kanssa hänen IPhonensa kumikuoresta. Olen istunut poliitikon vieressä (kohteliaat tervehdykset molemmilta istuttaessa alas) ja kerran käytiin pitkä ja syvällinen keskustelu skottinaisen kanssa The Journey-filosofiasta.
Siinäpä ne sitten onkin olleet.
Ikinä, koskaan, milloinkaan, ei ole viereen istahtanut mukavan oloinen mies, joka olisi alkanut edes kohteliaasti ottamaan kontaktia. Ole siinä sitten "avoin uusille tilanteille" tai "reippaasti vaan ottamaan kontaktia!". Haistakaa paska - viereen tulee useimmiten kireä nainen, nukkuva teinix, kiehnäävä pariskunta tai kärttynen bisnesmies. Ei kauheasti kiinnosta nämä kohderyhmänä.
Olisi itse asiassa mielenkiintoista tietää, onko oikeasti jonkun ihmissuhde alkanut lennolla vierekkäin istuttaessa... siis muutoin kuin kirjoissa ja leffoissa.
(EDIT. Ja NÄKÖJÄÄN elävässä elämässä hemmetti! Hesari 7.5.2017:
"Buigues, jonka äiti on suomalainen, oli hänkin palaamassa kotiin. Insinöörinä hän alkoi heti laskea todennäköisyyttä sille, että hänen näkemänsä kaunis blondi osuisi samaan koneeseen. Lähtöportilla hän pääsi laskemaan uudestaan: mikä olisi todennäköisyys sille, että hän istuisi minun viereeni?
Niin siinä kävi, Kukkasniemi istui viereen. Buigues alkoi miettiä seuraavaa siirtoa. ”Lopulta pyysin häntä antamaan laukkuni ylhäältä. Otin sieltä salmiakkipurukumia ja tarjosin. Siitä aloimme jutella.” Puolen vuoden päästä he olivat naimisissa."
Yhdyn ärsytykseesi tässä kohtaa! Mites hei kauppajonot. Eh. Kirjastot. Joopajoo. Kyllä mä sanon että jos meinaa jotain löytää niin ihan itse on oltava aktiivinen. Voin toki muuttaa mieltäni jos tämä todistetaan vääräksi, mutta siihen asti pysyn tässä.
VastaaPoista"Harrastukset".. Joo.. Aloitan postimerkeillä, jotta voisin löytää miehen. Riiiight.
PoistaMielenkiintoista, että yks tyyppi sanoi kun kysyin, että onko treffipalstalla ilmoitusta: 'en sellaiseen alennu'. Kun 'siellä on vaan luusereita, jotka ei muualta saa'... Johon tietenkin vastasin, että on ollut itselläkin ilmoitus.. :D
Jep jep.
Just! Onhan se joo kauheeta itsensä alentamista laittaa itsensä tyrkylle sinne. Ja jotkut hullut vielä kuvan kanssa! Oon jutellut sinkkupalsta-aikoinani paljon kuvattomien miesten kanssa ja saanut vastaukseksi että ei ammatin takia voi muka kuvaa laittaa. Ilmi on sitten kuitenkin käynyt että eivät ole mitään sen ihmeellisempiä ammatteja kuin omanikaan. Olen ystävällisesti huomauttanut että ihan on itsellänikin ammatti ja elämä, mutta en häpeä sitä että olen sinkku ja etsin elämäni rakkautta.
PoistaIlmeisesti se sinkkuus on sitten niin häpeällistä, siinä ei varmaankaan erotella sitä sinkkuuden syytä. Häpeällistä mitä häpeällistä. Ei muuta kuin tsemppiä!
Jatketaan häpeämistä häpeämättä!
VastaaPoistaItsekin huomannut tuon 'ammatin takia ei kuvaa'. Joku James Bondko ne on olevinaan..