Eli kun en saanut sitä työpaikkaa? Ei sitä oltu missään koskaan luvattu minulle!
Kun ihmissuhde ei menekään toivotusti? Näytä mulle mihin on kirjattu, että se olisi mulle tarkoitettu ihminen?!
Kun Suuri Suunnitelma meni sattuneesta syystä persiilleen? Missään ei oltu sanottu, että vain siksi, että itse suunnittelimme ja päätimme asioiden menevän tietyllä tavalla, ne myös niin menisivät!
Eihän se vitutuksen määrää mitenkään vähennä, eikä syvää pettymyksen tunnetta, mutta yritän muistuttaa itselleni (aikuinen kun tässä pitäisi olla ja kypsä ja pystyä käsittelemään asioita fiksusti ja eri puolia tarkastellen), että oikeasti ei kukaan ole koskaan luvannut, että saisin mitä haluan. Tai että asiat menisi helposti. Tai että ne edes menisivät jotenkin!
Ei ole mitään tahoa, mitä syyttää, ei ketään, ketä haastaa amerikkalaisittain oikeuteen, ei ketään, kenen nokkaa motata verille tai kenen harteille vyöryttää kaikki vastuu. Ja sekös pännii!
Olisihan se hienoa, jos olisi jokin takuu siitä, että asiat jotenkin nytkähtää aina kuitenkin tasapainoon.
Äskettäin kaverin kanssa pohtiessa ihmissuhteita (ennen sydämen särkymistä) kysyin, että miten niin tässä voisi muka olla jotain parempaa, pysyvämpää? Kaverin vastaus oli, että paskan määrä on vakio, ja olen jo oman osani saanut elämässä.
No ei muuten ole vakio! MUTTA - eipä unohdeta: Ei ole missään sanottu, että näin on, tai että näin olisi juuri meikäläisen kohdalla.
Epäreilua? Elämä on.
Tähän osuu yhden lempisarjani lempihahmon toteamus:
Yhden viikolla tapahtuneen kriisitilanteen johdosta (jota en yllättäen voi blogiini tällä hetkellä kirjoittaa) päädyin ostamaan Tunne lukkosi-kirjan ja huhhuh kun on kolahtavia kohtia. Kuin suoraan oppikirjasta mun käytös.
VastaaPoistaTänään (luettuani muutama kymmentä sivua sitä kirjaa) olen sitä mieltä että ei ole mitään suurta suunnitelmaa, on vain se, jollaiseksi elämän tekee. Mä itse olen kova sabotoimaan juttujani näköjään alitajuisesti, mutta ei se mitään, se on vaan mun lapsuuteni hylkäämiskokemusten syytä. Nyt kun sen alan tiedostamaan niin ehkä pystyn sille jotain tekemäänkin. Tsemppiä meille elämän kurvipallojen kanssa.
Tiettyyn asti me olemme vastuussa omista valinnoista, vaikka ne olisi tehty kaikenlaisten taustojen ja kokemusten pohjalta. Tai siis olemme vastuussa siitä, että olemme rehellisiä itsellemme itsestämme ja yritämme oppia ja muuttaa käytöstämme.
PoistaJa samaan aikaan elämä tulee ja niin sanotusti potkaisee munille.. Jep jep.
Kirjoita ny edes jotain jostain sinne blogiin, että tiedetään, että olet hengissä!!
Kirjoitettu :D. On ollut tosi vaikeaa kirjoittaa kun olen sabotoinut mahikseni kirjoittaa blogiin. Vittu mikä idiootti olenkaan. No, ei tkm tietääkseni lue, mutta silti pitää sitäkin ajatella että lukisi...
Poista