Tulin nähdyksi

Kirjoitin vähän yli vuosi sitten siitä, miten ikääntyvä nainen muuttuu näkymättömäksi.
Tämä asiahan ei ole muuttunut mihinkään ja olen asiaa kavereidenkin kanssa pähkäillyt, ja heilläkin samanlaisia kokemuksia, vaikka osa vasta 40+.
Tieteellisesti todistamaton tosiseikka se kuitenkin on.

Pari viikkoa sitten oltiin naisporukalla Tallinnassa taas viikonlopun vietossa ja käytiin sitten yhtenä päivänä kivassa ravintolassa lounaalla. Saimme tarjoilijaksi oikein mukavan miehen, joka kesti kuuden naisen massiivisen juttuvyörytyksen ja pääsi oikein hyvin mukaan heittoihimme ja pikkuflirttiin.
Voi toki olla, että tulkitsen, mutta meillä oli ehkä sellainen pieni "connection". Käydessään pöydän luona hän jutusteli mulle vähän enemmän ja kertoi, että muistutin yhden leffan pirtsakkaa ja nättiä hahmoa. Lopuksi halasimme hänet kaikkien meidän kohdalla - muut saivat poskisuudelmat ja kevyen halauksen ja minä sain pidemmän halauksen.

Se, mikä tuosta jäi itselle päällimmäiseksi tunteeksi, oli se, että hän näki minut. Siitä on niin pitkä aika kun sitä on tapahtunut, että se tunne virkisti ja ilostutti, ja kantoi vielä pitkään sen jälkeen. Minut nähtiin. 😳

Saa tämä hyvä fiilis nyt luvan kestää hetken, koska en pääse Mun Mökille tänä kesänä 😔
Olin merkannut kalenteriin jo kauan sitten, että tammikuun puolessa välissä pitää varata aika. Viime vuonnahan olin liikkeellä vasta maaliskuussa. No, tietenkin nyt kun aloin katsoa listaa, joku oli varannu JUST MUN ajan 😡😖Lisäksi olivat hitusen nostaneet hintoja, joten aloin laskeskella, että vaikka miettisin toista ajankohtaa, hinta alkaisi olla aika suolainen.
Eihän siinä sitten muuta kuin illat istumaan koneella ja etsimään toista sopivaa. Ja huonosti löytyi! Koska nykyisin kaikki tuntuu a) vuokraavan vain hienoja (=kalliita) huviloita tai 2) naapurit aivan vieressä.
En edes halua mitään huvilaa, käy ihan hyvin ulko-wc, kunhan sähköt on, jotta voi iltaisin tai sateella katella koneelta sarjoja. Tärkeintä on sijainti, eli oma rauha ja järvi.
Yksi hyvältä kuulostava löytyi, mutta ei haluamaltani ajankohdalta. Otin sen kuitenkin, koska kyllä yhden mökkiloman haluaa tehdä kesässä!
Vielä surffailen josko toiselle ajankohdalle löytyisi jotain, mutta ainakin tällä hetkellä huonolta näyttää..

Sinne meni

Erinomaisen ihana mies on nyt jätetty.
Hän oli vilpitön, hauska, höpsö, rehellinen ja aito.
Mutta näköjään alkoholisti.

Alkoholistiperheestä tulevana en katso pätkääkään liiallista juomista. Ja en siis ole mikään absolutismia vaativa vaikka en itse pahemmin juo, mutta mielestäni jokailtainen 2-3 keskaria on ongelma. Koska siitä se lähti, muutama keppana per ilta.
Hiljalleen se oli kolme. Otin asian esille ja keskustelimme ja hän totesi, että ei missään nimessä halua alkoholin ikinä vaarantavan suhdettamme. Ja oluita olikin sitten neljä päivässä. Välillä viisi.

Sanoin hänelle, että kyse ei ole määrästä, vaan siitä, että hän ei kykene olemaan ottamatta. Hän ei selvästikään ymmärtänyt mistä puhun, kun "hän on jo vähentänyt niin paljon juomistaan". Niin olikin toki, kun leskeytymisen jälkeen meni vuosi juodessa. Siihen verrattuna toki joi vähemmän.

Lisäksi hän, rehellinen kun on, kertoi juovansa rähinäviinaa. Meidän yhdessäoloaikana oli juhannuksena yksi tilanne, jolloin hän oli käynyt kavereiden kanssa juhlimassa (mikä oli mulle täysin ok), mutta sen aikana ja jälkeenkin tuli vittuiluja menneistä miehistä. Tai yhdestä lähinnä. Kun olimme menneet suhteet/tapaukset toisillemme kertoneet. Yksi näistä oli jostain syystä hänelle ongelma.
Kerroin hänelle, että minä en ota vastaan mitään loukkauksia enkä ilkeilyjä. Hänen mielestään se, mitä hän tekee ja sanoo kännissä ei päde eikä siitä pidä ottaa näppylää, "koska hän ei tarkoita sitä". Hän ei lainkaan ymmärtänyt, miksi tällainen näkemys ei meikäläisen kohdalla toimi.

Viikonloppuna tilanne kärjistyi tissutteluksi, jonka jälkeen heitin hänet porukoilleen. Sanoin, että en katsele tissuttelijaa. Sitten hän hoitikin homman kotiin pommittamalla ilkeillä Whatsapp -viesteillä ja homma oli sillä taputeltu. Ilmoitin, että tuon tavarat ja homma sillä selvä.

Ei se ihan sillä selvä ollut.. hänellä on ollut mahdotonta päästää irti. Koska ei ymmärrä yhtään mitä hemmettiä tapahtui. Yhtenä hetkenä hän nautiskelee olutta rauhassa ja seuraavana on erottu.
Niin... valinnoilla on seurauksensa.

Saa nähdä kuinka pitkälle tämä jatkuu. Olen laittanut hänelle viestin, jossa olen kertonut, että ei ole mitään mahdollisuutta palata yhteen eikä hän saa anteeksi tekojaan/sanojaan ja että jos hän yrittää ottaa yhteyttä, otan yhteyttä poliisiin.

Selvin päin hän ei ei varmastikaan tee mitään, kiltti kun on silloin, mutta kännissä... Tosin ei hän rattiin lähde eikä siten välttämättä pääse tänne häiriköimään, joten voi olla, että yrittää sitten puhelimella yhteyttä.
Blokkasin hänet jo silloin maanantaina (ilmoitin toki kohteliaasti tekeväni sen, mutta eihän hän tokikaan lukenut/ymmärtänyt lukemaansa).

Paska juttu, mutta ei muuta vaihtoehtoa. Hän on nyt juonut lauantaista alkaen eiliseen asti, jolloin meni sairaalaan (kai kuivumisen vuoksi, oletan...). Ja se kertoo, että viina vie miestä, ei mies viinaa.

Yhteen muuttaminen oli itse asiassa erittäin hyvä idea, koska silloin tämä asia tuli näin nopeasti esille. Jos olisi treffailtu välillä, olisi voinut mennä vaikka vuosi jos ei toinenkin ennenkuin olisin tajunnut mikä on homman nimi. Nyt tuli nopeasti esiin ne asiat, joiden kanssa en voi elää.

Kaveri kysyi kadunko jotain. En tokikaan. Oli ihana mies ja ihana rakkaus, mutta hän tuhosi sen ihan omin pikku kätösin ilkeilyllään.
Meillä oli hienoja hetkiä, hauskuutta, erinomaista seksiä, what's not to like??
Mutta rajat menee siinäkin mitä minä suostun katselemaan.

Hups!

Sattui sitten käymään niin hassusti, että yksisarvinen löytyi. Jossain päin maailmaa ne lehmätkin lentää.
Eli tavallinen  kunnon rehellinen suomalainen mies. Oops.
Niitä näköjään on. Vaikka en uskonut..

Hassua.

Ja toki juuri uuden suhteen alkuun lähden sopivasti pitkälle matkalle useammaksi viikoksi :D
Tosin ei ees tule sellainen fiilis, että tää reissu olis joku 'testi suhteelle'. Ennemmin, että ehditäänhän me hyvin sitten olla yhdessä ja tehdä asioita.

Ei se niin vaan mene

"Sun pitää vaan liikkua enemmän ihmisten ilmoilla". "Kyllä niihin ihmisiin (lue: miehiin) törmää monessa eri paikassa". "Ei ne kotoa tule hakemaan" (Tänx UU/MK).

Kaikkein mahdottomin vastaus on antaa kysymykseen "mistä niitä (hyviä) miehiä löytyy?". Tätä taitaa pohtia moni nainen eri puolilla maailmaa - tai on pohtimatta. Vastauksen kun tuohon tietäsikin, niin olisi kyllä triljardööri.

Mietin tuossa äskettäin, että ei niitä muuten niin vaan näe tai siis nihin törmää niin vaan. Otetaanpa vaikka matkustaminen. Vain leffoissa (jos niissäkään) viereen lennolla istuu joku ihana (vapaa!) tyyppi, jonka kanssa keskustellen kolmen tunnin lento kestää 15 minuuttia, ja josta voi kehkeytyä jotain vähän kestävämpää.

Laskin, miten monta lentoa (siis yksisuuntaista) olen työkuvioissa vuosikausien aikaa tehnyt. Eli se, että olen istahtanut alas, lentänyt paikasta A paikkaan B ja joku todennäköisesti istunut vieressä. Hyvin konservatiivisesti arvioiden lentoja voisi olla 100 kpl. Todennäköisesti enemmänkin.
Ja arvatkaapa kuinka monella noista lennoista on tapahtunut mitään mihinkään mukavaan (mieheen) liittyvää?
Juu, voititte sen arvauksen. Big fat zero.

Kerran lento meni kyllä mukavasti Osmo Kontulan kanssa keskustellen suomalaisten seksuaalisuudesta muutama tunti, ja kerran juttelin hetken yhden jenkkimiehen kanssa hänen IPhonensa kumikuoresta. Olen istunut poliitikon vieressä (kohteliaat tervehdykset molemmilta istuttaessa alas) ja kerran käytiin pitkä ja syvällinen keskustelu skottinaisen kanssa The Journey-filosofiasta.

Siinäpä ne sitten onkin olleet.
Ikinä, koskaan, milloinkaan, ei ole viereen istahtanut mukavan oloinen mies, joka olisi alkanut edes kohteliaasti ottamaan kontaktia. Ole siinä sitten "avoin uusille tilanteille" tai "reippaasti vaan ottamaan kontaktia!". Haistakaa paska - viereen tulee useimmiten kireä nainen, nukkuva teinix, kiehnäävä pariskunta tai kärttynen bisnesmies. Ei kauheasti kiinnosta nämä kohderyhmänä.

Olisi itse asiassa mielenkiintoista tietää, onko oikeasti jonkun ihmissuhde alkanut lennolla vierekkäin istuttaessa... siis muutoin kuin kirjoissa ja leffoissa.

(EDIT. Ja NÄKÖJÄÄN elävässä elämässä hemmetti! Hesari 7.5.2017:
"Buigues, jonka äiti on suomalainen, oli hänkin palaamassa kotiin. Insinöörinä hän alkoi heti laskea todennäköisyyttä sille, että hänen näkemänsä kaunis blondi osuisi samaan koneeseen. Lähtöportilla hän pääsi laskemaan uudestaan: mikä olisi todennäköisyys sille, että hän istuisi minun viereeni?

Niin siinä kävi, Kukkasniemi istui viereen. Buigues alkoi miettiä seuraavaa siirtoa. ”Lopulta pyysin häntä antamaan laukkuni ylhäältä. Otin sieltä salmiakkipurukumia ja tarjosin. Siitä aloimme jutella.” Puolen vuoden päästä he olivat naimisissa."