Kilokiukuttelija

Näytetään tekstit, joissa on tunniste lento. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lento. Näytä kaikki tekstit

29.12.2018

Ei harmaa vuosi

Melkeen naurattaa.
Aamulla mietin, että voisin taas kompata Puolista ja tehdä vuosikatsauksen.
Aloin hahmotella tekstiä ja se alkoi suunnilleen näin: "Aika harmaa vuosi ollut. Ei pahemmin mitään tapahtunut".
Sitten pysähdyin ja aloin mennä vuotta läpi mielessäni alusta alkaen.

HETKINEN! Kaikkea muuta kuin harmaa vuosi! :D

Tammikuussa heti vuoden aluksi oli ihanien naisten kanssa Tukholman risteily. Pääasia olikin nauttia yhdessäolosta tällä porukalla ja nauraa itsensä tärviölle, ja se onnistuikin, mutta sivujuonteena ollut Mahdollisten Miesten Bongailu -projekti olikin täysi lässähdys. Laiva oli täynnä pariskuntia ja perheitä, eikä yhtään mitään, mihin olisi voinut katse tarttua sillä silmällä.

Kevättalvellä viiden päivän reissu Lontooseen, jossa kävelin jalat rakoille ja nautiskelin kaupungin vilinästä, kävin elämäni kalleimmassa leffanäytöksessä (siis ihan tavallinen epätavallinen leffateatteri, jossa oli oma tarjoilija!) ja onnistuin olemaan löytämättä mitään ostettavaa! No, vikana aamuna matkalla kentälle sain yhden puseron hankittua!

Sitten oli maailman pisin yhtäjaksoinen lento ja lahkeiden kastelu Tasmanianmeressä. Once-in-a-lifetime -kokemus! Näin kiiltomatoja.. anteeksi.. toukkia, olin etelämmässä kuin koskaan tulen olemaan ja otin kuvan seinään kiinnitetystä punaisesta Fiatista.

Sitä reissua ennen oli alkanut juttu Ihanan Alkoholistin kanssa. Mietin, että mitä termiä miehestä käyttäisi, ja tuo tuntui sopivalta. Ihana mies monella tapaa, mutta alkoholisti. Se suhde siis kesti kyllä reissun, mutta kaatui sitten siihen Kuningas Alkoholiin. Tai Olut tässä tapauksessa.
Aluksi näytti siltä, että hänen olisi mahdoton päästää irti, mutta vaihdetut lukot ja uhkailut poliisin kutsumisesta tehosivat ripeästi.

Sen jälkeen voisikin ehkä sanoa, että oli rauhallisempaa, ehkä jopa harmaata.

Yksi karvakorva lähti syksyllä Sateenkaarisillalle ja töissä riitti haipakkaa loppuvuoden. Vielä ennen lomia piti kahdessa viikossa tehdä projekti, johon normaalisti käytettäisiin pari kuukautta. Tietenkin sain sen tehtyä, mutta jo aiemmin syksyllä iskenyt tenniskyynärpää tykkäsi todella paljon siitä..
Hiukan mukamasensi kun luin, että tenniskyynärpään ehjäytymiseen menee 6-12 kuukautta :O
En kyllä ollut ajatellut niin kauaa tätä potea. Tosin siis nyt tätä on kestänyt jo 2,5 kk, joten ei se 6 kk niin kaukana ole.. hemmetti.

Mieskuviot? MITKÄ mieskuviot?!
Kesän jälkeen on ollut täysin kuollutta deittipalstoilla. En kässää miten monella muulla on 110 Tinder-mätsiä ja ne käy treffeillä joka toinen päivä! Tai kässään.. se on se ikä. En osu enää hakutuloksissa tarjolle. Mutta sen lisäksi en käsitä miten saan ne kaikki mykät mätsit/viesteilijät Treffeissä?!
Onneksi tässä en ole yksin, kaverilla sama. Tosin hänellä on ikääkin vähemmän ja siten hänellä lienee enmmän vientiä, mutta yllättävän samanlaiset kokemukset on noista mykistä. Ja siis huom: Miehet on mykkiä vaikka laittaisin ekana viestiä. Eivät vastaa. Tai eivät laita ekana viestiä.
Taitavat ne puhumaan kykenevät löytää muualta sitten kiinnostuksen kohteensa :D
No, nyt on sekä Tinder että Treffit tauolla, ei oikein ole mitään intoa olla noissa kun tarjolla pelkkiä mykkäleffaojen tähtiä tai seksiseuraa hakevia (varattuja).

Ja ne kiukuteltavat kilot?
Niiden suhteen ei tänä vuonna tullu ikävä kyllä pudotusta, en tosin kai sen eteen hirveesti tehnytkään mitään, turha siis nillittää :D Salikäynnit eivät painoa pudottaneet, eikä niitä kyllä salin lopetus tuonut.
Se, mikä toi oli joulun odotus. Argh. Ja ne Lindtin suklaapallot! Ja Nutellatortut!
Mullahan tulee aina se pari kiloa joulun tienoilla kaikista herkuista.. nytkin varmaan. En tosin mene vaa'alle.. lakkasin käymästä jo pari kuukautta sitten. Vaatteethan sen oleellisen kertoo. Ja ne kertoo, että jouluherkkujen loputtua voisi olla ihan hyvä idea jättää ostamatta Linditn suklaapallot ja Nutellat. Okei, myönnettäköön, Nutella on jäänyt ostamatta suurimmaksi osaksi. Tänä vuonna (ennen joulua) taisin ostaa yhden purkin kun leivoin jotain kavereille.

En nytkään teen uudenvuodenlupauksia, mutta voisi olla ihan vaatekaapin sisällön kannalta parasta, että vähän jäisi kauppaankin noita herkkuja.
Muuten ensi vuodelle ei ole odotuksia. Viime vuoden vastaavassa tekstissä toivottiin terveyden kestävän.. samaa voi toki toivoa nytkin. Tenniskyynärpäästä viis!

Siltikin.. hyvää uutta vuotta 2019 :)

1.5.2017

Ei se niin vaan mene

"Sun pitää vaan liikkua enemmän ihmisten ilmoilla". "Kyllä niihin ihmisiin (lue: miehiin) törmää monessa eri paikassa". "Ei ne kotoa tule hakemaan" (Tänx UU/MK).

Kaikkein mahdottomin vastaus on antaa kysymykseen "mistä niitä (hyviä) miehiä löytyy?". Tätä taitaa pohtia moni nainen eri puolilla maailmaa - tai on pohtimatta. Vastauksen kun tuohon tietäsikin, niin olisi kyllä triljardööri.

Mietin tuossa äskettäin, että ei niitä muuten niin vaan näe tai siis nihin törmää niin vaan. Otetaanpa vaikka matkustaminen. Vain leffoissa (jos niissäkään) viereen lennolla istuu joku ihana (vapaa!) tyyppi, jonka kanssa keskustellen kolmen tunnin lento kestää 15 minuuttia, ja josta voi kehkeytyä jotain vähän kestävämpää.

Laskin, miten monta lentoa (siis yksisuuntaista) olen työkuvioissa vuosikausien aikaa tehnyt. Eli se, että olen istahtanut alas, lentänyt paikasta A paikkaan B ja joku todennäköisesti istunut vieressä. Hyvin konservatiivisesti arvioiden lentoja voisi olla 100 kpl. Todennäköisesti enemmänkin.
Ja arvatkaapa kuinka monella noista lennoista on tapahtunut mitään mihinkään mukavaan (mieheen) liittyvää?
Juu, voititte sen arvauksen. Big fat zero.

Kerran lento meni kyllä mukavasti Osmo Kontulan kanssa keskustellen suomalaisten seksuaalisuudesta muutama tunti, ja kerran juttelin hetken yhden jenkkimiehen kanssa hänen IPhonensa kumikuoresta. Olen istunut poliitikon vieressä (kohteliaat tervehdykset molemmilta istuttaessa alas) ja kerran käytiin pitkä ja syvällinen keskustelu skottinaisen kanssa The Journey-filosofiasta.

Siinäpä ne sitten onkin olleet.
Ikinä, koskaan, milloinkaan, ei ole viereen istahtanut mukavan oloinen mies, joka olisi alkanut edes kohteliaasti ottamaan kontaktia. Ole siinä sitten "avoin uusille tilanteille" tai "reippaasti vaan ottamaan kontaktia!". Haistakaa paska - viereen tulee useimmiten kireä nainen, nukkuva teinix, kiehnäävä pariskunta tai kärttynen bisnesmies. Ei kauheasti kiinnosta nämä kohderyhmänä.

Olisi itse asiassa mielenkiintoista tietää, onko oikeasti jonkun ihmissuhde alkanut lennolla vierekkäin istuttaessa... siis muutoin kuin kirjoissa ja leffoissa.

(EDIT. Ja NÄKÖJÄÄN elävässä elämässä hemmetti! Hesari 7.5.2017:
"Buigues, jonka äiti on suomalainen, oli hänkin palaamassa kotiin. Insinöörinä hän alkoi heti laskea todennäköisyyttä sille, että hänen näkemänsä kaunis blondi osuisi samaan koneeseen. Lähtöportilla hän pääsi laskemaan uudestaan: mikä olisi todennäköisyys sille, että hän istuisi minun viereeni?

Niin siinä kävi, Kukkasniemi istui viereen. Buigues alkoi miettiä seuraavaa siirtoa. ”Lopulta pyysin häntä antamaan laukkuni ylhäältä. Otin sieltä salmiakkipurukumia ja tarjosin. Siitä aloimme jutella.” Puolen vuoden päästä he olivat naimisissa."