Sinällään harmi ettei voi, valittaminenhan on ihanaa! 😁Valittaminen tarkoittaa, että asialle ei tartte oikeasti tehdä mitään, kunhan nillittää.
Mutta en siis voi nyt valittaa. Tai siis voisin.. pikkujutuista.
Ozempic-polku on edennyt mukavasti, nyt 8 kiloa lähtenyt ja aikaa mennyt kaksi kuukautta. Alun vauhdin jälkeen painoa on lähtenyt noin 0,5 kg viikossa.
Pitää yrittää itselleen muistuttaa se, mitä muille neuvoksi usein sanoo: "Jos se on kertynyt vuosia, ei se viikossa lähde".
Eikä mua siis haittaa ollenkaan tämä tahti, pääasia, että alaspäin mennään.
Se, mistä ehkä (epäloogisesti) voisi valittaa on, että ei voi enää herkutella! Tai siis toki voisi, mutta kun ei jaksa, ei mahdu, ei pysty, ei kykene.
En siis ole mitenkään muuttanut syömisteni lajia tai laatua, vain määrää. Irtsareita on edelleen kulhossa ja suklaatakin on ostettuna. Mutta kun niitä voi ottaa pari karkkia tai yhden konvehdin, sitten tökkii. Joskus viikonloppuna leffaa katsellessa tekisi mieli vetää kunnon överit - sipsiä, suklaata, karssuu... Mutta ei. Joko tökkii heti, tai on sellainen kuvotus päällä jo ollut aiemmin tai sitten saa kunnon huonon olon sen jälkeen.
Nauratti tuossa yhtenä päivänä kun oli ollut ystäviä kylässä (juuh, näin korona-aikanakin..) ja tein heille juustokakun. Sitä jäi ja laitoin sitä pakkaseen, pikkuruisina annoksina. Katsoin, että yksi pala, jonka jaksa syödä, on ehkä noin 1/3 tai 1/4 siitä palasta, jonka aiemmin söin.
Annoskoot on todellakin meikäläisen kohdalla se maaginen juttu.
"Lämmintä ruokaa" tehdessä huomaan tekeväni yleensä sen noin puolikkaan määrän, mutta salaatin
määrässä se muutos näkyy parhaiten. Rakastan salaattia ja olen aina tehnyt sitä puolikkaan sangollisen verran. Okei, ehkä hiukan liioiteltua, mutta siis ISON kulhollisen (kaapissa olevat kulhot on sellaisia 3-4 litran vetoisia)
Nyt sitä tulee tehtyä ehkä 1/6 kokoinen annos, silloin kun se on lisuke ja ehkä noin puolikas siitä mitä ennen jos pelkkä ruokaisa salaatti.
Yksi asia, josta itse asiassa voisi valittaa on ummetus Joillakin O vaikuttaa siten, että vatsa menee löysäksi, joillakin tulee ummetusta. Ja kun sitä on ollut sukuvikana itsellä jo aina aiemminkin, nyt se on mennyt todella pahaksi. Olen ns. sitä ihtiään täynnä 😶
Mitkään muut lääkkeet kuin Laxoberon ei tuohon auta, ja sitä ei saa käyttää kuin kai viikon putkeen. Pitää jutella lekurin kanssa jossain vaiheessa olisko tähän ongelmaan jotain ratkaisua.
Mutta muilta osin sanoisin, että kokemus on 9/10! Niin erinomainen keksintö, että jos tätä ei olisi keksitty, se pitäisi keksiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti