Kummituksia

Kävipä sitten kerrankin (taas) niin, että Aikuinen Mies osoittautuikin Pelkuriluuseriksi ja ghostasi totaalisesti täydessä vauhdissa. 
Tuli kyllä täysin yllätyksenä, mutta niinhän nämä yleensä tulee, eihän sitä muuten ghostaukseksi kutsuttaisi. 

Hänen menetyksensä, en jää selkärangattomia luusereita kaipaamaan. Vaihtoi varmaan mielestään parempaan (todellisuudessa ei tokikaan voi vaihtaa meikäläistä parempaan), joten good riddance. 

Se, mikä tässä jää vähän "ongelmaksi" itselle on se, että tämän jälkeenhän ei oikein voi luottaa lainkaan omaan arvostelukykyyn eikä myöskään toiseen ihmiseen. Koska tässä ei tullut mitään negaviboja, ei mitään playerviboja, ei mitään epäjohdonmukaisuuksia eikä outouksia ennen ghostausta. Eli kun ei ollut mitään "punaisia lippuja", tulee toki mieleen, että miten hemmetissä sitä voi uskoa yhtään omiin vaikutelmiinsa tai oletuksiin toisesta ihmisestä. Tai uskoa yhtään mihinkään mitä toinen sanoo.

Kirjoitin tuolla alussa"taas" lähinnä siksi, että onhan näitä ghostauksia ollut ennenkin, mutta ei toki koskaan vähän yhtään pidemmälle edenneissä jutuissa. Lähinnä siis olen tottunut siihen, että voidaan parikin iltaa viesteillä tiheästi ja keskustella syvällisemmin ja kun aamulla herään, olen Whatsapissa blokattuna 😊. Nämä useammin kuin kerran tapahtuneet nyt ei erityisemmin ole tunnepuolella hätkähdyttäneet, lähinnä naurattaneet. 

Pohdiskelin tässä asiaa ja tajusin, että lähden näihin kaikkiin vähän syvemmälle edenneisiin juttuihin aina omana itsenäni, rehellisenä ja luottavaisena. Ei ehkä kannattaisi 😀Mähän lähtökohtaisesti oletan, että kaikki ihmiset on rehellisiä - mutta eihän ne ole! Monikaan ei ole! 
Saa nähdä miten tässä mahdollisissa uusissa kontakteissa osaisi olla ihan helvetin varovainen ja epäluottava.. se kun ei ole yhtään mua. Mutta toisaalta ei kyllä kauheasti innosta olla avoin ja luottava ja tulla petetyksi/huijatuksi. Koska ei nämä kovin kaksisen luotettavia ole olleet nämä kontaktit. Lienee nykypäivää, mutta aika hankala yhtälö olla avoin ja epäileväinen samaan aikaan. 

Ei tuo kyllä mikään superosaava player ollu, kun kävin sen luonakin eli tiedän missä se asuu. Ihan helvetin tyhmä se on kun ghostaa eikä hoitanut asiaa vaikka "sori, ei tästä tule mitään" -viestillä. Eihän se voi tietää millainen kaninkeittäjäpsykopaatti saattaisin olla! 😂Ehkä se tulevien tilanteiden kohdalla osaa jo varoa ettei ota ketään kotiinsa jos ei aio sitä pitää. 
En ole mikään kostoa hautova, hän ei ansaitse ajatuksiani sen vertaa, mutta toisaalta olisi hauska saada se pelkäämään potentiaalista kostoa 😎

Mutta se siitä. Hän menetti minut, mä menetin vain hetken aikaani. 

Ozempic-rapsa!!
Nyt on taas vatsa tai siis suolisto alkanut temppuilla. Eli mun luumu+vehnälese -combo ei enää toimi. Tai siis toimii sillä lailla, että onneksi vatsa ei ole kovana, mutta nytkin on edellisestä täysistunnosta kolme päivää. 
Ozempicin vaikutus siis aika vahva tuossa ummetuksessa ja siten nyt ei ole painossa muutosta tapahtunut. Tai siis miinusta on nyt -13 kiloa. 
Pitää taas hakea Laxoberonia ja käyttää sitä pari kertaa viikossa, se mennee vielä ok. 

Ozempic on muuten nyt saanu mediassa viime aikoina huomiota vähän enemmänkin ja kaveri vitsaili, että pitäiskö sitä käydä ostamassa varastoon nyt kun "kaikki" innostuu siitä 😄
Laskin muuten, että oman Ozempicin aloituksen jälkeen viisi muuta ihmistä on aloittanut tämän saman käyttämisen meikäläisen esimerkin innostamana. Saiskohan tästä joltain lääkeyhtiöltä provikkaa..? 

Ei voi valittaa

Sinällään harmi ettei voi, valittaminenhan on ihanaa! 😁Valittaminen tarkoittaa, että asialle ei tartte oikeasti tehdä mitään, kunhan nillittää.

Mutta en siis voi nyt valittaa. Tai siis voisin.. pikkujutuista.

Ozempic-polku on edennyt mukavasti, nyt 8 kiloa lähtenyt ja aikaa mennyt kaksi kuukautta. Alun vauhdin jälkeen painoa on lähtenyt noin 0,5 kg viikossa. 
Pitää yrittää itselleen muistuttaa se, mitä muille neuvoksi usein sanoo: "Jos se on kertynyt vuosia, ei se viikossa lähde". 
Eikä mua siis haittaa ollenkaan tämä tahti, pääasia, että alaspäin mennään. 

Se, mistä ehkä (epäloogisesti) voisi valittaa on, että ei voi enää herkutella! Tai siis toki voisi, mutta kun ei jaksa, ei mahdu, ei pysty, ei kykene. 
En siis ole mitenkään muuttanut syömisteni lajia tai laatua, vain määrää. Irtsareita on edelleen kulhossa ja suklaatakin on ostettuna. Mutta kun niitä voi ottaa pari karkkia tai yhden konvehdin, sitten tökkii. Joskus viikonloppuna leffaa katsellessa tekisi mieli vetää kunnon överit - sipsiä, suklaata, karssuu... Mutta ei. Joko tökkii heti, tai on sellainen kuvotus päällä jo ollut aiemmin tai sitten saa kunnon huonon olon sen jälkeen. 
Nauratti tuossa yhtenä päivänä kun oli ollut ystäviä kylässä (juuh, näin korona-aikanakin..) ja tein heille juustokakun. Sitä jäi ja laitoin sitä pakkaseen, pikkuruisina annoksina. Katsoin, että yksi pala, jonka jaksa syödä, on ehkä noin 1/3 tai 1/4 siitä palasta, jonka aiemmin söin. 

Annoskoot on todellakin meikäläisen kohdalla se maaginen juttu. 
"Lämmintä ruokaa" tehdessä huomaan tekeväni yleensä sen noin puolikkaan määrän, mutta salaatin
määrässä se muutos näkyy parhaiten. Rakastan salaattia ja olen aina tehnyt sitä puolikkaan sangollisen verran. Okei, ehkä hiukan liioiteltua, mutta siis ISON kulhollisen (kaapissa olevat kulhot on sellaisia 3-4 litran vetoisia)
Nyt sitä tulee tehtyä ehkä 1/6 kokoinen annos, silloin kun se on lisuke ja ehkä noin puolikas siitä mitä ennen jos pelkkä ruokaisa salaatti. 

Yksi asia, josta itse asiassa voisi valittaa on ummetus Joillakin O vaikuttaa siten, että vatsa menee löysäksi, joillakin tulee ummetusta. Ja kun sitä on ollut sukuvikana itsellä jo aina aiemminkin, nyt se on mennyt todella pahaksi. Olen ns. sitä ihtiään täynnä 😶
Mitkään muut lääkkeet kuin Laxoberon ei tuohon auta, ja sitä ei saa käyttää kuin kai viikon putkeen. Pitää jutella lekurin kanssa jossain vaiheessa olisko tähän ongelmaan jotain ratkaisua. 

Mutta muilta osin sanoisin, että kokemus on 9/10! Niin erinomainen keksintö, että jos tätä ei olisi keksitty, se pitäisi keksiä!