En ehkä hajoakaan palasiksi

Olen aiemmin kiukutellut miten olen järjettömän surkeassa kunnossa ja miten paikat prakaa hiljalleen.

No, sain nyt sitten vihdoin, vain vaivaiset 10 kk ongelman alkamisen jälkeen, aikaiseksi mennä lääkäriin. Eihän siinä edes mennyt pitkä aika!
Ja siis sain tämän aikaiseksi siksi, että kolotus oli jokapäiväistä, valvotti/herätti öisin, Burana ei auttanut ja alkoi tulla niin polviin kuin lonkkiin kipukohtauksia. Näitä siis kestin sellaiset 3 kk ennen kuin menin kysymään viisaammalta...

Olin siis jo täysin vakuuttunut siitä, että polvissa on nivelrikkoa ja lonkkien osalta tarvitaan tekonivelet asap. Niin ja kävelykepit, rollaattori sekä avustaja tukemaan kyynärpäästä.

Lääkäri tutki ja kuvattiin - ja tsädäm - EI MITÄÄN! Tai ei siis ei mitään vakavaa! Huh!
Ei nivelrikkoa (joskin lääkäri pohti kohteliaasti ääneen, että eihän se sitä tarkoita, etteikö sitä joskus voisi tulla. No tietenkin voi, ja varmaan tuleekin!).

Vika itse asiassa kumpuaa nilkoista, kun minulla on se ihme lättäjalkasisäänpäinkääntymisasento aina. Eli tartten esim. lenkkareissa pronaatiotuen. Näköjään juu tarttisin sitä aina ja kaikkialla :/

Ja kun nilkat pettää, se heijastuu siitä polviin (check), lonkkiin (check) ja selkään (check).

Nyt sitten sain fyssarilta ohjeet jumppaan - naurettavan helppoja liikkeitä, niin helppoja, että lintsaan niistä melkein joka päivä. Onneksi lonkat ja polvi muistuttelee asiasta säännöllisesti ja sitten teen jotain. Sen verran tajuan kuitenkin, että tämä(kin) asia on omassa vallassa muuttaa - jos haluan elää kivuttomana, voin siihen toistaiseksi jotenkin vähän jopa vaikuttaa.

Olenkin vähän edistystä saanut aikaiseksi. Polvi ei samalla tavalla ongelmoi, ja öiset valvottavat lonkkakivut huumataan Buranalla. En ollutkaan törmännyt ennen Burana 800 mg SLOW:n. Se toimii 86%, eli joinakin öinä aamuyöstä herään kolotukseen hetkellisesti, sillee unen läpi sen tuntien, mutta sitten saan unen päästä taas kiinni.

Se, mikä onkin ongelmallisempi - en tiedä oletteko törmänneet tai miten mahdollisesti ratkaisseet - eli sen pronaatiotuen käyttö. Nythän on jo olemassa sellaisia muotoiltuja pohjallisia, joissa on tuki oikeassa paikassa. MUTTA (there's always a but(t)!). Ne ei ole mitään 1 mm paksuisia vaan melkein 1 cm paksuja. Laita nyt sellainen omaan, normaalikokoiseen kenkään ja jalka sinne. Juu ei onnistu.
Mun jalka on 37 ja kaikki kengät on 37. Enhän mä nyt ala ostaa 38-39 kenkiä tuollaista varten! Eihän siinä ole mitään järkeä!

Nyt olen ratkaissut asian siten, että olen laittanut kenkään korotuksen, joka menee kantapään alle (auttaa toiseen ongelmaan). Ehkä sitten niitä pronaatiotuella olevia lenkkareita pitäisi sitten käyttää metsälenkeillä enemmän.. olen vaan välttänyt sitä kun siellä kengät kastuu ja menee aika mutaisiksi/märiksi useimmiten.
Ehkä mennään toistaiseksi nyt sillä jumpalla ja noilla osa-aputuilla kengissä.

Hei nythän on juhannusviikko.. Kun vielä saisi hyvät säät!
No, pari viime juhannusta on ollut niiiin surkeat säät, että ehkä paljon huonompaa ei voi tälle kesälle tulla (kuuluisat viimeiset sanat?).
Rauhallista ja ihanaa juhannusta!

Huonoista osista surkeasti koottu

Taas on yllättävän pitkä aika edellisestä kirjoituksesta, eikä mitään erityistä syytä siihen.
Melkein joka päivä mielessä käy, että voisi kirjoittaa ja sitten tuleekin muka jotain ja se vaan jää.
Nyt odottelen padin teknisen päivityksen valmistumista eikä ole muuta tekemistä niin voisi vaikka... Kiukutella!!!

Kovien pakkasten aikaan uloshan ei voinut mennä, mutta niiden laannuttua oli ihan mukava laahustaa hangessa. Ajattelin, että sellainen 10-15 cm hento lumi on liikunnallisesti vähän sama kuin vedessä liikkuisi = hyvä nivelille.

Paskat.

Lonkat ei tykännyt YHTÄÄN! Tiesin joka ilta jos oli käyty kävelemässä: molempia lonkkia kolotti.

Istuin päivänä eräänä lääkäriasemalla (en itse asiakkaana vaan seurana) ja kuuntelin yhtä vuoroa odottavaa, joka kertoi kaverille kovaan ääneen omaa tilannettaan. Hänellä oli leikattu polvi ja kivut olivat silti jatkuneet. Joku guru oli sitten tutkinut lisää ja syy löytyikin lonkista.
Jäin miettimään, että olisko mulla ehkä sama. Mähän oon ihan eripariosista kasattu maanantaiversio ja toinen jalka lyhyempi kuin toinen (on sanottu, että saattaa joskus tulevaisuudessa johtaa tekoniveleen - no thanks!!). Eli voisko mun polvijutut tulla lonkista?
Ei sillä, että sillä olisi jotain merkitystä - mun Quasimodo-rakenteellehan ei ole mitään tehtävissä.

Paino? Ihan hitusen vain alaspäin koska on välillä taas käyny kaveria suklaakakun kera ja mies mankunu Mäkkiin. Joo, eiköhän tää taas tästä hiljalleen..

Niin niitä laihtumisjuttuja

Pitäisikö jotain kertoa kiloista? Olen tosi jo kauan sitten päättänyt, että tämä ei ole laihdutusblogi, mutta ehkä kiloista pitää jotain kuitenkin kertoilla.

Joulun saldo on parisen kiloa, vaaka näytti 77,2kg.
Koska joulun lähtöpaino oli 75,4 kg, parisen kiloa on se sama joulun lopputulos kuin joka vuosi.

Joulua edelsi menoja (Bond, ja Star Wars, ja Bond Star Warsissa!!) ja epäterveellisiä syömisiä (Hesburger kerran ja mikäköhänsejokupaikkaolikaan..) ja siitä tuli tuo yksi "ylimääräinen" kilo ennen joulua. Kuten sanottu - kun käy ulkona syömässä, ihan mitä vain, AINA siitä tulee se kilo.

Olen pohtinut, oikeasti siis ihan jopa ajatellut, tuota juoksumattoa.

Mutta se jää vielä ajattelun asteelle koska polvet on yllättävän ilkeät olleet loppuvuoden. En käsitä miksi. Pakko olla rakennevika. Normaali metsälenkki ja tuloksena särkee polvia, molempia.

Ja ah niin ihanana uutuutena mun LONKAT on alkanu oireilla ihan itsekseen!! Hemmetti!
Siis en ole mitään tehnyt ja nyt on metsälenkkien tuloksena monena iltana lonkatkin kipeät.

Tuon toisen lonkan osalta olen osannut odottaa ongelmia, olen vähän valuvikainen ja toinen jalka on lyhyempi kuin toinen ja tuloksena saattaa kuulemma tulevaisuudessa olla tekonivel (no way, no how!).
Mutta yllätys olikin, että nimenomaan tuo "terve" lonkka on nyt ollut monesti kipeä. WTF??!! Mähän oon kuin joku ylijalostettu tanskandoggi!
Emmä vielä voi olla ihan hajalla, 50 v ei oos ees vielä menny rikki!

Odotan mielenkiinnolla (not), että milloinkohan ne viihdevuodet alkaa ja millaista se tulee olemaan. Sarahin blogissa käy hyvin ilmi, mitä kaikkea se voi tuodakaan tullessaan.. ei kiitos!

Sitä kai sanotaan, että omat viihdevuodet menee samalla tavalla kuin omalla äidillä. Meikäläisen mutsilla alkoi viihdevuodet kun se täytti 50v, joten ehkä mullakin alkaa sitten silloin. En kyllä yhtään tiedä, millaista sillä oli, eihän sitä teinixinä kiinnitä huomiota oman äidin vaihdevuosioireisiin.. tosin ei sillä varmaan mitään ihan hirveää ole ollut, koska olisi ehkä jäänyt mieleen sitten sen valitukset tms. Tai sitten olen ollut tyypillisen itsekäs kovakorvainen teini :D

Tätä odotellessa...