Skeptinen kyynikko

Reissu takana ja oli oikein onnistunut!
Säät eivät suosineet, mutta vain yhtenä päivänä satoi hetken enemmän, muuten oli vähän viileää, mutta poutaa.
Ja kun lähdin sillä asenteella, että ihan sama millainen sää, tämä likka menee ja tekee!
Käveltyä tuli niin paljon, että sain rakkoja jalkaan, vaikka kolmantena reissupäivänä kävin ostamassa hyvät memory foam -pohjaiset kengät.
Mietiskelin jo, että jos ens kesänä (siis ens vuoden kesällä) uudelleen..

Salilla olen edelleen käynyt, tuloksia ei tokikaan pahemmin :D
Viime viikolla teetätin uuden ohjelman ja jessus mikä rääkki tuo nyt on!
Se on sellainen patteritreeni, eli vedän (apinanraivolla) nopeaan tahtiin settejä ilman taukoja. Ja olen ihan dööööd! Mutta, vaikka en välttämättä flow-tilaan pääse, ei tuossa ehdi miettiä paljon muuta kuin sitä mitä tekee, eli sinälläään hyvä.
Reissut ja synttärit ja mitäliet kaikki pitää silti huolen siitä, että ei pahemmin muodot muutu. No, eipä se nyt ole pääasia, vaan se, että pysyn ehkä tämän avulla 5 min. pidempään hengissä.

Mutta otsikkoon..

Tässähän on 1,5 v aikana törmännyt jos minkälaiseen (miespuoliseen) kengänkuluttajaan, ghostaajiin ja jopa huijareihinkin.
Olen aina ollut hyvin varovainen enkä sinällään ole (tunnetasolla) lähtenyt mukaan, joten vahingot ovat olleet pieniä - lähinnä ihmetystä, että "WTF???"
Nyt on yksi kuvio vähän erilainen, mutta huomaan olevani todella kyynisen skeptinen hänestä ja hänen ajatuksistaan.
Siis lähinnä sillä lailla, että jos hänestä ei ole kuulunut hetkeen mitään, mulla EI tule mieleen "voi ei, se ei tykkää musta" VAAN tulee ajatus "okei, tää oli tässä, se oli huijari/ghostaaja". Eli vaikka nämä pelurit ei päässy ns. ihon alle, enkä koskaan paljastanut kiinnostustani, jäi siitä sellainen muistijälki, että kaikki on samanlaisia ja kaikki tulevat tekemään samalla lailla.

Vaikka tässä onkin toki todella alkuvaihe meneillään, olen saanut jos minkälaista kehuvaa ja "olen todella kiinnostunut" viestiä, mutta en siltikään usko. En siis toki sano mitään, juttelen tavallisesti, mutta en myöskään millään lailla sano mitään vastaavaa takaisin.
Tosin tämä on oikeasti niiiiin alussa, että eihän tästä voi sanoa mitään, ei niin yhtään mitään. Mutta kyynikkona myös ajattelen, että ei tästä edes mitään tule.
Huoh. Onneksi osaan olla hiljaa enkä ajattele näitä ääneen kuin ystävän kanssa.

Ota siitä nyt sit selvää

Nyt on ehkä pakko hiukan ihmetellä, tai siis ehkä nillittää.
Miehistä.
Kiloista kun on turha ottaa ihmetyksen aihetta - niitä tulee ja menee.. tai siis ku meniskin :D
Eli varoituksen sana - hiukan epäreilua yleistämistä ja haukkumista seuraavaksi tiedossa.

Olen tässä viime aikoina alkanut miettiä, että onkohan oikeesti niitä normaaleja, tavallisia, "kunnon" miehiä ollenkaan olemassa? Tämän takana ei siis pelkästään omat kokemukset, vaan myös muiden naisten seikkailut ihmissuhteiden oudoissa maailmoissa.

Tiedä sitten onko se nykyaika, vai vaan nykymies, mutta jotenkin "kaikilla" tuntuu olevan joku ongelma. Joko ne on kiinni täysin vielä exässään, tai niitä "alkaa ahdistaa" tai ne pelaa jotain ihme pelejä tai ne kerää Tinderissä matcheja vaan siksi, että saisivat esitellä matchien määrää (laadusta viis tai viis kontakteista??).

Yhden asian, jonka olen tässä oppinut matkan varrella, pätee kyllä - ja uskokaa siskot mua. Tätä ne naistenlehtien vinkkijututkin väittää - ja se on totta: Jos mies ei kysele teiltä/teistä mitään, hän ei oikeasti ole kiinnostunut. Piste. Näin se vain on.
Tämä on huomattu ei vain kerran, vaan useamminkin. Oli se yksi, joka kirjoitteli kaikkea hauskaa ja yleistä, mutta ei kysynyt koskaan mitään. Oli se toinen, joka halusi, että häneltä kysellään koko ajan kaikkea (varoituskolmio huutomerkeillä!!). Ja oli se yksikin, joka paljon jutteli ja kertoi ihastuneensakin, vaikka ei mitään tiennyt mihin ihastua eikä mitään koskaan kysynyt.

Toinen opittu totuus on myös: Kirjoitettu (teksti) ei merkitse mitään. Eli miehille (juu juu, varmasti naisillekin, mutta nyt ei puhuta heistä) näyttää olevan ihan luonnollista "sanoa" ihan mitä vaan tekstien kautta, mutta ne eivät välttämättä tarkoita yhtään mitään. En tosin ole keksinyt miksi näin on, ehkä se on vain ajan tappamista heille, läpän heittoa, vähän pikkutuhmaakin tekemistä hiljaisena hetkenä.

"Ei minun aikanani vaan" tekisi mieli karjaista. Vaikka se ei toki ole totta, kyllähän aina on ollut samanlaisia kuvioita - pelureita, sitoutumiskammoisia, epäselviä menneisyyden lasteja, aikaansa kuluttavia jne.

Mutta se, mikä on mielestäni uutta aikaa, on ghostaus. Sen on ehkä mahdollistanut nämä kaikki mahdolliset kommunikaatiokanavat, joita siis jätetään sujuvasti käyttämättä :D

Joskus tekis mieli tehdä joku anonyymi yliopistotasoinen filosofis-eettis-moraalis-fysiologis-semioottinen tutkimus miehille tuosta ghostaamisesta. Saisivat kertoa, miksi päätyvät siihen. Tosin vähän epäilen, että eivät osaisi ehkä itsekään vastata. Tai eivät ehkä edes ghostaa omasta mielestään. Tai kuten yksi ghostannut sanoi (ennen ghostaamistaan): "Joo se on mun mielestä tosi tyhmää sellanen". Tai kuten toinen sankari totesi: "No mä en sitä tule ikinä tekemään".

Eihän näistä ghostaajista mitään sydänsurun aiheuttajia saa, ei ole tilanne koskaan mennyt niin pitkälle, mutta ihmetyksen ne jättää. Koska se oikeasti tapahtuu äkkiä, ilman mitään varoitusta tai merkkiä. Suunnilleen kesken hyvän läpän - täysi hiljaisuus.

Niin, ja ei ne asiat sitten aina mene sittenkään hyvin.

EDIT: Yksi ghostaus saikin yllättäen tänään vastauksen! Suomi on pieni maa ja joku kuuli joidenkin keskustelun sivusta ja siitä kävikin ilmi, että tämä ghostaaja olikin identtistä tarinaa eri naisille kertonut. Eli ghostauksen syy oli tietenkin se, että huijausta voi viedä vain tiettyyn asti ja sitten on lopetettava ja aloitettava alusta toisen kanssa.