Paskimman evö vuoden jälkeen tämä vuosi meni. Siis siinähän se.
Työpaikka vaihtui, positiivista. Tai siis oli edellinenkin ok, mutta pääasia, että sai työpaikan, ja tykkään siitä, joten win-win.
Talo pysyy pystyssä, hyvä asia. Teettää toki töitä, mutta se on se hinta, jonka maalla asuessa maksaa. Oma valinta.
Salikäynnit alkoi, ja jatkuu. Teetätin uuden ohjelman PT:llä ja jessus, mikä olikaan ekan tekokerran tulos :D Ei pystynyt kävelee portaita alas, istua pöntölle (kokeilkaapa joskus tehdä jalat alta vievä jalkatreeni ja sen jälkeen istua alas pöntölle...) tai mitään muutakaan pariin päivään. Nyt on jo parin kerran jälkeen helpottanut enkä ole ambulanssimateriaalia salilla käynnin jäljiltä.
Salilla käydään tietenkin siksi, että saisi syödä mitä haluaa (eikä se samalla tavalla menis heti michelineihin kuten ilman salikäyntiä), ja nyt joululomalla onkin saanut kaikkea ihanaa herkutella.
Aiemmassa postauksessa tuhisin, että tuloksia ei näy. No, pari kiloa oli ennen joulua lähtenyt. Eiköhän ne tällä herkuttelulla ole tulossa takaisin, tosin salilla kävin tapanina ja huomennakin uuden vuoden kunniaksi sitten taas. Ja siinä välissäkin toki kävin.
Ei musta kyllä edelleenkään salihirmua saa, mutta en ehkä ole yhtä kärttyinen asiasta kuin aiemmin :)
Joku jossain vaiheessa äskettäin kysyi mikä tekee mut onnelliseksi ja edelleen joudun vastaamaan, että tällä hetkellä ei mikään. Iloiseksi tekee monikin asia, erityisesti tietysti noi koirat, ystävät, kaunis taivas, hauska leffa.. mutta onnellisuus lienee sitten tältä osin mennyttä.
On vähän ollut kipuilua sen hyväksymisessä, että tässä tämä elämä nyt on. Tällä mennään. Pitää yrittää repiä irti niitä hyviä hetkiä ja nauttia niistä. Koska onhan niitäkin. Joskus.
En harrasta uudenvuodenlupauksia, joten voin huoletta sanoa etten lupaa yhtään mitään ensi vuodelle. En myöskään odota siltä mitään, niin eipähän pety. Jos terveenä pysyisi, se olis kova juttu!
Parempaa uutta vuotta (silti) kaikille!
