Näkymätön vanha nainen

Linnan juhlia katsellessa tulin taas havainneeksi sen, mitä olen toki jo kauan sitten huomannut: vanhemmat naiset eivät saa ruutuaikaa, kommentointia tai kuviaan lehtiin ellei ole julkkis. Eilenkin näkyi muutama "nobody" (saan sanoa niin, koska olen itsekin nobodyna ollut tuolla), joku vanhempi erittäin tyylikäs nainen, ehkä sellainen kuusikymppinen. Tietenkään hänestä ei ruudussa sanottu mitään, koska juontajilla ei ollut hänestä tietoa, mutta eipä häntä ja hänen pukuaan näy "Äänestä illan kuningatarta" -äänestyskuvissakaan. Juu, harvemmin siellä ei-julkkiksia muutenkaan näkyy.

MUTTA - tämä olkoon siis aasinsilta oikeaan pohdintaani:

Minusta on tullut näkymätön! :O

Ja se on ikäkysymys, ei läskikysymys.
Kilot on samoissa pysytelleet nyt jo jonkin aikaa, ja olen niiden osalta kai ihan suht normaalin kokoisen oloinen ja näköinen.
Mutta se on siis ikä.

Viimeisen vuoden aikana olen havainnut, ja viime aikoina tarkoituksella havainnoinut, että minua ei enää katsota. Siis miesten toimesta. Hei, ollaan rehellisiä, sitähän tässä halutaan - tulla vastakkaisen sukupuolen näkemäksi!

Olen aina aiemmin lukiessani naistenlehtien juttuja "nyt kun olen 50+, 60+, ei kukaan (mies) enää katso minua, olen näkymätön, miesten katseet menevät ohitseni" hiukan epäillyt tätä.
"Ehkä he ylitulkitsevat". "Ehkä he ovat yliherkkiä". "Ei taatusti pidä paikkaansa".

Pyydän epäilyksiäni anteeksi. Kyllä se näin vaan on :D

Maailma on nuorten (ja kauniiden), sehän nyt vaan on niin. Eikä siinä mitään. Mutta on silti hiukan säpsähdyttävää huomata, että on muuttunut näkymättömäksi.

Huomaan sen nyt, koska katson vastaantulevia miehiä ja he katsovat joko ohitseni, lävitseni tai eivät päinkään. Se on varmaan joku suodatin heillä: "scanning, scanning..nothing... scanning..". Hei eivät vaan näe :D

Juttelin asiasta 55-vuotiaan frendin kanssa ja hän sanoi huomanneensa saman omalla kohdallaan jo kauan sitten. Kuulemma ei myöskään kilokysymys (hän on normaalipainoinen) vaan ikäkysymys. Ehkä miehillä on joku ikäsuodatin? Biologisesti silmät näkevät vain "sopivan" ikäisiä (alle 50 v)? :D

No mut hei, mulla on sentään suklaa!
Ja juuri kun viime postauksessa pääsin huokaisemaan helpotuksesta, lähin cittari otti ne saakelin Lindtin ihanat erimakuiset suklaapallot myyntiin! Saatte tasan yhden arvauksen ostinko pussillisen.

Mut hei - olen keksinyt ongelman (liika)herkutteluun!
Kun kaapissa, tai siis kotona, on kaikkea, ei tule syötyä välttämättä mitään!

Olen muutaman viime viikon aikana lastannut erilaisia herkkuja kotiin. On muutama pikkupussi (se joku 40 g) sipsejä, näköjään chilipähkinöitä, kolmea eri jädeä pakkasessa, irtokarkkia ja niitä Lindtin palloja.

Ja mitä mä otan illalla leffalle? Ison lasin jääpaloja, johon laitan maustettua kuplavettä (itse tehtyä) ja Red delicious -omenan. :D
Olenkohan käsittänyt jotain väärin??
Kun on mitä vaan mitä sydän voi halajaa, ei niitä näköjään tule niin syötyä. Tässä saattaa olla jotain...

Suuri rakkaus hävisi

Mies taas loisti älyllään ja tuli kaupasta kahden (!) ison (!!) sipsipussin kanssa kun "ne oli tarjouksessa". Eli "voitettiin" 1,5€ kun ostettiin kaksi. Kun huomautin, että olis voitettu enemmän jos pussit olisi jääneet kokonaan ostamatta, sain osakseni täysin hämmentyneen katseen - mistä ihmeestä puhuinkaan??
Niin.

Ja sipsit oli vielä niitä Parasta Ikinä, eli Taffelin sileitä sipsejä. Ne, jotka ovat olleet herkkuja lapsuudesta asti, niitä Ainoita Oikeita.
Joten olin pettynyt, koska tiesin, että enhän minä niitä halua jättää syömättä. Sanoin miehelle, että ei olisi ostanut noita, koska noi on parasta ikinä ikinä ikinä!

Leffa pyörimään ja sipsikulho käteen ja ROUSK... ja.. pläääh.

Niissä oli jotain vikaa.
Siis ei tuotannollisesti mitenkään, vaan meikäläisen päässä.
Suutuntuma, paksuus.. ne mätti.

Mies sanoi ihan osuvasti, että niistä tuli mieleen Pringlesit (jotka siis kai tehdään jostain massasta) vaikka nämä on oikeista perunoista tehty.

Ne tuntui liian paksuilta, mikä kuulostaa hassulta, koska yksi uusi lemppari on Estrellan Extra suola (vaimikälieniminonkaan). Ja ne on poimutettuja ja paksuja.
(EDIT: Ei todellakaan Estrella. Vaan Laysin deep ridge).

Tiedä sitten, että onko syynä myös Laysin sipsit, se punainen, jotka on tosi ohuita.

Eli suuri rakkaus romahti. Ei ne maistuneet enää kaksiselta.

Mutta sitten tulikin se "hauska" ongelmani taas: vaikka ne eivät niin pudonneet, söin kulhon loppuun vaikka koko ajan mietin, että miks ihmeessä.
Viikonlopun aikana "testasin" vielä kahdesti (!) pienillä satseilla josko sittenkin ne olisi hyviä. Ei ollu, söin kulhot silti loppuun.

MUTTA - tattadadadaddaddaddaa!

Heitin puoli pussia roskiin (mies sairastui eikä voinut syödä)!! Kyllä taas sattui sieluun, mutta VIHDOIN sain aikaiseksi olla testaamatta VIELÄ kerran josko se maku olisi sittenkin muuttunut.

Huvittavinta oli omat ajatukset. "Ei nää kyllä oikeen maistu miltään. Turhia kaloreita. Äh. No mut kokeillaan."
Pähkäilin pitkään mikä ajatusten takana on ja tulin tulokseen, että söin koska niitä oli tarjolla. Ja jos jotain on, sen syön. Maistui miltä maistui.
Huokaus.

Unelmien kauppakäynti

Kävin taas maanantaina kauppareissulla hakemassa kaapit täyteen tavaraa. Tietenkin kaikkea järkevää ja terveellistä. Tai no, kassalla (ah nuo markkinamiehet tietää, että siihenhän ne houkutukset on sijoitettava) tarttui käteen uusi Kismet-Marianne.

Kaupassa tavaroita kärryyn kasatessa aloin miettiä, että entäs jos voisin ostaa ihan mitä ihanaa vain, ja tietenkään sen "kaiken ihanan" syöminen ei näkyisi vararenkaana keskivartalolla?

Leipähyllyltä nappaisin jotain tuoretta valkoista pehmeää leipää ja ehkäpä joku uusi ihana leivoskin voisi päätyä kassiin. Paha olisi, jos paikalla olisi konsulentti, koska kaikkia uusia leivonnaisia tulisi tietenkin ostaa.

"Amerikka-hyllyltä" saattaisin ottaa jotain sellaisia suklaatuotteita, joita ei muulloin tule kokeiltua. Mutta ei maapähkinävoita. Kokeiltu on, eikä vaan makuna istu. Mutta Nutella! Sillähän voisi elää!

Keksihylly - kaikki ne makeat ja suolaiset! Jos vaikka molempia lajeja ainakin kolme erilaista pakettia!

Jäätelöitä, useita erilaisia, jotta voisi toteuttaa minkä tahansa mielihalun banana-splitistä suklaaminttulakritsa-pirtelöön. Päälle kaikkia ihania sprinklereitä, kuten Turkinpippuri- tai Wiener-nougat-rouhetta.

Pitäisihän sitä kaappeihin sitten saada eri lajisia sipsejä ja dippejä, ei koskaan tiedä, mille leffalle mikäkin mielihalu iskee.

Ja jos sitten vielä säkillinen irtsareita.

Mutta kun ei. Joskushan jokin näistä tuotteista päätyy matkaan, mutta että saisi kaapit täyteen nimenomaan näitä kaikkia! Tai viis niistä kaapeista, jos saisi näitä mässyttää mielin määrin!

Turha tulla selittelemään idean järjettömyyttä ja tuosta seuraavaa vatsakipua tai verenpaineen nousua. Ei kiinnosta. Herkut maistuu niiiin hyvältä - alaspäin mennessä.