Kirjoitin vähän yli vuosi sitten siitä, miten ikääntyvä nainen muuttuu näkymättömäksi.
Tämä asiahan ei ole muuttunut mihinkään ja olen asiaa kavereidenkin kanssa pähkäillyt, ja heilläkin samanlaisia kokemuksia, vaikka osa vasta 40+.
Tieteellisesti todistamaton tosiseikka se kuitenkin on.
Pari viikkoa sitten oltiin naisporukalla Tallinnassa taas viikonlopun vietossa ja käytiin sitten yhtenä päivänä kivassa ravintolassa lounaalla. Saimme tarjoilijaksi oikein mukavan miehen, joka kesti kuuden naisen massiivisen juttuvyörytyksen ja pääsi oikein hyvin mukaan heittoihimme ja pikkuflirttiin.
Voi toki olla, että tulkitsen, mutta meillä oli ehkä sellainen pieni "connection". Käydessään pöydän luona hän jutusteli mulle vähän enemmän ja kertoi, että muistutin yhden leffan pirtsakkaa ja nättiä hahmoa. Lopuksi halasimme hänet kaikkien meidän kohdalla - muut saivat poskisuudelmat ja kevyen halauksen ja minä sain pidemmän halauksen.
Se, mikä tuosta jäi itselle päällimmäiseksi tunteeksi, oli se, että hän näki minut. Siitä on niin pitkä aika kun sitä on tapahtunut, että se tunne virkisti ja ilostutti, ja kantoi vielä pitkään sen jälkeen. Minut nähtiin. 😳
Saa tämä hyvä fiilis nyt luvan kestää hetken, koska en pääse Mun Mökille tänä kesänä 😔
Olin merkannut kalenteriin jo kauan sitten, että tammikuun puolessa välissä pitää varata aika. Viime vuonnahan olin liikkeellä vasta maaliskuussa. No, tietenkin nyt kun aloin katsoa listaa, joku oli varannu JUST MUN ajan 😡😖Lisäksi olivat hitusen nostaneet hintoja, joten aloin laskeskella, että vaikka miettisin toista ajankohtaa, hinta alkaisi olla aika suolainen.
Eihän siinä sitten muuta kuin illat istumaan koneella ja etsimään toista sopivaa. Ja huonosti löytyi! Koska nykyisin kaikki tuntuu a) vuokraavan vain hienoja (=kalliita) huviloita tai 2) naapurit aivan vieressä.
En edes halua mitään huvilaa, käy ihan hyvin ulko-wc, kunhan sähköt on, jotta voi iltaisin tai sateella katella koneelta sarjoja. Tärkeintä on sijainti, eli oma rauha ja järvi.
Yksi hyvältä kuulostava löytyi, mutta ei haluamaltani ajankohdalta. Otin sen kuitenkin, koska kyllä yhden mökkiloman haluaa tehdä kesässä!
Vielä surffailen josko toiselle ajankohdalle löytyisi jotain, mutta ainakin tällä hetkellä huonolta näyttää..
Näytetään tekstit, joissa on tunniste näkymätön. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste näkymätön. Näytä kaikki tekstit
1.2.2020
7.12.2018
Näkymätön vanha nainen
Linnan juhlia katsellessa tulin taas havainneeksi sen, mitä olen toki jo kauan sitten huomannut: vanhemmat naiset eivät saa ruutuaikaa, kommentointia tai kuviaan lehtiin ellei ole julkkis. Eilenkin näkyi muutama "nobody" (saan sanoa niin, koska olen itsekin nobodyna ollut tuolla), joku vanhempi erittäin tyylikäs nainen, ehkä sellainen kuusikymppinen. Tietenkään hänestä ei ruudussa sanottu mitään, koska juontajilla ei ollut hänestä tietoa, mutta eipä häntä ja hänen pukuaan näy "Äänestä illan kuningatarta" -äänestyskuvissakaan. Juu, harvemmin siellä ei-julkkiksia muutenkaan näkyy.
MUTTA - tämä olkoon siis aasinsilta oikeaan pohdintaani:
Minusta on tullut näkymätön! :O
Ja se on ikäkysymys, ei läskikysymys.
Kilot on samoissa pysytelleet nyt jo jonkin aikaa, ja olen niiden osalta kai ihan suht normaalin kokoisen oloinen ja näköinen.
Mutta se on siis ikä.
Viimeisen vuoden aikana olen havainnut, ja viime aikoina tarkoituksella havainnoinut, että minua ei enää katsota. Siis miesten toimesta. Hei, ollaan rehellisiä, sitähän tässä halutaan - tulla vastakkaisen sukupuolen näkemäksi!
Olen aina aiemmin lukiessani naistenlehtien juttuja "nyt kun olen 50+, 60+, ei kukaan (mies) enää katso minua, olen näkymätön, miesten katseet menevät ohitseni" hiukan epäillyt tätä.
"Ehkä he ylitulkitsevat". "Ehkä he ovat yliherkkiä". "Ei taatusti pidä paikkaansa".
Pyydän epäilyksiäni anteeksi. Kyllä se näin vaan on :D
Maailma on nuorten (ja kauniiden), sehän nyt vaan on niin. Eikä siinä mitään. Mutta on silti hiukan säpsähdyttävää huomata, että on muuttunut näkymättömäksi.
Huomaan sen nyt, koska katson vastaantulevia miehiä ja he katsovat joko ohitseni, lävitseni tai eivät päinkään. Se on varmaan joku suodatin heillä: "scanning, scanning..nothing... scanning..". Hei eivät vaan näe :D
Juttelin asiasta 55-vuotiaan frendin kanssa ja hän sanoi huomanneensa saman omalla kohdallaan jo kauan sitten. Kuulemma ei myöskään kilokysymys (hän on normaalipainoinen) vaan ikäkysymys. Ehkä miehillä on joku ikäsuodatin? Biologisesti silmät näkevät vain "sopivan" ikäisiä (alle 50 v)? :D
No mut hei, mulla on sentään suklaa!
Ja juuri kun viime postauksessa pääsin huokaisemaan helpotuksesta, lähin cittari otti ne saakelin Lindtin ihanat erimakuiset suklaapallot myyntiin! Saatte tasan yhden arvauksen ostinko pussillisen.
Mut hei - olen keksinyt ongelman (liika)herkutteluun!
Kun kaapissa, tai siis kotona, on kaikkea, ei tule syötyä välttämättä mitään!
Olen muutaman viime viikon aikana lastannut erilaisia herkkuja kotiin. On muutama pikkupussi (se joku 40 g) sipsejä, näköjään chilipähkinöitä, kolmea eri jädeä pakkasessa, irtokarkkia ja niitä Lindtin palloja.
Ja mitä mä otan illalla leffalle? Ison lasin jääpaloja, johon laitan maustettua kuplavettä (itse tehtyä) ja Red delicious -omenan. :D
Olenkohan käsittänyt jotain väärin??
Kun on mitä vaan mitä sydän voi halajaa, ei niitä näköjään tule niin syötyä. Tässä saattaa olla jotain...
MUTTA - tämä olkoon siis aasinsilta oikeaan pohdintaani:
Minusta on tullut näkymätön! :O
Ja se on ikäkysymys, ei läskikysymys.
Kilot on samoissa pysytelleet nyt jo jonkin aikaa, ja olen niiden osalta kai ihan suht normaalin kokoisen oloinen ja näköinen.
Mutta se on siis ikä.
Viimeisen vuoden aikana olen havainnut, ja viime aikoina tarkoituksella havainnoinut, että minua ei enää katsota. Siis miesten toimesta. Hei, ollaan rehellisiä, sitähän tässä halutaan - tulla vastakkaisen sukupuolen näkemäksi!
Olen aina aiemmin lukiessani naistenlehtien juttuja "nyt kun olen 50+, 60+, ei kukaan (mies) enää katso minua, olen näkymätön, miesten katseet menevät ohitseni" hiukan epäillyt tätä.
"Ehkä he ylitulkitsevat". "Ehkä he ovat yliherkkiä". "Ei taatusti pidä paikkaansa".
Pyydän epäilyksiäni anteeksi. Kyllä se näin vaan on :D
Maailma on nuorten (ja kauniiden), sehän nyt vaan on niin. Eikä siinä mitään. Mutta on silti hiukan säpsähdyttävää huomata, että on muuttunut näkymättömäksi.
Huomaan sen nyt, koska katson vastaantulevia miehiä ja he katsovat joko ohitseni, lävitseni tai eivät päinkään. Se on varmaan joku suodatin heillä: "scanning, scanning..nothing... scanning..". Hei eivät vaan näe :D
Juttelin asiasta 55-vuotiaan frendin kanssa ja hän sanoi huomanneensa saman omalla kohdallaan jo kauan sitten. Kuulemma ei myöskään kilokysymys (hän on normaalipainoinen) vaan ikäkysymys. Ehkä miehillä on joku ikäsuodatin? Biologisesti silmät näkevät vain "sopivan" ikäisiä (alle 50 v)? :D
No mut hei, mulla on sentään suklaa!
Ja juuri kun viime postauksessa pääsin huokaisemaan helpotuksesta, lähin cittari otti ne saakelin Lindtin ihanat erimakuiset suklaapallot myyntiin! Saatte tasan yhden arvauksen ostinko pussillisen.
Mut hei - olen keksinyt ongelman (liika)herkutteluun!
Kun kaapissa, tai siis kotona, on kaikkea, ei tule syötyä välttämättä mitään!
Olen muutaman viime viikon aikana lastannut erilaisia herkkuja kotiin. On muutama pikkupussi (se joku 40 g) sipsejä, näköjään chilipähkinöitä, kolmea eri jädeä pakkasessa, irtokarkkia ja niitä Lindtin palloja.
Ja mitä mä otan illalla leffalle? Ison lasin jääpaloja, johon laitan maustettua kuplavettä (itse tehtyä) ja Red delicious -omenan. :D
Olenkohan käsittänyt jotain väärin??
Kun on mitä vaan mitä sydän voi halajaa, ei niitä näköjään tule niin syötyä. Tässä saattaa olla jotain...

