Tämän huomaan siinä, että tuo juoksukoulu on osoittautunut oivaksi tavaksi meikäläiselle toimia. Ilman sitä olen satavarma, että lipsuisin suunnitelmista aina kun voisi. "Eihän tänään tartte, huomenna sit". Ja "Äh.. ei jotenkin nyt muka jaksais..".
Jos jonkin osaan, se on luistaminen liikunnasta!
Juoksukoulussa on joka päivälle jotain, vaikka lepoakin, ja meikähän tottelee kuin tinasotilas!
Viikon päästä sunnuntaina on sitten virallisesti juostava 5 km, joten nähdään miten juoksumatto näyttää ajan suhteessa matkaan. Eli juoksen nimenomaan niin, että noudatan maton matkamittaria.
Hassua on se, että olen niin tottunut tekemään melkein joka päivä jotain, että eilen kun oli vapaapäivä, huomasin ajatusten välillä askartelevan sen parissa, että olenkohan unohtanut jotain.. piti ihan käydä tarkistamassa ohjelmasta :D
Keskiviikkona käydessäni kaupassa minua houkutteli taas se Susuminttu-pussi, mutta tuijotin tiukasti takaisin ja ohitin sen määrätietoisesti. Ehkä siksi, että tiesin todennäköisesti saavani suklaata ystävänpäivänä.
Tuo Seiska on meidän inside-joke - kumpikaan ei lehteä harrasta kuin korkeintaan kampaajalla. Ja ystävä tietää ja muistaa minttusuklaarakkauteni, joten sitä sain jälleen.
Nyt onkin sitten jälleen edessä ongelma: syönkö levyn rivi kerrallaan vai nopeammin, jolloin kaloreita tulisi rysäyksellä enemmän, mutta sitten niiden kertyminen olisi taas ohi? Decisions, decisions..
Halusin kuitenkin hiukan piristää päivää, joten kauppakäynnillä mukaan tarttui tulppaanikimput. Itse en oikeastaan ole punaisen/keltaisen ystävä, mutta pari viikkoa aiemmin ostin valkoisia ja liiloja tulppaaneja ja ne oli jotenkin niiiin aneemisen värisiä, joten päätin nyt kokeilla räväkämpiä värejä.
