Vanha kapinallinen

Tattadatattattattaa!! <insert drumming and fanfares>
Se oli siinä! Ei tuntunu missään!

10 km? Suoritettu!
Minä, keski-ikäinen fatsopallo sohvaperuna, joka ei ole yleensä muuta liikuntaa harrastanut kuin sohvalta autoon ja kauppaan. 

Juoksukoulun Virallisen Ohjeen mukaan tänään oli rauhallinen kävely ja huomenna sitten rutistus. Olin alun perin päättänyt, että katson huomenaamulla millainen ilma on, ja jos on kaunis aamu, lähden juoksemaan hiekkatielle. Ja jos on huono ilma, vietän ajan Hunger Gamesin parissa.

Aamulla oli ihana ilma ja päätinkin sitten, että tänään on Se Päivä, eli lähden juoksemaan hiekkatielle tuon 10 kilsaa.
Muutama syykin löytyi: aamun ilma oli ihana. Huomenna on menoa koko päivän, enkä ehtisi välttämättä sittenkään juosta. Ja siihen liittyen: huomenna alkaa kesäaika, joten "menetän" aamusta tunnin enkä ehtisi välttämättä olleenkaan huomenna juosta.

Mietin hetken sitä, että kuinka järkevää on lähteä vetämään 10 kilsaa heti suoraan hiekkatielle kun olen tähän asti vetänyt matolla.

Mutta: se oli yllättävän helppoa. Ällistyttävän helpohkoa loppujen lopuksi.
Nauratti, kun noin kilometri oli vasta takana niin aivoissa alkoi pyöriä: "hei vähän mä oon hyvä! Tää menee tosi helposti! Eihän tää oo mitään! Mä juoksen 10 kilsaa!". Ja siis nuo lauseet eivät olleet sellaisia kannustavia ja nostattavia luonteeltaan, vaan ne oli jo toteavia päätettyjä asioita :D

Ja 1,5 km kohdalla oli jo blogikirjoituksen otsikkokin keksitty :)

Päätin, että en välitä pätkääkään sykkeestä, koska jos sitä tuijottaisin, olisin voinut jättää koko juoksukoulun väliin. Syke olikin korkealla - keskiarvo oli 88% ja maksimi 101%.

Juoksin mielestäni aika rauhallisesti lönköttäen, joten olin yllättynyt, että keskituntinopeuteni oli 6,9 km/h! Jos olisin juossut matkan tänään matolla, olisin pitänyt nopeuden 6,3 km/h varmuudeksi, että jaksaisin. Kaloreita paloi 1130 ja aikaa meni juoksuosuuteen 87 minuuttia. Alkuun ja loppuun 5 min kävelyt.

Yllättäen ei oikein tuntunut missään tuo juoksu, siis juostessa. Jostain syystä paluumatkalla noin 6 km kohdalla olin kai ajatuksissani kun huomasin, että nopeus hidastui ja lähes kävelin. Siitä rykäisin sitten taas vauhtia. Sama tapahtui noin 8,5 km kohdalla, jolloin myös alkoi vähän tuntua polvissa ja hetken vasemmassa jalanpohjassa. Muuten ei tuntunut muuta kuin alkava nälkä tuossa noin 9 km kohdalla :D

Noin tunti kotiin paluun jälkeen vasemmassa jalassa alkoi tuntua jalkapohjassa ilkeä kipu. Tuli ehkä siitä, että käytin toisia lenkkareita kuin yleensä ja niissä on tuki jotenkin erilainen. 
Nyt kun päivää kulunut (ja piti käydä metsässä koirien kanssa kävelemässä) ja venyttelyt tehty, jalkapohjassa tuntuu yhä, mutta ei satu niin paljon. Myös jaloissa ja erityisesti polvissa tuntuu, että jotain on tehty :)

Tuo hiekkatie on suurimmaksi osaksi sellainen, että siellä saa olla ihan itsekseen, mutta niissä muutamissa kohdissa, joissa ohitin naapureiden taloja, tunsin itseni Gattaca-leffan päähenkilöksi, jonka pitää skarpata juoksumatolla, että ei jää kiinni väärästä henkilöllisyydestä, ja kun pääsee matolta omaan rauhaan, romahtaa ja hiki pursuaa. Meikä veti naapureidn ohi samalla tavalla selkä suorana reipasta tahtia ja kun olin mutkan takana, jatkoin puuskuttamista aiempaan malliin :D

Mitä sitten?

Viime päivät onkin mennyt kaiken pakollisen sälän merkeissä eikä ole pahemmin ehtinyt koneelle istua. Tai ehkä olisi ehtinyt, mutta piti tehdä kaikkea muuta mukatärkeää, kuten katsoa Walking Deadia ja pelata HayDayta :D

Juoksukoulun viimeinen viikko alkoi eilen!! Tuntuu ihan käsittämättömältä - 11 viikkoa on mennyt todella nopeasti. Tai siis 10 viikkoa.. Sunnuntaina tulee siis 11 viikkoa juoksukoulua täyteen. Ja 10 km pitäisi jaksaa..

Viime viikolla oli jälleen tuskaista juosta noita 5 km sessioita kun oli äärimmäisen hidas leffa käsillä. The Counselor on määritelty trilleriksi, joten odotin nopeita juonenkäänteitä, ehkä ampumisia, tappamisia ja actionia ruudun täydeltä.
Ja pyh! Sen sijaan leffa oli keskusteluja, keskusteluja ja keskusteluja. Siis leffana olisi voinut olla ihan ok, ehkä vähän hidas omaan makuun ja aika raadollinen, mutta herranjestas miten puuduttava juoksumattokatsottava!

10 km lenkille olenkin säästellyt uusinta Hunger Gamesia. Leffa ei varmaan nyt mikään huikean kaksinen ole, mutta voisin kuvitella, että siinä riittää koko ajan menoa ja meininkiä tuon varmaankin lähemmäs kaksi tuntia kestävän lenkin ajaksi.

Ja sitten tuleekin se oleellinen kysymys: mitä sitten? Eli mitä tuon 10 km jälkeen?
Selvästi minulle näyttääkin toimivan hyvin tällainen strukturoitu ohjelma, jota noudatan tunnollisesti. Mutta mitä teen ensi maanantaina? Niin siis sen jälkeen kun raavin itseni juoksumatosta irti kun olen muuttunut sen osaksi pitkän lenkin päätteeksi :D (Siis jos edes pystyn siihen 10 km;iin?!)

Jonkinlainen juoksukolun-jälkeinen-ohjelma pitäisi olla. Tiedän ja tunnen itseni niin hyvin, että jos ei ole jotain "pakollista" ohjelmassa, meikähän lintsaa..

Tie ei ole vielä sula, mutta ehkä jo ensi viikolla sinne pääsisi juoksemaan. Jos vaikka tekisi pari 5 km lenkkiä viikossa? Riittääkö se johonkin/mihinkään? Ja välillä matolla kävelyä ja sitten vaikka punttitreenit..?
Äh, miksi tällaiseen ongelmaan ei ole ohjelmaa??

Lintsarijuoksija

Tarkoitus ei ole tehdä tästä mitään ruokailun esittelevää blogia, mutta nyt parina päivänä olen ottanut kuvia näytille huvikseni.

Toissapäivänä laitoin ruokaa vain itselleni ja päädyin tekemään pitkästä aikaa munakkaan.
Ei noista kuvista kovin kaksisia saa, mutta tuossa näkyy toinen lempparilisukeistani, eli "silppua". En tiedä mikä tuon nimi voisi paremmin olla, kun siihen silputaan kurkkua, herkkukurkkua, tomaattia ja sipulia pieneksi silpuksi, ja päälle vähän balsamicoa ja oliiviöljyä. Joskus käytän tuota bruschettan tapaan paahdetun vaalean leivän päällä.

Eilen vastaavasti päätin tehdä jotain ihan uutta illalliseksi. Yritän etsiä säännöllisesti uusia reseptejä käytettäväksi, koska muuten ajaudun tekemään samoja ruokia viikosta toiseen.

Surffailen vähän fiiliksen mukaan eri sivuilla ja eilen löysin sitten tacopiirakan Pirkan sivuilta.
Tuli näköjään suht esimerkkikuvan näköistäkin.. tosin jälleen tuo oma kuva on tosi pimeä..

Ujutin kuvaan myös eilen ostamani tulppaanit - pitihän niitä saada taas piristämään pöytää.

Tacopiirakka oli ihan ok, vähän kummallinen siinä mielessä, että suutuntuma oli outo kun pohja oli piirakkapohja (jonka tein itse, enkä ostanut valmiina) ja suu osottaa ehkä jotain rapsakampa, tacokuorta tms.
Tuossa lautasella oleva annos osoittautui liian suureksi (taas silmät söi enemmän..), koska tuo salaatti oli aika iso ja täytti vatsan.

Eilen siis käytiin miehen kanssa hakemassa isommasti ostoksia Cittarista, ja .. siellähän hän sitten löysi itsensä Ben & Jerry's -kaapin luota. Myönnettäköön, minä hänet sinne ohjasin kun menin katsomaan, onko niitä uusia makuja.
Ja olihan niitä. Tuolla kaupassa on kaksi isoa jääkaappia, joissa noita B&J -jäätelöitä on. Toinen oli nyt tyhjä, ja toisessa oli pelkästään noita uusia core-jäätelöitä.
Siellä ei ollut sitä mitä eniten ehkä olisin halunnut, se nutellamainen sisälmys, mutta mies halusi sitten kokeilla Karamel Sutraa. Olihan se ihan hyvää, sisälmys oli sulaa toffeeta, mutta en toiste tuhlaa kaloreita tuohon. Seuraava tuhlaus jäätelön osalta saa sitten luvan olla Sitä Oletettavasti Ihanaa..

Niin ja miksi lintsarijuoksija?
Huomenna on juoksukoulussa ohjelmassa 5 km + 5 min juoksu, sekä "kävele takaisin kotiin". Tämä tarkoittaisi sitä, että juoksen noin tunnin matolla "sinne" ja sitten kävelisin matolla yli tunnin "takaisin". Ehei.
Jos olisin tuolla hiekkatiellä viipottamassa, se olisi toki ok, mutta en kyllä mitenkään jaksa juoksulenkin päätteeksi tassutella tuossa matolla vielä tunnin verran.
Eli tiedoksi vaan jo nyt, tuosta kävelyosuudesta meikäläinen sitten lintsaa!

Minuuttimaniaa

Juoksukoulussa oli tänään "juokse 15 min "sinne" ja kävele ja juokse takaisin".
Jaksoin juosta tuon 15 min ja "takaisin" tullessa vedin välillä pari minuuttia juoksua ja välillä kävelin ripeästi.
Katsoin siis matkaa kun olin juossut sen 15 min ja huomasin, että pitää maton mittariin saada 3,4 km, jotta olisin tehnyt ikään kuin sen oikean mittaisen matkan.

Kun mietin sitä, että viikon päästä sunnuntaina kun pitää mitata ja juosta 5km, tulee siihen menemään hemmetin pitkä aika!

Ensin tein monimutkaisia korkeamman matematiikan laskukuvioita, kunnes tajusin, että jos matolla nopeuteni on nyt 6,3 km/h, minullahan tulee menemään siihen 5 km melkein tunti.

Aikamoinen hyppäys, kun ensi viikon aikana matkat tulee olemaan sellaista 20-25 minuuttia.. Ja
sunnuntaina pitäisi jaksaa vetää jotain 45-50 min lenkki.. Phew.

Olen  nostanut hölkkänopeutta 6,3 km:iin nyt viime päivinä, mutta en mitenkään voin nostaa sitä enempää.
Nimittäin jos tarkoitus on se, että juostaan ihannesykealueella, that is so not happening.

Muutin sykemittarissa ihannesykealueen esittämistavan prosenteiksi, niitä on jotenkin helpompi seurata.

Ihannealueeni olisi 61-77%. Kun hölkkään, olen jatkuvasti 80%, jopa 90%.. Jos haluan laskea sykettä ihannealueelle, joudun pudottamaan juoksunopeuden jonnekin alle 5 km/h.. ja silloin se tarkoittaa, että juoksen ihan jumalattoman hitaasti.. se tarkoittaa, että juoksisin sen kuuluisan 10 km viiden viikon päästä kahden tunnin ajan.. Ei taida tässä yhtälössä nyt kaikki mennä ihan oikein..

Jotain hömppää ja hyvää

Mietin tässä ProjectMariinan blogissa käytyä keskustelua tavoitteista ja tajusin, että vaikka mitalliset tavoitteet (päivämäärät, sentit, kilot) eivät ole minua varten, näköjään jonkinlainen suunnitelmallisuus silti on.

Tämän huomaan siinä, että tuo juoksukoulu on osoittautunut oivaksi tavaksi meikäläiselle toimia. Ilman sitä olen satavarma, että lipsuisin suunnitelmista aina kun voisi. "Eihän tänään tartte, huomenna sit". Ja "Äh.. ei jotenkin nyt muka jaksais..".
Jos jonkin osaan, se on luistaminen liikunnasta!

Juoksukoulussa on joka päivälle jotain, vaikka lepoakin, ja meikähän tottelee kuin tinasotilas!
Viikon päästä sunnuntaina on sitten virallisesti juostava 5 km, joten nähdään miten juoksumatto näyttää ajan suhteessa matkaan. Eli juoksen nimenomaan niin, että noudatan maton matkamittaria.

Hassua on se, että olen niin tottunut tekemään melkein joka päivä jotain, että eilen kun oli vapaapäivä, huomasin ajatusten välillä askartelevan sen parissa, että olenkohan unohtanut jotain.. piti ihan käydä tarkistamassa ohjelmasta :D

Keskiviikkona käydessäni kaupassa minua houkutteli taas se Susuminttu-pussi, mutta tuijotin tiukasti takaisin ja ohitin sen määrätietoisesti. Ehkä siksi, että tiesin todennäköisesti saavani suklaata ystävänpäivänä.

Miehen kanssa emme tästä päivästä perusta emmekä vietä sitä mitenkään, mutta parhaan ystäväni kanssa ollaan jo vuosia harrastettu pientä muistamista ja hemmottelua: jotain hömppää ja hyvää :D

Tuo Seiska on meidän inside-joke - kumpikaan ei lehteä harrasta kuin korkeintaan kampaajalla.  Ja ystävä tietää ja muistaa minttusuklaarakkauteni, joten sitä sain jälleen.

Nyt onkin sitten jälleen edessä ongelma: syönkö levyn rivi kerrallaan vai nopeammin, jolloin kaloreita tulisi rysäyksellä enemmän, mutta sitten niiden kertyminen olisi taas ohi? Decisions, decisions..

Joka tuutista toitotetaan nyt, että kevät olisi tulossa. Olisihan se ällistyttävää ja hienoa, mutta jotenkin en uskalla moiseen vielä uskoa. Eiköhän meille niskaan sada vielä ukkoa ja akkaa miinusasteilla kuorrutettuna..

Halusin kuitenkin hiukan piristää päivää, joten kauppakäynnillä mukaan tarttui tulppaanikimput. Itse en oikeastaan ole punaisen/keltaisen ystävä, mutta pari viikkoa aiemmin ostin valkoisia ja liiloja tulppaaneja ja ne oli jotenkin niiiin aneemisen värisiä, joten päätin nyt kokeilla räväkämpiä värejä.

Kaksi asiaa, joista en luovu

.. ja toinen on salmiakki.

Itse asiassa oli tarkoitus käyttää tässä sitä 80-90 -luvun mainosta Turun sinapista (ne muistaa vain me vanhat, ristiretkien aikana syntyneet), mutta kun tutkailin, mainoksessa sanotaankin, että on kaksi asiaa, joita ei vaihda. Ja meikäläisellä kyse on nimenomaan luopumisesta.

Eli vaikka olen nyt ollut tosi kiltisti ja jätin miehen kaupasta kantamat pullat ja suklaat syömättä, salmiakista en aio luopua.
Siksi, että se on hyvää ja siksi, että jos olen lian tiukka, tulee taatusti repsahduksia.
Ja vielä siksikin, että loppujen lopuksi en syö niitä paljon per päivä, joten en usko, että painon väheneminen siihen kaatuu, tai edes hidastuu. Ja jos hidastuu, so be it.

Tänään on juoksukoulussa lepopäivä ja huomenna alkaa muka kolmas viikko jo!? Mihin tää aika oikein menee? Kohta on siis jo juhannus..

Lueskelin tuota juoksukoulun viimeistä viikkoa (niin siis kunnolla vasta nyt, kun kaksi viikkoa takana :D) ja viimeisenä päivänä sitä sitten muka pystyisi juoksemaan 10 km yhteen putkeen. Senkunnäkis..

Tänään on taas lonkkaa ja toista lantionluuta (tai mitä lie kohtaa siellä päin) kolottanut. Toivon vaan, että se on käytön puutetta eikä tarkoita sitä, että paikat alkaa pettää. Harmittaisi kuin pientä silakkaa jos tämä homma pitäisi jättää tähän.

Mut hei,eipäs maalailla mitään seinälle, pidetään se positiivisen avoimena!

Tehdään asioista hankalia

Tänään oli juoksukoulussa nyt sitten vuorossa ensimmäistä kertaa neljän minuutin hölkkä. Tai siis 5 min kävelyä, 4 min juoksua = lue hölkkää, 5 min kävelyä ja 4 min hölkkää.
Ihan mukavasti meni, joskin koko päivän on ollut vähän tukkoinen olo päässä.
Sen takia jätin sitten tällä kertaa punttitreenit tekemättä, ei vaan jotenkin jaksanut.

Josta tulikin sitten mieleeni se, että entäs jos juoksukoulun aikana sairastuukin? Entäs jos ei jaksa juosta yhtenä, kahtena tai kolmena päivänä? Mistä sitä juoksukoulua sitten jatketaan? Alusta? Välistä? Siitä, mihin asti pääsi?

Koska tunnettu totuushan on, että mikään ei katoa niin nopeasti kuin isolla työllä kerätty hyvä kunto: sitä rakentaa kuukausikaupalla ja sitten kun on hetken sairaana, on kaikki saavutukset jo kadonneet ja tuntuu kuin olisi reumaattinen 103-vuotias dementikko..

Kun päätetty on

Ei mennytkään päivä niin pitkäksi kuin luulin, joten ehdin ihan hyvissä ajoin kotiin. Päätinkin heti tehdä päivän treenin, koska muuten se olisi taatusti jäänyt. 

Tänään juoksukoulussa oli 5 min kävely + 2 min juoksu eestaas. Ei siis vielä kovin rasittavaa.
Huomenna alkaa toinen viikko, jossa juoksuosiot nousee 4 minuuttiin. Saa nähdä miten onnistuu.
Eihän tuo siis meikäläisellä mitään juoksemista ole, vaan hölkkää, mutta eiköhän se kelpaa!

Meinasin melkein unohtaa punttitreenit, mutta juoksutreenin loppupuolella onneksi muistin.

Jotenkin molemmat treenit oli hirvittävän takkuisen oloisia.
En tiedä johtuiko siitä, että olin syönyt vähän aiemmin (oli siitä kyllä jo noin 1,5 tuntia), mutta koko ajan tuntui siltä, että mitä ikinä tekikin, mukana kulkeutui sellainen 20 kg näkymätön säkki, jota piti kuljettaa, nostaa ja siirtää samaan aikaan.
No nyt saa sitten hyvällä omallatunnolla löhötä loppuilta sohvalla tuijotellen tv-sarjoja.

Juoksuja (ei yö)

Olen tunnollisesti nyt kokonaiset neljä päivää tehnyt tuota juoksuohjelmaa. Helpooahan se on, kun esim. eilen oli lepopäivä ja taas ylihuomenna on lepopäivä. Tätä menoa meikä on maratoonimestari kesällä 2019! :D

Ei välttämättä ollut huono idea aloittaa tuo juoksukoulu nyt näin tammikuussa: siinä vaiheessa kun ohjelma alkaa olla loppusuoralla, pitäisi lumien olla sulanut tai sulamassa ja voin siirtyä ulkoilmaan. Ja juu ei, sitä ei missään nimessä voi tehdä tähän aikaa vuodesta, juoksua ulkona!

Planking nyt sitten jäi, toistaiseksi. Toissapäivänä piti tehdä se 60 sekuntia ja yritin: 24 sekunnin kohdalla voimat petti. Eilen unohdin tehdä ja pelkään pahoin, että unohtuu tänäänkin. Voihan sen aina aloittaa alusta sitten..

Tänään tein tunnollisesti tuon ohjelman mukaisen juoksun, mutta koska oli sen jälkeen kiire hammaslääkäriin, jätin puntit pois. Huomenna voisi tehdä ne sitten tuon treenin päätteeksi.