Muistettu tulevaisuus

En kyllä oikeesti tarkoita olla näin synkkä, mutta kun tulee asioita mieleen niin pakkohan ne on paper.. tai siis näpytellä jonnekin :D

Törmäsin yhdessä TV-sarjassa Kierkegardin lainaukseen, joka kolahti kuin metrinen halko:
“The most painful state of being is remembering the future, particularly the one you'll never have.”

Jostain syystä tuo oli mielessä viime yönä. Nukun siis ihan hyvin, en valvonut mistään erityisestä syystä, mutta välillähän sitä käy hereillä.
Ennen käytin nukahtamiseen sellaista mielikuvaleikkiä, tai suunnittelua.. vaikee selittää. Mutta siis otin jonkun asian ja aloin kehitellä sitä eteenpäin. Esim. millaisella paikalla asuisi tulevaisuudessa tai jos olisin autiolla saarella, miten pärjäsin. Siis ei mitään erityistä.

Mutta nyt se ei enää onnistu. Ei oikein tule mitään sopivaa ajatuskulkua, jota voisi lähteä kehittämään. Tosin siis kehittäminen ei kestä kauaa kun sitten jo nukahtaa...

Tajusin viime yönä sen, että en halua lähteä mitään erityisempää skenaariota pohtimaan, koska - ja tämä on se mielenkiintoinen pointti: jos keksin jonkun ajatuskuvion - se ei taatusti toteudu. Eli ikään kuin haaveilemalla asiasta X, takaan, että se nimenomaan ei pääty toivomallani tavalla. Ja tämä siis on toteutunut aina.
Ei siis kannata alkaa kuvitella millainen työpaikka Y olisi tai millainen ihminen Z voisi olla. Koska heti kun olen asiaa yhtään miettinyt; crash-boom-bang ja se on siinä. Ja tämä siis ei ole tapahtunut vain kerran tai kahdesti.

Enää en siis voi pohtia mitään toiveikasta. Tulevaisuutta, jota ei taatusti tule, on vielä turhempi pohtia, siinä vaan satuttaa itsensä. Enkä harrasta sellaista.

Uneton möhömaha

Ei ole taas tullut kirjoiteltua pitkiin aikoihin jostain syystä. Ei vaan ole muistanut tai on ollut muka jotain muuta. Onhan tuossa työkiireitäkin ollut, mutta eipä tämä naputtelu nyt niin kauaa vie, etteikö tätä voisi vähän useammin tehdä.

Otsikon mukaisesti kiukuttelen tällä kertaa möhömahasta!

En ihan ymmärrä, mutta jostain syystä olen nyt viime viikkoina lihonut. Ei paljoa, mutta siis suunta on ollut totaalisen väärä. Jotain herkutteluja oli pääsiäisenä ja oli tuossa maaliskuussa jotain synttäripäivällisiä, mutta isossa kuvassa (anglismi jota vihaanylikaiken) ei meikäläisen olis pitänyt lihoa. Ei välttämättä huikeasti laihtuakaan, mutta ei lihoa. Argh!
Inhoan tuota housujen päälle jäävää mahamakkaraa, joka näkyy ja tuntuu kaikkialla. Ei se tuollainen ollut aiemmin. Hemmetti.

Tiedä sitten liittyiskö tämä siihen, että en nuku. Olen aina ollut suht hyvä nukkuja, mutta nyt viimeisimpien kuukausien aikana en vaan nuku. Herään aamulla tosi aikaisin, välillä väsyneenä, välillä ei. Ja välillä jo keskellä yötä (en katso kelloa, jolloin voin psyykata itseni uskomaan, että kello on tosi vähän ja pitää nyt heti nukahtaa uudelleen). Ei ole mitään stressiä, ei mitään erityistä asiaa
mielen päällä, eikä mikään asia pidä hereillä, en vaan nuku!
En tiedä olisko se tämä lisääntyvä valo..? Yleensä mulle on tämä kesäaikaan siirtyminen ollut todella tuskaista ja kestänyt kauan - nyt ei mitään. Aiemmin talviaikaan siirtyminen oli helppoa ja ihanaa - viime syksynä olin nuutunut ruusu melkein kolme viikkoa! Olisko ikä?

Sitten voisin kiukutella lonkista. Jostain syystä niitä särkee nyt koko ajan. Jopa niin, että olen parina yönä herännyt siihen, että särkee??! Mitä mä muka oon, 97v???

Mietin, että pitäiskö kokeilla jotain tuollaisia sisäisiä voiteluaineita. Onhan koirillekin erilaisia lisäravinteita ja olen niitä yhdelle edesmenneellekin nivelongelmaiselle hauvalle menestyksellisesti syöttänyt.
Kai niitä on ihmisillekin?

Olen aika skeptikkotyyppi enkä ihan heti jotain kukkatippa-juttuja aio testata, mutta oliskohan kalaöljystä hyötyä. Ei sen syömisestä varmaan haittaakaan ole.

Mun piti tänne joku uusi testattu tuote taas mainostaa, mutta siitä on jo jokin aika, enkä muista mikä se oli?! Joku suklaa? Ehkä. Ei ainakaan jäätelö. Salmiakki? Hmmm. Ehkä. Ei kun hetkinen, olisko se ollut se smoothie-kakku?
Tuli kaveri kylään ja sattumalta näin Pirkan ohjeen smoothie-kakusta. En tosin tehnyt lainkaan samaa, edes pohjaa, mutta hyvää tuli. Siihen tuli manoga ja banaania, päätin jättää tällä kertaa mansikat pois. Ja oli hyvää. Tosi raikas ja taatusti vähäkalorinen kakku! Tein sen kuten juustokakun, eli muusasin medelmät, liivatetta ja jääkaappiin muutamaksi tunniksi.Ja oli hyvää!