Kilokiukuttelija

24.6.2018

Nopeuksista

Tämä uusi suhde kesti hyvin pitkän reissun - Whatsapp lauloi aina kun oli wifin äärellä. Aikaero hiukan haittasi, mutta saatiin pidettyä yhteyttä hyvin.

Reissusta palattuani tuli tänne - ja jäi.
Miksipä ei.
Molemmat leskinä tietää, miten elämä on arvaamaton ja kohdalle osuttuun onneen pitää tarrata tiukasti kiinni ja nauttia joka hetkestä - mitä tahansa voi tapahtua, milloin tahansa.

Yritin yhtenä iltana saunan lauteilla pohtia ääneen, että mitä se muuttaisi jos "deittailtaisiin" = nähtäisiin viikonloppuisin, ehkä viikolla.. öö.... käytäis leffassa ja syömässä, seksiä..
En oikein keksinyt miksi tässä iässsä tuollaisessa olisi järkeä, kun molemmat tietää, että tässä on nyt jotain todella arvokasta, ihanaa ja nautittavaa.

Kummankaan ystäväpiiri ei ole nopeudesta kommentoinut, ei ehkä ihmetellytkään, yksi täti (ei meikäläisen) ihmetteli hiukan ääneen "no on aika nopeaa".

*

Meikäläisestä on muuten tässä suhteessa löytynyt ällöpinkkisydän -sanoja ja tekoja.. YÄK! :D Meikäläisestä, joka ei IKINÄ sano mitään pehmoista höttöä, kellekään.
Paitsi nyt, ja tämän kanssa.

Molemmilla oli takana erinomaiset ja onnelliset liitot, mutta silti tässä meidän välisessä on jotain, mitä kumpikaan ei ole koskaan tuntenut. Melkein pelottavan paljon yhteistä, samoja fiiliksiä, ajatuksia, tykkäyskohteita...

Niin, kun silloin vuosi sitten mietin onnellisuuden tunteen kokemuksia niin nyt voin sanoa vihdoin, että onni on palannut elämääni. Olen erittäin onnellinen. Eipä uskonut, että se olisi vielä mahdollista.

*

YKSI MUTTA ON!! :D
Tuo yks on armoton herkkuperse, joten jokaisella liikekannallakäynnillä ostetaan jädet, irtsareita keittiössä niin, ettei sekaan mahdu ja minä tietenkin kokkaan kaikkia ihania ja ah-niin-lihottavia ruokia... ARGH!

No, hänelläkin pöNppö kasvanut sen verran, että sovittiin, että huomisesta alkaen vähenee herkut ja aletaan käydä lenkillä yhdessä. Kävelyä ensin, sit jos joskus hölkkää. Mulla ei ole yhtään varaa lihoa tästä, olen taas melkein maksimimäärissä kilojen suhteen.
Salilla olen käynyt, tänäkin aamuna, mutta neljän viikon tauko (sairastelua ja reissu) vei kaiken kehityksen siltä osin nolliin.

Nyt ei tarvitse miettiä, tuleeko tästä jotain, ei tarvitse tulkita, olettaa tai ihmetellä. Tuo mies sanoo suoraan, että rakastaa, ja on siitä harvinainen, että ei osaa/halua valehdella - siitä tulisi ongelma, jos olisin nainen, joka tarvitsee valheen kysymykseen "does this dress make me look fat?"
Onneksi en ole :D Kun en kysy....



19.5.2018

Hups!

Sattui sitten käymään niin hassusti, että yksisarvinen löytyi. Jossain päin maailmaa ne lehmätkin lentää.
Eli tavallinen  kunnon rehellinen suomalainen mies. Oops.
Niitä näköjään on. Vaikka en uskonut..

Hassua.

Ja toki juuri uuden suhteen alkuun lähden sopivasti pitkälle matkalle useammaksi viikoksi :D
Tosin ei ees tule sellainen fiilis, että tää reissu olis joku 'testi suhteelle'. Ennemmin, että ehditäänhän me hyvin sitten olla yhdessä ja tehdä asioita.


30.4.2018

Usko vatsaasi

..eli trust your gut :D

Tämä siis edelliseen postaukseen liittyen.
En tullut huijatuksi, mutta ei siitä myöskään mitään tullut.
No hard feelings, juna meni jo (siis mun taholta).
Mutta siis kannattaa uskoa omia tuntemuksiaan. Koska oikeasti ihmiset kuuntelee ihan liian vähän tai harvoin omaa sisäistä fiilistään.
Olen sitä viime aikoina yrittänyt kuunnella ja totella kunnolla, ja pakko sanoa, että se eka tunne/ajatus, joka päässä käy, on oikeassa.
Uskokaa omaa vatsaanne! :D Se oikeasti osaa kertoa totuuden!

Salista sen verran, että hieno ideani siitä, että käyn salilla, ja saan herkutella niin paljon kuin haluan, ei näytä toimivan. Hemmetti.
Oikeasti rasvaa palaa ihan hemmetisti, mutta ei vaan kapenemista tapahdu.
Olen alkanut uskoa, että oikeasti ikä vaikuttaa tähän hommaan.
Mikä tarkoittaa, että mun hieno idea ei toimi vaikka kuinka rehkisin salilla.
Eli... argh.. pitää.. tai siis pitäisi siis oikeasti syödä vähemmän, eikä herkutella yhtään! Mutta eihän se niin pidä mennä! I want my money back!

10.4.2018

Skeptinen kyynikko

Reissu takana ja oli oikein onnistunut!
Säät eivät suosineet, mutta vain yhtenä päivänä satoi hetken enemmän, muuten oli vähän viileää, mutta poutaa.
Ja kun lähdin sillä asenteella, että ihan sama millainen sää, tämä likka menee ja tekee!
Käveltyä tuli niin paljon, että sain rakkoja jalkaan, vaikka kolmantena reissupäivänä kävin ostamassa hyvät memory foam -pohjaiset kengät.
Mietiskelin jo, että jos ens kesänä (siis ens vuoden kesällä) uudelleen..

Salilla olen edelleen käynyt, tuloksia ei tokikaan pahemmin :D
Viime viikolla teetätin uuden ohjelman ja jessus mikä rääkki tuo nyt on!
Se on sellainen patteritreeni, eli vedän (apinanraivolla) nopeaan tahtiin settejä ilman taukoja. Ja olen ihan dööööd! Mutta, vaikka en välttämättä flow-tilaan pääse, ei tuossa ehdi miettiä paljon muuta kuin sitä mitä tekee, eli sinälläään hyvä.
Reissut ja synttärit ja mitäliet kaikki pitää silti huolen siitä, että ei pahemmin muodot muutu. No, eipä se nyt ole pääasia, vaan se, että pysyn ehkä tämän avulla 5 min. pidempään hengissä.

Mutta otsikkoon..

Tässähän on 1,5 v aikana törmännyt jos minkälaiseen (miespuoliseen) kengänkuluttajaan, ghostaajiin ja jopa huijareihinkin.
Olen aina ollut hyvin varovainen enkä sinällään ole (tunnetasolla) lähtenyt mukaan, joten vahingot ovat olleet pieniä - lähinnä ihmetystä, että "WTF???"
Nyt on yksi kuvio vähän erilainen, mutta huomaan olevani todella kyynisen skeptinen hänestä ja hänen ajatuksistaan.
Siis lähinnä sillä lailla, että jos hänestä ei ole kuulunut hetkeen mitään, mulla EI tule mieleen "voi ei, se ei tykkää musta" VAAN tulee ajatus "okei, tää oli tässä, se oli huijari/ghostaaja". Eli vaikka nämä pelurit ei päässy ns. ihon alle, enkä koskaan paljastanut kiinnostustani, jäi siitä sellainen muistijälki, että kaikki on samanlaisia ja kaikki tulevat tekemään samalla lailla.

Vaikka tässä onkin toki todella alkuvaihe meneillään, olen saanut jos minkälaista kehuvaa ja "olen todella kiinnostunut" viestiä, mutta en siltikään usko. En siis toki sano mitään, juttelen tavallisesti, mutta en myöskään millään lailla sano mitään vastaavaa takaisin.
Tosin tämä on oikeasti niiiiin alussa, että eihän tästä voi sanoa mitään, ei niin yhtään mitään. Mutta kyynikkona myös ajattelen, että ei tästä edes mitään tule.
Huoh. Onneksi osaan olla hiljaa enkä ajattele näitä ääneen kuin ystävän kanssa.

9.3.2018

En minä ole muttunut, olosuhteet on

Tässä on ollut viime aikoina kivoja tapahtumia. Ystävien kanssa saanut nauraa napaa nutturalle, syödä hyvin. miettiä asioita sekä suunnitella matkoja!

Itsestäni riippumattomista syistä avautui mahdollisuus lähteä kiertämään muutakin kuin naapurin saunaa.
Olen siis ollut kotikissa lähinnä siksi, että lemmikkikatraan hoitajat ovat olleet vähissä. Ja hoitolaanhan en mussukoitani vie!

Nyt sitten satuttiin ystävien kanssa raatatessa sanomaan ääneen "olis reissua tarjolla" ja ystäväthän siihen sitten "no lähdet! me hoidetaan noi karvakasat!"

Hemmetti, kun olisikin ollut jotenkin tajunnassa aiemmin jo tämä mahis :D
No ei sillä, että hirveesti olisin reissuun ollut lähdössä. Työmatkojenkin kanssa kun oli jo säätämistä niin ei tullut mieleen vapaa-ajan reissaus.

Nyt sitten muutaman viikon päästä Lontooseen - jee!
Olen siellä käynyt pari kertaa aiemmin, mutta työreissuilla eikä hirveesti ollut aikaa turisteilla.
Tuntuukin hiukan oudolta olla vain vapaa-ajan reissaajana... eka kerta meikäläiselle..

Mutta otsikkoon liittyen:
Istuttiin äskettäin kavereiden kanssa iltaa ja seuran liittyi yhteinen kaveri, jonka kanssa ei olla nähty vuosiin. Yksi ystävistä päivitti meidän kaikkien kuulumiset ja mun kohdalla sanoin mm: "..on muuttunut ja alkanut tehdä uusia asioita".
En kyllä ole. Mielestäni.
Lähinnä kai olen alkanut tehdä asioita enemmän siksi, että ei ole parisuhdekuvioita ja näiden ystävien kanssa sitten viettää enemmän aikaa. Aiemmin sitä teki asioita enemmän puoliskon kanssa.
Eikä tämä matkustusjuttukaan liity muuhun kuin ihan käytännön asioihin - kun on koti hoidossa matkan ajan, voi miettiäkin muualle lähtöä.

Ei se kai tarkoita, että minä olisin muuttunut..