Itsekäs Ozempicin käyttäjä

Näköjään mennyt vuosi edellisestä bloggauksesta 😲
Ja on tapahtunutkin asioita!
Jostain syystä en vaan ole muistanut lainkaan kirjoitella asioista tänne.

Mutta jos mennään aikajärjestyksessä:
Muutama päivä viime vuoden kirjoituksen jälkeen kävin katsomassa ihanaa mökkiä ja ostaa pamautin sen saman tien. Kun natsaa, natsaa..
Mökki on pieni, mutta just mulle sopiva. Alkeellinenkin, eli kantovesi. Mutta oma lampi ja oma rauha, eipä muuta sitä tarttekaan 💓

Ja toteutin suunnitelmani kesäasumisesta, toukokuusta syyskuulle. Onneksi etätyöt mahdollistaa mökillä olemisen pitkiäkin aikoja. 
Mökki ei ole talviasuttava, tai ehkä olisi, mutta sähkön hinnat oli tapissaan kun tein sähkösoppareita, joten ei tullut mieleenkään viettää aikaa mökillä talvipakkasten keskellä. Tosin ei se olis ollut muutenkaan mitenkään superihanaa kipittää ulkohuussiin -20 kelissä.

Kohta alkaakin tämän vuoden mökkikausi, ei oikein malta edes odottaa sitä. Viime vuonna tutustuin myös avantouinnin saloihin ja mökillä saikin kokeilla ky-hyl-mää vettä keväällä. Ihanan raikas tapa herätä töihin!

Mitäs muuta?

No mies!

Eli nyt pääsee sanomaan, että tapahtuipa sitä jotain viime vuonna.. kun löytyi mies. 
Manifestointilistankin kriteerit nappasi aika hyvin. Tyypillä oli jopa ensitreffeillä päällään sellainen pusero, jonka jostain syystä manisfestointilistaa täyttäessäni näin jostain syystä sieluni silmillä 😝
Kohta kuusi kuukautta takana yhdessäoloa ja hyvin menee. Ollaan huolestuttavan paljon samanlaisia monessa asiassa ja sama makukin hyvin monen asian suhteen. Melkein sellaista spooky-tasoa osa noista.
Vähän haasteita asettaa se, että kyseessä kaksi aikuista, joilla molemmilla omat kodit ja omat mökit, että missä milloin ollaan jne. Mutta eiköhän nämä kuviot lutviudu sitten hiljalleen. 

Sitten otsikkoon.. Eli Ozempic!
Olen edelleen käyttänyt sitä, 2,5 v. takana. Ne -20 kg edelleen pätee, tosin uuden suhteen haasteena tulee herkkuperseily, mieskin kun tykkää sekä suolaisesta että makeasta herkuttelusta. Eli parin kilon heittelyyn pitää kyllä tarttua ajoissa. Ehkä kesällä sitten saa homman ruotuun kunnolla kun on itsekseen mökillä eikä kainalo+sipsipussi+leffaa ole koko ajan tarjolla. 

Lääkkeellähän on huikea suosio nyt maailmalla ja pula todellinen. Siksi onkin noussut julkisuuteen näkemyksiä, että lääkettä ei saisi läskit käyttää, jotta sitä riittää diabeetikoille.
Ymmärrän diabeetikoiden haasteet, mutta ymmärtääkseni Ozempic ei ole AINOA lääke heille. Hyvä, toimiva ja tärkeä kyllä, mutta ei ainoa. Onhan diabeetikoilla ollut muita lääkkeitä ennen Ozempicin kehittämistäkin. Lääkepulahan on aiheuttanut huikeita ongelmia joillekin sairaille, joilla ei ole mitään muuta lääkettä kuin X, joka myös kärsii tuotanto-ongelmista ja sairastavat ovat oikeasti helisemässä oireiden kanssa... eli sympatiaa tarjoan diabeetikolle toki, mutta ostan omat Ozempicini ja käytän ne kyllä. Sori siitä.

Syksyllä kävin Tallinnassa hakemassa useamman kynän ja nyt keväällä kävin Ruotsissakin hakemassa satsin. Kieltäydyn kokemasta tästä syyllisyyttä. Ozempic on muuttanut elämäni, nostanut elämänlaatua ja parantanut terveydentilaakin ja onneksi minulla on varaa hankkia ainetta. En pyytele anteeksi sitä, että ostan ja käytän sitä. 

Mikään ei muutu ja kaikki muuttuu

Hups... Olin satavarma, että olin postannut tämän vuoden puolella tänne jotain.
En sitten ollut.
Varmaankin siksi, että on tapahtunut muutoksia ja samaan aikaan tuntuu, että mikään ei ole muuttunut. Tästä itse asiassa myöhemmin lisää.

Kuviot meni itse asiassa asumisen osalta kuten olin toivonut ja päättänyt. 
Löysin vuokrakämpän, jossa oli 1 kk irtisanomisaika eikä vähimmäisaikaa, ja kämppä oli oikein jees. Ei sellainen, jonka itselle ostaisi, mutta oikein hyvä vuokrakämppä, siinä oli saunakin.

Talvikuukausien aikana kerrostalossa asuessa alkoikin mieli pyöriskellä uusien kuvioiden parissa. Toki siihen vaikutti se, että sopivia omakotitaloja ei vaan ollut tarjolla.

Terveys kun vähän pätkikatkoilee, vaikkei vakavasti, aloin miettiä, että vaikka kuinka se on vaikea uskoa ja hyväksyä, ikä ei vähene vaan lisääntyy, ja omakotitalossa, vaikka pienessäkin, asumisessa on omat haasteensa näillä parametreillä.

Pahimpien lumimyräköiden aikaan saatoin vaan kääntää tyytyväisenä kylkeä sängyssä ja tajusin, että jospa teenkin ratkaisun, jossa molemmat hyvät puolet toteutuvat: talvisin asun kerrotaslossa ja kesät mökillä. 

Tämä kun kristallisoitui, alkoi sitten asunnon etsintä, koska sen halusin eka. Mökki sitten sen jälkeen. 
Asunto löytyikin suht nopeasti ja muuttokin jo takana. Olin vuokrakämpässä vähän alle 2 kk, joten mukavasti meni aikataulut. 

Nyt pitää sitten mökki löytyä. Sen osalta teen saman kuin asunnon kanssa: ei kiirettä, löytyy kun löytyy. Toki jos löytyisi pian, olis kiva, mutta jos ei, sitten vuokramökille kesällä. 

Ozempic on nyt pysynyt tasaisessa -20 kg, joten tässä ollaan. Hyvä näin. 

Otin tuohon muuttorumbaan myös sattumoisin Lontoon-reissun. Sen olin varannut siis jo viime syksynä ja nyt rytmitin muuton reissua ennen. 
Oli hyvä reissu, tosin tajusin siellä ollessa, että olen nyt tehnyt "kaiken" mitä siellä turisti voi tehdä (tein retkiä muuallekin, Bathiin ja Cambridgeen), joten en tiedä menenkö enää sinne. Nyt pitää löytää sitten joku uusi kiva citykohde. 

Sitten vielä tuohon alun "ei tapahdu mitään": Mietin juuri tänään kun pohdin, että vois postata tänne jotain, että pitää taas todeta, että mitään ei ole tapahtunut ja tajusin, että "eihän mulle koskaan tapahdu mitään" kun on vastaus kun ystävät kysyy mitä kuuluu, se tarkoittaa, että MIESrintamalla ei tapahdu mitään. 

Svedupelle itse asiassa palasi asiaan! Kahdesti. Mutta kävi ilmi, että on rokottamaton ja Suomeen pääsee (pääsi?) vaan rokotustodistuksella. Ja hän ei ollut halukas rokotetta ottamaan. Mietin, että jos se kertoo hänen näkemyksistään enemmänkin, on ehkä parempi, että emme enää tapaa. 

Mun ihannelistaan liittyen oli tässä jokin aika sitten taas "hauska" sattuma: Tinderissä tuli tarjolle tyyppi, joka oli täysin mun (ulkonäkö)kriteerien mukainen. Ja oli tykännyki musta! Matchhan meistä tuli. Laitoin jopa reippaana ekana viestiä (yleensä en vaivaudu). Hän poisti matchin 😂

Niin ja sitten alko sota 😧
Eipä ollu meikäläisen bingokortilla se. No, ei siellä ollu moni muukaan asia. 

Toivo tappaa

Pahoittelut tylystä otsikosta 😁
Palataan tuohon kohta, mutta ensin todetaan, että tämä on taas sellainen vuosikatsaus.

Viime vuoden koostepostauksen oleellisin asia oli ehkä koronan lisäsi Ozempic, joka oikeasti on muuttanut elämän kyllä. Jos sitä ei olis keksitty, se olis pitäny keksiä!

Tämä vuosi?
Hmm.. Toisaalta ei hirveästi tapahtunut, toisaalta paljon.
Korona piti alkuvuoden työkuviot tylsänä, mutta onneksi syksyllä sai paiskia hommia ihan kunnolla. 

Ja ehkä se oleellisin.. talo meni! Woohoo!
Ihan pyyntihintaa en saanu, mutta koska tarjous oli siedettävä, päätin myydä, niin ei sitten jää käteen. 
Nyt alkaakin sitten vuoden aluksi pakkausrumba.
Uutta hyvää ei ole löytynyt - kaikki muutkin hakemassa samaa kuin minä, eli pienehköä omakotitaloa, joten joutunen menemään vuokralle hetkeksi. Tai siis toivotaan, että hetkeksi.. Argh.. ei kyllä hotsittais asua kerrostalossa yhtään, saati sit pitkään. Talvikuukaudet vielä menee, mutta kun kevätaurinko alkaa pilkahdella, alkaa meikäläisellä tulla fyysinen tarve saada köllötellä pihalla auringossa.

Ja sekin on oma rumbansa, se vuokrakämpän löytyminen. Siis kyllähän sitä kämppiä on tarjolla, mutta useimmissa ei voi irtisanoa ennenkuin 11 kk päästä - ja mähän ikuisena optimistina oletan, että olen vaan nämä talvikuukaudet vuokralla... 
En kyllä todellakaan ala ottaa mitään kämppää tuollaisella sopparilla, mun tuurilla kun olen allekirjoittanut sen, tulee vapaana oleva talo, johon voin muuttaa heti...😣

Niin ja tuo otsikko?
Taustaksi hieman mentävä taaksepäin aiempiin postauksiin manifestoinnista.
Muistanette, että tuunasin listaa sisältämään sen ELOSSA ja SUOMESSA.

No, tuossa jokin aika taaksepäin kävin Ruotsin-risteilyllä ja hups, kohdalle tulikin aika mielenkiintoinen yksilö. Tietenkin svedupelle. 
Kun jälkikäteen kiukuttelin kaverille miten manifestointi meni ihan päin prinkkalaa, hänpä kysyikin: "Tapasitteko missä vaiheessa risteilyä?". No tietenkin sen alussa. Johon kaveri "niin eli Suomen aluevesillä eli SUOMESSA" 😂😆.

Pärkkele, tässä täytyy TAAS tuunata näitä listoja. Nyt siellä lukee ASUU SUOMESSA.
Olkaahan tarkkoina rakkaat (runsaslukuiset) lukijat, manifestointi on selvästi mitä eniten nimenomaan pilkunviilaushommaa!

Tämä yksilö olikin monin tavoin aika tärisyttävä kokemus. 
Illan juttelun aikana kävi nimittäin ilmi, että hän ajattelee monista asioista (ihmissuhteet, rakkaus, seksi, yksinolo jne) täsmälleen samoilla sanoilla kuin mitä itse käytän joko puhuessani muille tai itselleni asioista. Siis täysin samoja käsitteitä, ihan siis lauseita/sanoja 😳

Ja sitten se toivon tappaminen?
Näin tuon lauseen jokin aika sitten Ted Lasso -sarjassa (sarja, jonka löysin hiukan myöhäsyntyisenä ja ihastuin heti!) - eli "it's the hope that kills you".
Tuo istuu meikäläiselle kyllä niin hyvin. 
Koska universumi on aika lailla potkinut päähän eikä kannata uskoa mihinkään, eikä kannata toivoakaan oikeastaan mitään. 

Tämä siis kytkeytyy tuohon svedupellekuvioon siten, että hän vähän antoi ymmärtää olevansa kiinnostunut tapaamaan vielä uudelleen, mutta ei ole sitten pahemmin yhteyksiä pitänyt. Ei ole mikään somessa notkuja eikä harrasta viesteilyä ja meikäläiselle taas viestiminen tarkoittaa sitä, että on kiinnostunut.
Ja koska toivo tappaa, en ole asettanut tähän kuvioon odotuksia enkä toiveita, niin ei myöskään tule pettymyksiä. 

Mutta pitänee lopettaa johonkin positiiviseen... Eli Ozempic? Nyt -19 kg. Olin yllättynyt kun näin luvun, koska ajattelin, että ei tuo enää voi pudota. En enää kehtaa sanoa, että tästä se ei enää voi pudota... mutta sanon silti 😁 Koska kiinteytyä voisi hyvinkin, mutta ei nää kilot tästä enää kovin vähene.

What happens, happens

Olen jättänyt postaamatta kesän aikana koska oikeastaan mitään kummempaa ei tapahtunut. Olin samalla mökillä kuin viime kesänä (se jälkimmäinen) ja kolme viikkoa meni todellakin vain olla öllötellessä. Luin kirjan per päivä ja kävin uimassa usein, mitäpä muuta sitä kesältä voi vaatia?

Syksyn tullen tuli muutoksia menetyksen muodossa - viimeinen karvakorva lähti nyt ja pitäisi keksiä oma uusi arki ilman tassuttelijoita. 
Koska omien ajatusten kanssa oleminen on ollut vähän liikaa, aloitin massiivisen puuhailun. Päätin pistää talon myyntiin ja sitä varten on pitänyt meikkailla paikkoja. Mihinkään isoon en ryhdy, ei mitään järkeä, mutta vähän paikkomaalausta siellä täällä. 
Saa nähdä onko ottajia. Itse suhtaudun skeptisesti tilanteeseen, edellistä kertaa ajatellen, mutta toki maailma makaa eri tavalla nyt ja koronakin lisäsi maaseututalojen kiinnostavuutta. 
Se, mihin lähden ja lähdenkö, onkin täysin ns. herrassa. 
Toki jos tästä ei tule tarjouksia, tai hyviä sellaisia, en myy. Jos tulee, lähden. 
Mutta minne.. se onkin sitten ihan toinen juttu. Joku pienempi talo lienee mulle se oikea. En oikein voi asua kerrostalossa tai rivarissa, sen olen oppinut. Tartten omaa rauhaa ja luontoa. 

Toki samalla sitten tulee vähän pelkoa persiiseen siitä, että työpaikan tilanne vähän heikkenee kun tukirahoja leikellään (niin kai monella alalla). Eli entäs jos jään työttämäksi enkä saa tätä myytyä.. silloin tulee rahaongelmia nopeasti. Jos saan tän myytyä ja lainat pois, pärjään hetken työttömänä. Tällä iällä kun ei enää uusi työpaikkoja niin vaan ole tarjolla... enhän olen 25-vuotias 35 vuoden kokemuksella 😕

Viimeisin postaukseni oli manifestoinnista. Sainkin makeat naurut kun jatkoin manifestointia/visiointia. Ja huomasin, että hemmetti mun listalta puuttui pari oleellista määritelmää: elossa/terve sekä Suomessa 😁Universumi siis pottuili oikein kahden esimerkin voimin tuomalla tarjolle "täydellisen" henkilön.. joka olikin kuolemassa. Ja siitä vähän ajan päästä toisen, vielä paremman... rapakon takaa (ei nigerianhuijaus). Kirjoitin varmuudeksi vielä manifestointilistan uusiksi näiltä osin 😑

Tuo rapakon takainen kuvio oli monin tavoin ihan järjettömän hauska ja avartava kokemus. Opin itsestäni ja monesta asiasta uutta, jouduin haastamaan omia oletuksia ja rikkomaan stereotyyppilistaani useasti. Tuon koko jutun tiesi tietenkin päättyvän satasesta tiiliseinään ja niinhän siinä kävi. 
Ilotulitusta kun katsoo jonkin aikaa, sen jälkeen arki on jälleen ihan vähän harmaampaa. 

Kaikki nämä kuviot nyt kun on mielessä, olen valinnut selviytymisstrategiakseni "what happens, happens". En voi vaikuttaa oikeastaan mihinkään näistä asioista, joten joko ryhdyn hysterisoimaan ja juoksen hätääntyneenä ympyrää, tai valitsen hyväksynnän. What happens, happens. 

Viimeksi pohdin myös sitä, että pitäisikö haluta sitä mitä saa kun ei saa mitä haluaa? No, tämä ilotulituskuvio opetti sen, että maailmassa ON olemassa aika täydellisiä miehiä. Ei vaan mulle. Mutta opin siis myös sen, että en todellakaan ala mitään pertsapallipäätä ottamaan vaan, jotta olisi joku. Mieluummin oikeasti siis yksin. Eli jatkan Kuun hamuamista taivaalta.

Nigerianhuijareista sen verran, että vedätin yhtä aika pitkään. Pitkästä aikaa. Ne ei kyllä ole yhtään oppineet näinä vuosina uusia kikkakakkosia! Lopulta alkoi olla niin tylsää, että aloin keksiä omia sanoja keskusteluun ja ne meni läpi kuin häkä 😂

Ja tietenkin blogiteemaan liittyen - Ozempic ja kilot?
Nyt -18kg ja vähän yli vuosi takana. Mutta nyt aletaan oikeasti olemaan niissä mitoissa, että ei mulla enää ole mitä pudottaa. Kiinteytyä ehdottomasti voisi, mutta laiskana en jaksa vaivautua siihen. Nyt siis pidän tätä samaa annostusta ylläpitoannoksena. 

Visioinnin toimimattomuudesta

Luulin postanneeni jo aiemmin, mutta näköjään onkin tullut kolmen kuukauden tauko 😯
Ehkä siksi, että ei sinällään (taaskaan) ole ollut mitään kummempia tapahtumia elämässä. Milloinpa sitä olisi 😀

Tämän vuoden aikana olen kolme eri kertaa törmännyt eri kanavissa samanlaiseen "viestiin", eli "visioi Elämäsi mies niin saat sen". Viimeisin oli Me Naiset -lehden artikkeli, jossa rohkaisevasti kävi ilmi, että näköjään visioimalla saa mitä haluaa... Anteeksi manifestoimalla. 
Tämä artikkeli oli siis kolmas kerta, kun törmäsin tämän tyyppiseen ajatteluun.

Skeptikkokyynikkona päätin itse asiassa testata samaa.

Kahdella ekalla kerralla pelkästään ajattelin, visioin, ja kolmannella kerralla naputtelin kännykän notepadille ominaisuuksia.

Tulos?
No, sinällään huvittavaa, että jokaisella kerralla tarjolle tuli joku (harvinaista kun ollut niin hiljaista), mutta joka kerralla kävi niin, että ei mennyt osittain tai lainkaan vähäisiin kriteereihin. 😁
Vähän tällainen "Date Mr. Wrong to find Mr. Right" -tilanne. 

Eli se siitä manifestoinnista. Pitäkää tunkkinne. 😑

Tosin tässä yhteydessä viimeisimmällä kerralla tuli tarjolle vaihtoehto, joka ei ole millään mittarilla sopiva, paitsi ehkä seksin.  Ja sitä tarjousta pohtiessani jäin miettimään, että jos (näköjään kun) ei saa mitä haluaa, pitäisikö alkaa haluta sitä mitä saa? 
Tätä ajatuskulkua en ole vielä saanut vietyä pidemmälle. Pitää vielä pähkäillä. 

Ozempic-päivitys!

Tänään -16 kg. 
Tuossa oli aika pitkä tasankoaika, lähes pari kuukautta. Toki johtui näköjään siitä, että en nostanut annostusta riittävästi, nostin vähän kerrallaan. Nyt nytkähti sitten alaspäin kun nostin riittävästi annosta.

Mutta nyt alan jo odotella sitä todellisuutta, että ei tästä enää kovin paljon voi paino pudota. Olen kohta siinä tilanteessa, että syön sen minkä kulutan, joten ei paino yksinkertaisesti voi enempää tippua. 
Ehkä pari kiloa voisi vielä tiristää pois, ehkä ihan psykologisesti, mutta jos tämä tähän jää, olen ihan tyytyväinen.

Eturessuhan mulla on, on aina ollut, ja sitä kai pitäisi yrittää saada pois jumpalla, ja siihen olen liian laiska ja haluton. 
SiksiKIN tämä Ozempic toimii mulle.. ei tartte harrastaa liikuntaa! Jee!