Lähinnä silloin, kun näen kuvan tai livenä naisen, jolla on jotain tiukkaa päällä, ja makkarat tursuaa vapaasti esillä.
Tämä on asia, jonka kanssa olen kipuillut jo vuosikausia: Olen(ko?) niin median (?) aivopesemä, että hätkähdän, jos näen naisen, jolla on tiukka toppi, joka myötäilee jokaista muhkeaa muhkuraa?
Muistan jostain syystä kesällä Itiksessä kun vastaan käveli perhe. Kuuma kun oli, naisella oli shortsit ja joku narutoppi. Ja reipas michelinpallura keskivartalolla.Kyllä katseeni kävi siinä, joskin vaivihkaa. En tosin osaa sanoa, mitä ajattelin. Mutta jotain kyllä, koska muistan hänet vieläkin.
Katsoessani naista samalla läpsäisen itseäni kiukkuisesti henkisesti ja torun tiukasti: "Missä muka on määritelty, että vain langanlaihat anorektikot tai timmit fitness-tyypit ovat ainoat, jotka saavat pitää tiukkoja paitoja?! Lopeta arvostelu!"
Millä oikeudella arvostelen naisen makua tai itsekritiikkiä kun samaan aikaan hurraan sille, että hän uskaltaa olla oma itsensä ja näyttää itsensä maailmalle sellaisena kuin on?
Jossain se näköjään on määritelty, koska se kiinnittää huomioni kerta toisensa jälkeen.
Raivostuttaa. Ja on skitsofreeninen olo: samaan aikaan ihmettelen, miten joku voi esitellä makkaroitaan noin häpeämättömästi ja samaan aikaan olen vihainen itselleni siitä, että ihmettelen. Miksi nainen ei saisi pukeutua miten haluaa riippumatta kropan muodosta ja makkaroiden määrästä?
Miksi katseeni osuu aina niihin makkaroihin? Eikö muka muuta nähtävää ole?
(Täsmennys tosin: tämä koskee tuntemattomia: omien makkarallisten ystävien kroppaa en tule katsoneeksi edes vaikka oltaisiin saunassa).
Telaketjufeministinä ärsyttää suuresti, että nimenomaan nuo makkarat ovat niitä (ainoita?) määreitä, joilla naista mitataan.
Sillä niinhän se menee: ei katseeni yleensä osu kaljamahaiseen mieheen, vaikka millainen möhömaha siellä tiukan t-paidan alla olisikaan. Se on jotenkin "normaalia".. miehellä "saa" olla housujen yläpuolella vaikka millainen kupu (WTF??).
Maailmassa on niiiin paljon tärkeämpiäkin asioita kuin kilot ja miltä näyttää, ja silti se on asia, johon ajatus hyvin usein karkaa: "Miten tuo kehtaa? Miten tuo uskaltaa näyttää noita? Miksi tuo ei käytä peittävämpää paitaa"?
Mitä väliä sillä on, mitä ihmiset tai siis tässä tapauksessa naiset pukee päälleen??
Ja miksi se silti on se, joka kiinnittää huomioni?
Hmm... ehkä tuo "Miten tuo kehtaa"-ihmettely tulee siitä kun me itse ei kehdata. Miksi ei? Siksi kun me ei olla sinuja niiden läskien kanssa. Tai siis mahaläskien kanssa. Kyllä mulla on persettä nuolevat housut vaikka lantionympärys on 120 cm. Mikähän siinäkin on että se ei niin haittaa. Tai tissien (läskiähän nekin on) kohdalta voi kyllä olla tiukka paita eikä tunnu missään.
VastaaPoistaÄh, nyt mulla aivotkin nyrjähti, ei tule lopputulemaa :D
Mulla on juuri samanlainen ajattelun kaari tässä aiheessa, kaikkia mielenmutkia myöten! Ja tunnistan myös Puolinaisen pohdinnan, eli ehdin ajatella, että "itse en kyllä kehtais" ja sitten jo soimaan itseäni että väliäkö sillä vaikka itse en kehtais, tuo nainen kehtaa ja hyvä hälle, mitä se mulle kuuluu. Mutta sittenhän se myös kohdistuu itseen, sillä koska itse ajattelee näin, niin kuvittelee että kaikki ajattelee, ja siksi sitä omaa peilikuvaansa tiirailee juurikin ne läskimakkarat mielessään ja silmissään...
VastaaPoistaMä en tiedä miksi, mutta aika harvoin katson toisten läskejä kovin tarkkaan tai sitä pukeutumista.
VastaaPoistaMulla on ainostaan yksi läheinen, jonka pukeutumista en tajua. Hän on kovin kova toisten läskejä ja pukeutumista arvostelemaan. Silti hän itse pukeutuu aina tiukkoihin vaatteisiin. Ei siis lainkaan vähiin, paljastaviin vaatteisiin tms. Mutta aina ne housut, paidat ja takit ovat kovin naftia mallia. Hänellä on rahaa laittaa niihin vaatteisiin vaikka kuinka paljon. Joskus tekisi mieli kysyä onko niitä olemassa numeroa isompia tai onko kaupoissa muita malleja kuin nuo.
Minusta pulleat voivat oikein hyvin laittaa päälleen minihameita ja vaikka mitä lystäävät.
En minäkään juuri katso ja jos katson niin ihaillen. Yleensä pyöreät naiset jotka pukeutuvat ministi, osaavat sen taidon kyllä hyvin ja löytävät itselleen sopivat istuvat vaatteet:) Ja usein myös näyttävät hyvältä!
VastaaPoistaItse kyllä pukeudun paljon kesällä toppiin eikä ne vatsamakakrat mua harmita vaan kauheet ällöt paksut selluliittiset käsivarret.