Ei vaan jaksa välittää

Nyt on ollut jo jonkin aikaa vähän sellainen tyhjän päällä olo -fiilis.
Tyhjän päällä siksi, että nyt on kaikki auki elämässä. Työkuviot siis. Mieskuvioista ihan turha edes mainita, niitä ei ole :D
Mielenkiintoista.. kun sanon "kaikki" auki, auki on vain työ. Mutta eikös se ole aika lailla kaikki? Koska se liittyy rahaan ja pärjäämiseen yleensä?

Sattuneesta syystä elämähän meni kokonaan uusiksi kohta vuosi sitten (siitä on oikeasti kohta vuosi??). Siihen saumaan osui onneksi sitten työkuvio, joka pelasti pään ja lompakon. Mutta se loppui nyt.

Olihan työkuvioissa kaikkea säätöä Sitä ennenkin, mutta ne liittyi niihin Suuriin Suunnitelmiin ja haaveisiin, unelmiin, joiden piti toteutua kunhan vaan..... No, eivät ehtineet toteutua ennen Sitä. Muttta suurimman osan aikuiselämästä olen ollut töissä, ja nyt en ole.

Mystistä, outoa, ihmeellistä ja ehkä huolestuttavaakin on asiassa se, että en ole huolissani. Siihen ei siis ole perustetta - olla olematta huolissaan. Mitään ei siis ole kiikarissa, horisontissa eikä kämmenellä. Mutta en ole hysteerinen enkä huolissani. Pitäisi kyllä olla. Raha kun on sillee tarpeellinen asia elämässä...
Entinen minä kiipeilisi seiniä pitkin, kyyristelisi nurkassa vollottaen kiukuissaan tai repisi tyynyjä palasiksi.
Mutta ei. En vaan jotenkin välitä.
En tiedä olenko "in denial", sokea, tyhmä, strutsi, optimisti (hah, niin ei mua!) vai mikä lienee.

Hetken leikin ajatuksella, että entäs jos olisin masentunut? Mutta nääh, se ei oo mua lainkaan... eli en siihen usko.

Tosin olen välinpitämätön myös syömisten suhteen. Ei, edelleenkään en syö suruun, kun en sitä ole ennenkään harrastanut, mutta en myöskään juokse vaa'alla joka päivä.
Ihan sama mikä paino on, ei kiinnosta. Parin kilon heittoa taitaa tapahtua ees taas, ketä kiinnostaa.

Mutta yksi hiukan traumaattinen jäätelötilanne oli!
Ostin muutama viikko sitten pakkaseen Mövenpickin Swiss Chocolatea ja sitä ihanaa Fazerin Salmiakkijädeä.
Se trauma oli se, että tuo salmiakkijäde ei oikein maistunut miltään. Siis maku oli jotenkin... lääps. Sellainen kuin kuulisit etäältä musaa, mutta et ihan pysty hahmottaa, mikä biisi. Sama juttu tuon kanssa. Tai kun jos syö jotain nuhassa - melkein maistaa, mutta ei.
En siis tuhlaa kaloreita enää tuohon(kaan) jädeen, koska jos ei maistu, ei maistu!
Mövenpick ei tokikaan koskaan petä!

Johan lakritsin lykkäsi!

Pakko päätyä siihen lopputulokseen, että tämän kesän jäätelövalikoima on henkilökohtaisesti suunnattu Suuri Salaliitto meikäläistä kohtaan!

Siis oikeesti - jäätelölaari on täynnä niin puikko-, tuutti- kuin purkkijäätelöitä, jotka on kaikki lakritsia!

En ole ajatellut ostaa jäätelöä.. siis korjaus, olin päättänyt, että en osta jäätelöä (koska kuten me kaikki tiedämme - sanotaan se yhdessä: JOS SE ON KOTIIN OSTETTU, SE SYÖDÄÄN!) ja tietenkin tämä päätös siksi, että jos söisin kaiken, mitä haluan, olisi taas tuhat kiloa tuossa vyötäröllä, ja se ei taas käy.

Tosin ei mun jäden kulutus nyt huikean hirveää ole. Ostin viikkoja sitten kolme niitä uusia Pätkis-puikkoja ja viimeinen meni vasta eilen.

Päätin tänäään katsoa mitä lähikaupan laarissa onkaan ja OMG - silmille hyppäsi nämä kaikki ihanat uudet tuottet!
Unohda SUKLAA-DAJM - nyt on LAKRITSI saapunut!

Ja sitten se mun irtojädetaivasherkku - Fazerin salmiakki... siis ihan oikeesti - eihän tuota SAA meikäläisen ulottuville tuoda??!! Mitä ne oikein kuvittelee tekevänsä??

Nyt sitä on sitten pakkasessa. Tietenkin. Mitä luulitte tapahtuvan kun tuo tuote on meikäläisen silmien edessä?? Että jättäisin ostamatta?? Never ever gonna happen!

On tää silti sillee epäreilua. Miksi ne tekee kaikkea ihanaa? Miksei ne voi tehdä lisää niitä yökköjä vaniljajäde-marjoilla -juttuja - ei olis pienintäkään vaaraa siitä, että sortuisin sellaisia ostamaan ja syömään....

Kävin sitten jäätelöllä

On erinomaisen hyvä ja tärkeää paasata hiilarihimosta ja sen selättämisestä (?) ja sen jälkeen tietoisesti mennä nautiskelemaan. Mutta mikäs sen parempaa?!

Jäätelötytti, joten menin jädelle. Kaunis päivä, lämmin, aurinko paistaa - jos sellaiseen päivään ei sovi jäätelö, niin mihin sitten??

Fazer Salmiakkijäätelö

Päätin lähteä ihmisten ilmoille ja marssin ensimmäisen kohdalle osuneen jädekioskin luo.

Olin alunperin päättänyt, että jos sitä ihanaa mustaa Fazerin salmiakkijädeä vielä on, se on valintani. En tiedä oliko se kausituote, mutta ainakaan tuolla kioskilla sitä ei ollut. Täytyy sanoa, että tuo on yksi erinomaisimmista jäätelöistä ikinä. Vaikka Pappagallon Lakritsi ja Wanhan Ajan Lakritsi (jota en ole nähnyt ekan kesän jälkeen enää) ovat erinomaisia. Mutta Pappagallon kioskia (jos niitä enää on), ei ole missään omien reittien varrella, ja tuota WAL:a ei enää tosiaankaan taida tehdä enää.
Mutta kun ei ollut salmiakkijädeä niin ei ollut.

Sekunnin sadasosan ajan leikin naurettavalla idealla, että jos ottaisi pehmistä, mutta herranjestas, eihän sitä nyt sellaista voi ottaa jos päätöksenä on PALLO vohvelilla.

Mietin myös, että jos menisin katsomaan vähän matkan päähän olisiko aiempina kesinä ollut jädekioski edelleen paikallaan (sieltä ostin nimenomaan tuota ihanaa salmiakkijäätelöä), mutta kun löytyi muuta hyvää, luovuin tästä ideasta.

Kioskilla oli tarjolla nimittäin erinomainen kakkonen, Wanhan Ajan Suklaa! Se on suklaajäätelöistä ihan top kahdessa, ellei peräti ykkönen. Suklainen, hippuja, täyteläinen maku - nammmmm.

Kuulun siihen ehdottomaan koulukuntaan, jonka mielestä kaikki jädet, joihin sekoitetaan marjoja tai hedelmiä, tulisi kasata ja räjäyttää taivaan tuuliin.
Ja niiden valmistajat ladon taakse ja..

Jäätelö ja marjat/hedelmät ei vaan toimi - paitsi pirtelössä.
Suklaa, pähkinät, salmiakki, minttu - niistä on ainoat oikeat jäätelöt tehty!

Kun mopo karkaa käsistä

Otsikko on ehkä ennenaikainen, koska sinällään mopo ei (vielä) ole karannut käsistä, mutta kyllä se jo tuossa pihamaalla keulii aika lailla. Ja siis mopo = tämä painonhallinta (mikä hallinta??) ja kilot.

Tämä tuli eilen mieleen ihan käytännön esimerkkinä.

Lounaaksi söin kaksi (itse tehtyä) lihapullaa (teollisten "liha"pullien kohdallahan liha on joskus kävellyt 3 km päästä ohi, sitä lähemmäksi lihaahan ne ei pääse), kurkkua, herkkukurkkua, tomaattia ja aurinkokuivattua tomaatteja (sen öljy vähän sujuvoitti annosta).
Tämä siis joskus puolen päivän maissa.

Illemmalla sitten oli ruoaksi (pasta) bolognesea, meikäläisen annos kukkakaalilla. Huomaattehan, että yritän muka-karpata reippaasti. Ja onnistunkin siinä välillä 100%, välillä 31%.
Mutta... EN JAKSANUT. Ei vaan pudonnut. Söin pari lusikallista ja ei vaan jaksanut.

Keittiössä sitten myöhemmin piti laittaa ylimääräinen pasta pois, ja päätin, että otan loput lounasevääksi (niin, tämä on se 31%).
Annoksen tehtyäni pastaa jäi vielä ehkä sellainen 1 dl.
Eihän sitä pois voi heittää (muistattehan?), mutta sen lisäksi meikäläiselle iski HIMO.
Hiilarihimo.
Joten - heitin kasan mikroon, päälle voita (! - karppauksessahan rasva on tärkeää ;) ja vetelin tyytyväisenä. Ja siis JAKSOIN syödä tuon pienen kasan vaikka kukkakaali ei jotenkin mennyt.

Niin ja arvatkaa oliko ihana lounas.. pastaa naama täyteen - nammmmmmmm...

Lisäksi kävin eilen kotimatkalla kaupassa ja hain vesimelonia - ja jostain syystä sitten hain pakkaseen parit jädet. Huokaus. Oli hellepäivä ja halusin jädeä, en kuitenkaan syönyt sitä sitten eilen. Odottelevat siellä vienosti huhuillen jotain iltaa, jolloin sitten nautiskellaan taas epäteerveellisesti. Viime ajat kun mun iltaherkut on ollut nimenomaan tuo vesimeloni.

Mutta siis mopon karkailu tuli mieleen erityisesti siksi, miten paljon ajatukset nyt pyörii herkkujen, hiilareiden tms ympärillä, En siis välttämättä edes OSTA tai SYÖ, mutta mieli tekisi ah niin paljon. Eli jotain mainosta mukaillen: "Aina se on mielessä" (syöminen, hiilarit, herkut, take your pick).

Vaa'alla en ole tainnut pariin viikkoon käydä, mutta sen tiedän, että en ole laihtunut, joskaan en ehkä lihonutkaan noropaluukilojen jälkeen. Tosin, mistä sitä tietää kun ei käy - ja ainakaan housut ei muuta lupaile.

Norovirus haussa

Eipä kestänyt tuokaan vatsataudin vaikutus kauan. Mitä siihen sitten tarvittiin?
Työlounaita, työaamiaisia, läksiäisiä, valmistujaisia, tuliaisia ja mitävielälie. Niin ja kesä.
Eli ne menneet kaksi kiloa tuli kavereiden kera takaisin. Ei nyt huikeasti, mutta kilon verran.

Nyt vois miettiä lyhyttä pikaristeilylä Siljalla niin voisi päästä (hetkellisesti) eroon näistä makkaroista. Tai no eipä ne makkarat nyt niin hirveesti pienentyneet.. mutta.. Every little bit helps! ;)

Jotenkin tuntuu, että kesä on muka vaikeampaa syömisten suhteen. Uusia perunoita, jäätelöä... Tosin joulun aika on vaikeaa, keväällä on jotain kivaa ja syksyllä taas jotain masennuksenestosyötävää - kaikki ajat vuodesta on hankalia!

Jotenkin ei nyt taas ole yhtään intressiä mihinkään painon osalta, muuhun kuin kiukutteluun! Housut, siis kesähousut, vielä mahtuu päälle sillee suht ok, talvihousujen kanssa ei välttämättä oliskaan sama tilanne.. Siksikin ehkä tässä ei ole muka "mitään kiirettä" tehdä asialle jotain.

Mutta mikä sen parempi kuin kiukutella ja samalla olla tekemättä yhtään mitään asialle??

Koska enköhän mä hetken pohdinnalla saa tämän jonkun toisen syyksi. Ja saanhan mä. Kaverin, joka halusi pizzalle (tietenkin mennään pizzalle!), miehen, joka tuo sipsejä kotiin (olenhan sanonut sata kertaa, että jos tuot, mä syön!), toisen kaverin, joka tuo tuliaisina leivoksia ja suklaata. Hei leivoksia. Ja suklaata. Oikeesti. Eihän niitä voi jättää syömättä mitenkään.

Jotenkin on nyt viime ajat pukannut "pakollisia" tilanteita päälle, jossa TOKI olisin voinut olla syömättä kaikkea tarjolla olevaa, mutta miksi ihmeessä kieltäytyisin (no siksi, että ne mee vyötärölle?!). No mutku ne EI SAIS mennä vyötärölle => lakisääteistä ja sallittua kiukuttelua.

Periaatteessa mulla on kaksi vaihtoehtoa.
Joko syön enkä ota ongelmaa läskeistä.
Tai en syö.

Mutta kun olenkin nokkela, ja syön ja kiukuttelen.

Tuli testattua yksi uutuus - Mariannejäde. Oli hyvä! Marianne-karkit sinällään nyt ei ole mikään sellainen, minkä takia lähtisin kauppaan, mutta se Marianna-suklaapatukka (onkohan sitä vielä?) oli erinomaisen ihanaa. Ja tämä jäätelö on sille sukua.

Tosin tuossa, ja muutamassa muussa jäätelössä oli jotenkin nyt sellainen "lääps" -fiilis. En tiedä onko se minä, jäätelö vai mikä, mutta jotenkin noi ei maistu riittävästi oikein miltään. Siis joku sitruunajäde tai lakritsijäde on ihan hyvää, mutta maku on jotenkin... riittämätön. Saisivat tehdä niistä vahvempia! Ehkä mä alan olla menettänyt makunystyröitä tai jotain...

Lumi laihduttaa

En taida olla sanonut sitä koskaan ääneen, mutta oikeasti, en ole mikään suuri kolauksen ystävä. Siis jos kolaaminen menee ihan liukuen, eli alla ei mikään tartu kiinni, lunta ei ole liikaa eikä se ole märkää, niin homma on "ihan ok".
Mutta jos kola tökkii koko ajan maahan (kuten tänä talvena), lunta on liikaa (kuten tänä viikonloppuna) tai jos se on märkää (kuten tänä viikonloppuna), niin se ei ole enää edes ihan kivaa. Se on ärsyttävää. Ja meillä kun on tuota pakollista kolattavaa aluetta vähän enemmän kuin lääkäri määrää.

Lisäksi tää mun Notre Damen kellonsoittaja-kehoni ei oikein tykkää kolaamisesta: selkä rasittuu joka kerta, olen varmaan jotenkin huonossa kulmassa tms. Mutta ei tuossa kovin moninaisia kulmia ole millä tuota hommaa tekisi.

MUTTA! Kaloreita se kuluttaa kyllä!
Eilen 42 minuutin sessio poltti 450 kaloria! Ei paha! Ja metsässä haahuilu raskaassa hangessa poltti toiset 420 kaloria!
Ja tämä tuli kyllä tarpeen, koska kaveri kävi kylässä ja (tietenkin) toi herkkuja. Mikäpä olisi niin tärkeää kuin saada herkutella ja juoruta teekupposen ääressä?

Kaloreista huolimatta en tällä kertaa valita, koska kaveri toi tuliaisena sitä (uusvanhaa) Pätkis-jäätelöä. Ja täytyy sanoa, että.. NAMMMMMM. Siis kerrankin onnistunut suklaatyyppinen jäätelö!
Hyvin on saatu Pätkiksen maku tuohon ja siellä on vähän suklaayllätystäkin. Jos Pätkis ei putoa, tuo saattaa olla liian suklaaminttumainen maku.

Onneksi pikari on pieni, joten ei sillä saa ihan hirveesti kaloreita lisää. Ja siinä mielessä tuo lumenluonti tuli ihan hyvään saumaan.

Ahdistusta ja angstailua

Eipä ole oikein mitään muuttunut edellisen postauksen jälkeen. Siksi en ole tainnut mitään kirjoitellakaan.

Elämässä on ollut jo parin vuoden ajan sellainen tilanne, että odotan yhtä asiaa tapahtuvaksi, eikä minulla ole siihen mitään vaikutusvaltaa milloin ja miten se tapahtuu. Jos tapahtuu. (Pakko tapahtua, muuten poksahtaa pää helvetti!)
Joten siksikin ahistelee välillä. Ei pahasti, en ole ahdistuvaa tyyppiä, mutta jotenkin se silti välillä vetää saamattomaksi. Ehkä jos olisin masentuvaa tyyppiä, voisin masentua, mutta kun en osaa niin en osaa. Ehkä parempi niin.
Ahistuminen, ärtyminen, kiukuttelu tms ei kuitenkaan liity syömiseen mitenkään.
Aiemmassa elämänkriisissä huomasin, että negatiivisten asioiden sattuessa menee ruokahalu. Se on ne hyvät ja hauskat asiat, se arki, joka lihottaa meikäläisen. Niin ja se, että mätän suuhuni enemmän kuin mitä kulutan, ylläripylläri.

Pahoitteluni, se Kismet on edelleen testaamatta, joskin muuten on joitakin herkkuja saatu nautittua.
Kaverin mökillä käytäessä ostin kesän toisen jädesatsin - erinomaista oli tietenkin ja myyjälikka oli tosi hövelillä päällä: tilasin kaksi palloa kun olen tottunut, että pallot on pienet, mutta nyt olikin sitten vähän ronskimmalla kädellä tarjolla Vanhan Ajan Suklaata (jota siis saa vaan kesäisin jädekioskeista) ja sitruunalakua. NAM.
(Huomasin muuten tuosta yhdestä aiemmasta postauksestani tuon Dajm suklaan, jonka olemassaoloa en edes muistanut.. hmm.. )

Paino? 77,8 - 79,4 kg, riippuen olenko käynyt kaverin mökillä ja ollaanko mässytetty kaikkee ihanaa. Mökillä käynti on erinomaisen rentouttavaa kun on järvi, sauna ja bestis, jonka kanssa juoruta maailma kallelleen, mutta ei mitenkään laihduttavaa.

Eli ihan samassa mennään kuin aiemminkin.

Viime viikolla kävin pitkästä aikaa matolla kahtena aamuna kävelemässä (en uskaltanut missään nimessä testata hölkkäämistä) eikä polvi sanonut mitään. Jee!

Tänä kesänä vähän hakusessa...

MUTTA, sitten kävin itsepoimintatilalla hakemassa mansikoita ja samana iltana sitten tsekkaamassa ekat mustikat metsästä = kyykin, nousin, laskeuduin, taivuin ja väännyin monin eri tavoin. Tuloksena: polvet todella hermostui.Yritin perjantaina matolle, ja heti alkoi polvi kiukutella.
Nyt kun on edessä marjakautta lähiajat (mustikoita pitää hakea nämä lähipäivät ja sen jälkeen alkaa vattujen vuoro) niin oletettavissa on, että polvet edelleen tykkää kyttyrää.. Vadelmien kohdallahan ei onneksi tule samanlaista kyykistymistä tms kroppaa kiusaavaa...

Meikä on kyllä aivan romu!

Nyt on vaan homma niin, että muutamia kiloja pitää saada pois. Lähinnä siksi, että kesävaatteet on tämän(kin) mahan kestävät, eli sopivia vaatteita löytyy. Mutta kohta pukkaa syksyä ja joudun yrittää mahtua niihin fat pantseihin, joihin en siis mahtunut keväällä kunnolla.. PAKKO siis tehdä jotain.
Jossakin vaiheessa joo. Kunhan tässä nyt saisi aikaiseksi ehkä joskus jotain.. Joo joo!

Mokomat minttusuklaamanipuloijat!

Että ne kehtaa!
Tietenkin ne tietää, että minttusuklaa on erinomaisen parhaan upean ihanaa ja tietenkin ne tietää, että jos ne tekee jonkin minttusuklaatuotteen, minun on se saatava. Törkeetä!
Ja tietenkin kaikki minttusuklaatuotteet on vain salaliitto meikäläistä vastaan!

Tänään kävin taas Cittarissa ja siellä kassojen luona (totta kai) kökötti uusi ihana minttusuklaa-Dajm! Limited edition! Joten tietysti sitä on ostettava heti - sehän voi loppua kohta!

Maku? En osaa sanoa, kun en ole vielä maistanut :D
Söin tänään ison lounaan ja jälkkäriksi oli MINTTU-Magnum, joten ei ole nyt illalla tehnyt mieli oikein syödä mitään.
Enköhän mä lähipäivinä tuohon pääse tutustumaan.

Kostoksi "niille" (eikö ole ihanaa, kun on olemassa Se Joku, joka on syypää aina kaikkeen?? :D) ostin vielä sitä aiemmin mainitsemaani italialaista jäätelöä, VICI nimeltään. Ja tietenkin ostin sekä sitä minttusuklaata että sitä Nocciolaa.

Niidenkään mausta en vielä osaa sanoa mitään, mutta ainakin ulkonäön osalta ne näyttää jumalaisen herkullisilta.
Huomenna on kaverin bileet, joten ei tule huomenna vielä herkuteltua, mutta jos sitten sunnuntaina pääsisi testaamaan. Voi tosin olla, että herkkupersemieheni ahnehtii tuon Nocciolan.. ja vähän huonohan mun on sitä estää, kun vieressä töröttää toinen kokonainen jädepakkaus (mulle), josta hän ei välitä (on minttusuklaaimmuuni) :D

Mutta joo. En hyväksy tätä minttusuklaan vallankumousta. Tekisivät vaan jotain tosi tylsiä ja tyhmiä makuja, niin ei olis pakko koko ajan tutustua uusiin herkkuihin!

Viileys ei villitse

Siis sää. Nyt on ollut niin ihanaa kun on ollut lämmintä ja aurinkoista. Olen varmaan edellisessä elämässä ollut kissa, koska voisin maata auringossa loppumattomiin.
Ja lämmintä on ollut - monena päivänä +29C mennyt rikki!

Huomisesta alkaen pitäisi olla karsea keli, +7C?! Argh..

Tosin, viilenevästä ilmasta on se hyvä puoli, että pääsen ehkä aamulenkille hiekkatielle. Nyt kun ollut liian kuuma lähteä ulos, kun monena aamuna on ollut asteita jo 9 maissa aamulla +24C.. Ja illalla jos haluaisi lähteä hiekkatielle siten, että olisi sopivan viileää, pitäisi olla lähdössä noin klo 22 maissa.. vähän liian myöhään meikäläisen makuun.

Keksin siihen kuitenkin ratkaisun: juoksumatto! Se sijaitsee varjon puolella olevassa huoneessa, joten se on aamupäivän vielä suht viileähkö.

Olen siis saanut tehtyä aamulenkkejä - kävellen.
Polvi ei parane, ei sitten millään. Ei onneksi pahenekaan, mutta en käsitä miksi se ei vaan yhtään parane. Ei sitä kyllä pahemmin ole rasitettu, ei nuo kävelyt kovin rasittavia voi olla, eikä polvi tunnu kipeältä kävellessä.
Ärsyttää jo niin paljon, että ei enää ärsytä.. en vaan jaksa kiukutella asiasta.

Hellepäivissä on se huono puoli myös, että niihin kuuluu valitettavasti viikonloppuna jäde. Nurmikolla auringossa helteessä istuessa mikä on sen parempaa.. Tai no, vesimeloni on, ja sitäkin menee aina helteellä.
Onneksi nyt on arki, eikä tartte uhrautua ja vetää jäätelöä :D

Hemmetin herkkuhörhöt!

Mitä ne on taas menneet tekemään - ihan meikäläisen kiusaksi?!

Uusia jäätelömakuja tietenkin!!
Minä viis veisaan uusista marja/kinuksikeksinnöistä, mutta nuo mokomat ovat menneet kehittelemään jälleen salmiakki- (tai siis lakritsi-) sekä minttujädejä!

Ei niin saa tehdä.
Se on epäreilua. Koska aivan varmasti, ehdottomasti ja tietenkin niitä on maistettava. Ehkä useampaan otteeseen..

Muutama vuosi sitten tekivät sellaisen Pantteri-salmiakkitikkujäden, joka oli e r i n o m a i s t a.  En siihen aikaan vaan tajunnut, että jäätelöt ovat suureksi osaksi kausituotteita, enkä siten osannut varautua siihen, että tuote sitten loppuu aikanaan. Ah ja voi, jos olisin tiennyt, olisin lastannut pakkasen täyteen moista herkkua!

Nyt markkinoille tulevaa tuuttia täytyy testata, että onko yhtään samanlainen maultaan. Ja jos on hyvää, ehkä voisi ostaa loppukesästä muutaman talteen pakkasen puolelle :D

Ehkä pystyn vielä kieltäytymään näiden isojen pöniköiden ostosta (kun on vielä se Nutella-sydäminen Ben & Jerrykin lankeamatta). Plus sekä tuossa pingviinissä että Ainossa näyttää olevan vaniljajäätelöä (yök), jossa salmiakkia/lakritsaa. Kunnon lakritsijäde on pelkkää sitä ihteään, ei mitään vaniljasössöä, jossa mausteena lakritsikastiketta.

Tämä tarkoittanee sitä, että meikäläinen juoksee sitten joka päivä sen 10 km lenkin, että saa kulutettua tulevat jädekalorit. Huokaus. No, toisaalta, hyvän asian puolestahan se on.. :P

Lintsarijuoksija

Tarkoitus ei ole tehdä tästä mitään ruokailun esittelevää blogia, mutta nyt parina päivänä olen ottanut kuvia näytille huvikseni.

Toissapäivänä laitoin ruokaa vain itselleni ja päädyin tekemään pitkästä aikaa munakkaan.
Ei noista kuvista kovin kaksisia saa, mutta tuossa näkyy toinen lempparilisukeistani, eli "silppua". En tiedä mikä tuon nimi voisi paremmin olla, kun siihen silputaan kurkkua, herkkukurkkua, tomaattia ja sipulia pieneksi silpuksi, ja päälle vähän balsamicoa ja oliiviöljyä. Joskus käytän tuota bruschettan tapaan paahdetun vaalean leivän päällä.

Eilen vastaavasti päätin tehdä jotain ihan uutta illalliseksi. Yritän etsiä säännöllisesti uusia reseptejä käytettäväksi, koska muuten ajaudun tekemään samoja ruokia viikosta toiseen.

Surffailen vähän fiiliksen mukaan eri sivuilla ja eilen löysin sitten tacopiirakan Pirkan sivuilta.
Tuli näköjään suht esimerkkikuvan näköistäkin.. tosin jälleen tuo oma kuva on tosi pimeä..

Ujutin kuvaan myös eilen ostamani tulppaanit - pitihän niitä saada taas piristämään pöytää.

Tacopiirakka oli ihan ok, vähän kummallinen siinä mielessä, että suutuntuma oli outo kun pohja oli piirakkapohja (jonka tein itse, enkä ostanut valmiina) ja suu osottaa ehkä jotain rapsakampa, tacokuorta tms.
Tuossa lautasella oleva annos osoittautui liian suureksi (taas silmät söi enemmän..), koska tuo salaatti oli aika iso ja täytti vatsan.

Eilen siis käytiin miehen kanssa hakemassa isommasti ostoksia Cittarista, ja .. siellähän hän sitten löysi itsensä Ben & Jerry's -kaapin luota. Myönnettäköön, minä hänet sinne ohjasin kun menin katsomaan, onko niitä uusia makuja.
Ja olihan niitä. Tuolla kaupassa on kaksi isoa jääkaappia, joissa noita B&J -jäätelöitä on. Toinen oli nyt tyhjä, ja toisessa oli pelkästään noita uusia core-jäätelöitä.
Siellä ei ollut sitä mitä eniten ehkä olisin halunnut, se nutellamainen sisälmys, mutta mies halusi sitten kokeilla Karamel Sutraa. Olihan se ihan hyvää, sisälmys oli sulaa toffeeta, mutta en toiste tuhlaa kaloreita tuohon. Seuraava tuhlaus jäätelön osalta saa sitten luvan olla Sitä Oletettavasti Ihanaa..

Niin ja miksi lintsarijuoksija?
Huomenna on juoksukoulussa ohjelmassa 5 km + 5 min juoksu, sekä "kävele takaisin kotiin". Tämä tarkoittaisi sitä, että juoksen noin tunnin matolla "sinne" ja sitten kävelisin matolla yli tunnin "takaisin". Ehei.
Jos olisin tuolla hiekkatiellä viipottamassa, se olisi toki ok, mutta en kyllä mitenkään jaksa juoksulenkin päätteeksi tassutella tuossa matolla vielä tunnin verran.
Eli tiedoksi vaan jo nyt, tuosta kävelyosuudesta meikäläinen sitten lintsaa!

Juoksuja ja herkkuja

Päätin tehdä erillisen mukasyvällisen postauksen tuosta valheasiasta, ja tässä postauksessa taas keskitytään juoksumattoon ja, mikä tärkeintä, syömisiin :D

Tänään oli taas juoksukoulussa äärettömän ärsyttävä tehtävä: Juokse 5 km tempoa vaihdellen. Siis niinku miten?? Konttausvauhdista 100 m sprinttivauhtiin?? Ja kuinka paljon, kuinka usein, millä välillä, miten rytmitetään?
Päädyin sitten vetämään noin 400-500 m välein 100-200 m matkan nopeammin (7-7,5 km/h). Mutta vasta noin 2 km jälkeen.

Syke oli ensimmäisen kilometrin ajan ihan ok, mutta ekan tuollaisen vedon jälkeen se nousi taas sinne 80-90% tienoille.Juoksun jälkeen sykemittari kertoi, että keskiarvo oli 88% ja maksimi 103% (se taisi tulla siinä viimeisessä vedossa).

Juoksu meni siedettävän ok - eka kilometri meni sujuvasti, 1-3 km oli sellaista, että tuijottelin liikaa maton näyttöä ja viimeinen kilometri meni ajatuksella "enää kilometri!".

Mielenkiintoista oli myös, että vaikka matka oli sama, rasitus korkeampi noiden vetojen takia, kaloreita paloi 100 vähemmän kuin ekalla kerralla - eli 640 kcal!
Jos kalorien palamismäärä vähenee tätä vauhtia, siinä vaiheessa kun juoksen 10 km, mennään miinuskaloreilla :D

Eilen pähkäilin mitä tekisin ruoaksi illalla ja päädyin käyttämään pois kaikkea mahdollista pakkasesta (pitaleipää, broilerin filettä) ja jääkaapista (salaatin jämät, vihannekset). 
Kuvassa lautanen näyttää tosi täydeltä, mutta arvatkaa miten vähän yhteen pitaleipään mahtuu aineksia ja miten paljon niitä jää tuohon reunalle?!

Maustoin ja paistoin fileen paistinpannulla ja niiden valmistuttua iskin nuo pitaleivät maustumaan vielä jämämausteissa/öljyssä. Mielestäni pitaleivät on harvinaisen mauttomia ja jos voisin, paistaisin ne sisäpuoleltakin, mutta siinä menisi sitten se taskuidea ja tuloksena olisi kai jokin hampurilaiseen verrattava. Tuon syöminen on muutenkin hankalaa, joten taskuttomana menisi haarukka-veitsi -syötäväksi.

Herkuista puheen ollen - olen antanut kertoa itselleni, että uusia ikävänkauheanihania houkutuksia on taas kehitetty: Ben & Jerry'sin uudet jäätelöt..

Joitakin makuja kuulemma saa jo Suomesta.
Vaikka maailmankaikkeuden parasta jäätelöä ei enää tehdä (vanha, 90-luvun Mövenpick Chocolate Chips), nämä Ben & Jerry's jäätelöt ovat erinomaisia kilpailijoita.
Uudistettu Mövenpickin suklaa on ihan ok, mutta ei ole sitä 90-luvun voittanutta!

Maailmankaikkeuden toiseksi paras jäätelö on Pappagallon Lakritsi, mutta kuten kaikkien herkkujen kanssa, olen yrittänyt pysyä siitäkin erossa jo pitkään. Näköjään ovat muuttaneet purkin ulkonäköä siitä kun viimeksi olen sitä ostanut.

En siis osta useinkaan jäätelöä, mutta se ei tarkoita, etteikö tekisi mieli! Varsinkin noita uutuuksia tekisi mieli kokeilla, kun herkkusydän jossakin niistä mauista on kuulemma kuin Nutellaa.. (jota myös rakastan ja jätän ostamatta).
Onneksi.. niin, kai se on niin todettava, noita ei saa meidän lähikaupasta ja kauempaa ei kannata lähteä kuskaamaan kun ehtivät sulaa kotimatkalla.

Aina nälkä ja koko ajan jano

Tai ei nyt ihan koko ajan. Eikä jano tarkoita viinanhimoa, en ole nuoruusvuosien jälkeen pahemmin mitään alkoholipitoista tavannut juoda. Ei minkään erityisen elämänkatsomuksen tai aatteen takia; ei vaan maistu. Viina maistuu pahalle ja krapula on karseaa. Miksi siis vaivautua.
Ja koska minua ei ole koskaan kyllä mitenkään hiljaiseksi syytetty, en tarvitse (nousu)humalan tuomaa rohkeutta tai boostia ollakseni seurallinen.
No joka tapauksessa, harhauduin näköjään viinan kirjoihin kun piti kirjoitella ruoan kiroista :D

Ei sillä, että siinä mitään kiroilemista olisi. Tai jos haluaisin olla tyytymätön siihen, että en laihdu, voisin toki kiroilla, mutta miten voisin kiroilla sitä, että en laihdu kun en asian eteen mitään tee? Tosin kiroileehan ihmiset montaa muutakin sellaista asiaa, jossa oikeasti vastuu ja mahdollisuus vaikuttaa on heillä itsellään, mutta eivät vaan saa aikaiseksi..

Olen siis samassa nollatilassa nyt ollut useamman kuukauden. Kesän myötä jäätelöherkut kutsuu luokseen ja grilliruoka maistuu, mutta toisaalta välillä syön kevyemmin.
Enkä muuten itse asiassa allekirjoita ollenkaan tuota grilliruoan lihottavuutta: grillaan paljon kasviksia ja lihana rasvattomia lihoja, joten taatusti terveellisempi kokonaisuus kuin joku muusi+lihakermakastike.. Moni grilliannokseni on puhtaasti karppia ehkä siksi, että en ole vielä pallogrillissä keksinyt miten perunoita olisi järkevintä grillata herkullisiksi. Jos rahaa olisi, ostaisin jonkun kunnon ison grillin, en siis näyttääkseni naapurille, vaan voidakseni tehdä monipuolisemmin grilliruokia. Nimenomaan erilaisia kasviksia, koska lihojen osaltahan tuo tarjonta on loppujen lopuksi aika rajallista. Ja kalaa on pallogrillissä mahdotonta grillata fiksusti. Vaikka kuinka tekisin sen folioastiassa, saan sen kyllä kypsäksi, mutta esim. kalan kääntäminen ei onnistu sitten millään!
No ehkä joskus tulevaisuudessa sitten..