Tämä tuli mieleen jokin aika taaksepäin kun olla öllötin ja aloin makustella olotilaani.
Se ei ollut onnellisuutta - siihen lienee vielä matkaa. Jos se koskaan tuleekaan. Toivottavasti. Ja kai oletettavasti ehkä joskus tulee. Sitähän kaikki aina toitottaa... että kyllä se tästä jne jne.
Mut joo. Siis en sano, että olin onnellinen, Mutta en ollut onnetonkaan.
Tajusin, että kun en saa sitä mitä haluaisin, niin oikeesti pakko toteuttaa tuota sanontaa, että on ehkä sit pakko haluta sitä, mitä saa.
Onhan mulla kuitenkin asiat sillee yleisesti ottaen hyvin. Katto pään päällä, ruokaa (liikaakin!!), työ, ystäviä, tukea, luonto, rauha..
Ei ehkä keskitytä siihen, mitä puuttuu, koska siihen ei voine vaikuttaa.
Ei ehkä keskitytä siihen, mitä puuttuu, koska siihen ei voine vaikuttaa.
Joten kun mulla on asiat paremmin kuin noin 89% maapallon asukeista, ehkä pitää vaan hyväksyä se, että asiat on suht kohdillaan ja olla tyytyväinen - ja siis haluta sitä mitä saa. Nää taitaa sittenkin olla aika lailla sellaisia #firstworldproblem -materiaalia.
Yhä useammin olen nyt kokenut tällaisen semi-tyytyväisen olon. On ollut kivoja kokemuksia, kivoja tekemisiä, kivoja kohtaamisia. Sitä oloa on hassu.. tai siis hankala analysoida tarkemmin. Kun se ei oikein ole sitä eikä tätä. Mutta tartteeko sitä edes analysoida puhki.. tai edes pahemmin? No tarttee, koska mähän analysoin AINA kaiken :D
Analysointihan on parhautta!
Vuosipäivä lähestyy...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti