Mikä %¤#&"¤ motivaatio??

Mulla ei ole minkäänlaista motivaatiota käydä salilla. Tai harrastaa mitään liikuntaa.
Käyn toki salilla, pari kertaa viikossa, mutta en jaksaisihaluaisiviitsisi millään.

Motivaatio oli vielä suht ok ennen reissua, mutta sitä ennenhän olin kipeenä ja sitten reissussa kolmisen viikkoa. Sinne reissuun jäi kaikki into (vaikka se vähäistä oli sitä ennenkin) tehdä yhtään mitään rehkimistä.

Siis enhän mä koskaan ole ollut mikään sporttihirmu, ja se endorfiinipiikin puuttuminen on taatusti ollut osasyynä siihen, että ei kauheasti kiinnosta, mutta nyt ollaan jo tilanteessa, jossa koko ajan yritän keksiä tekosyitä lopettaa salilla käymisen.

No miksi en lopeta?
Siksi, että kiloja taas kesällä kertynyt liikaa. Reissussa tietty tuli syötyä ihania herkkuja ja sittenhän oli jo kesä, jolloin pitää ehdottomasti ja tietenkin vetää jädeä usein. Ja Mies oli herkkuperse, ja tietenkin herkuteltiin sekä ruoalla että kaikella ihanalla lihottavalla.

Nyt on jääny herkutteluvaihe päälle ja pakkaseen pitää toki olla hankittuna jädee ja jopa suklaapatukoita pitää ostaa välillä. Ei sentään sulkaalevyjä.. mutta siltikin.

Ja JOS en harrasta yhtään liikuntaa, mulla ei ole mitään, millä saisin näitä herkuttelujen tuloksia heikennettyä. No, jos rehellisiä ollaan, ei näilläkään salikäynneillä mitään merkitystä oikeasti ole.
Siis eihän liikunnalla saa mässäyksen tuloksia pienennettyä (pelkästään) ellei ole ihan massiivinen liikuntamäärä, sellainen olympiaurheiljamäärä.. Ei se pari kertaa viikossa salilla käynti auta loppujen lopuksi yhtään mitään jos ja kun ei ruokailuille tee mitään.
Ja minähän en tee.
Okei, ens viikon jälkeen voisi taas vähän palata ruotuun sen osalta, että ei jädeä pakkaseen tms, mutta ei se tässä iässä sekään kauheasti auta.

Samalla toisella olkapäällä kuiskuttelee laiskuripaholainen, että samahan se on se salilla käynti lopettaa, kun vain ruokavaliolla voi oikeasti muutoksia saada aikaan - eli miksi maksaa siitä, että käy joskus salilla. Ja tuo maksaa kuitenkin yli 50 euroa kuukaudessa.

Saa nähdä.. enköhän mä kohta löydä jonkun hyvän kimmokkeen lopettaa homma ja vielä selittää se parhain päin!

Niin niitä laihtumisjuttuja

Pitäisikö jotain kertoa kiloista? Olen tosi jo kauan sitten päättänyt, että tämä ei ole laihdutusblogi, mutta ehkä kiloista pitää jotain kuitenkin kertoilla.

Joulun saldo on parisen kiloa, vaaka näytti 77,2kg.
Koska joulun lähtöpaino oli 75,4 kg, parisen kiloa on se sama joulun lopputulos kuin joka vuosi.

Joulua edelsi menoja (Bond, ja Star Wars, ja Bond Star Warsissa!!) ja epäterveellisiä syömisiä (Hesburger kerran ja mikäköhänsejokupaikkaolikaan..) ja siitä tuli tuo yksi "ylimääräinen" kilo ennen joulua. Kuten sanottu - kun käy ulkona syömässä, ihan mitä vain, AINA siitä tulee se kilo.

Olen pohtinut, oikeasti siis ihan jopa ajatellut, tuota juoksumattoa.

Mutta se jää vielä ajattelun asteelle koska polvet on yllättävän ilkeät olleet loppuvuoden. En käsitä miksi. Pakko olla rakennevika. Normaali metsälenkki ja tuloksena särkee polvia, molempia.

Ja ah niin ihanana uutuutena mun LONKAT on alkanu oireilla ihan itsekseen!! Hemmetti!
Siis en ole mitään tehnyt ja nyt on metsälenkkien tuloksena monena iltana lonkatkin kipeät.

Tuon toisen lonkan osalta olen osannut odottaa ongelmia, olen vähän valuvikainen ja toinen jalka on lyhyempi kuin toinen ja tuloksena saattaa kuulemma tulevaisuudessa olla tekonivel (no way, no how!).
Mutta yllätys olikin, että nimenomaan tuo "terve" lonkka on nyt ollut monesti kipeä. WTF??!! Mähän oon kuin joku ylijalostettu tanskandoggi!
Emmä vielä voi olla ihan hajalla, 50 v ei oos ees vielä menny rikki!

Odotan mielenkiinnolla (not), että milloinkohan ne viihdevuodet alkaa ja millaista se tulee olemaan. Sarahin blogissa käy hyvin ilmi, mitä kaikkea se voi tuodakaan tullessaan.. ei kiitos!

Sitä kai sanotaan, että omat viihdevuodet menee samalla tavalla kuin omalla äidillä. Meikäläisen mutsilla alkoi viihdevuodet kun se täytti 50v, joten ehkä mullakin alkaa sitten silloin. En kyllä yhtään tiedä, millaista sillä oli, eihän sitä teinixinä kiinnitä huomiota oman äidin vaihdevuosioireisiin.. tosin ei sillä varmaan mitään ihan hirveää ole ollut, koska olisi ehkä jäänyt mieleen sitten sen valitukset tms. Tai sitten olen ollut tyypillisen itsekäs kovakorvainen teini :D

Tätä odotellessa...

Kappas kiloja

Joulu on vietetty ja ihan mukavasti meni. Minulle erityisen tärkeää on se, että on valkoinen joulu ja tänä vuonna se onnistui. Viime vuonnahan oli märkää ja pimeää ja plussalla reippaasti, joten se ei oikein maistunut joululta.
Nyt ei lunta ollut niin paljon kuin joinakin vuosina, mutta ihan mukavasti.
Ja yhtenä päivänähän sitä tuli vielä lisää ja sai (joutui?-- sai!) kolata kahdesti saman päivän aikana. Siinä sai hyvin sulateltua pömppävatsaa vähän pienemmäksi.
Niin kuin se yhdestä tai kahdesta kolauskerrasta olisi pahemmin sulanut, pah :D

Kävin eilen vaa'alla tsekkaamassa mitä joulumässäily toi kiloja lisää. Ja toihan se! Aiemmin joka joulu tuli aina kaksi kiloa. Ja vuodesta riippuen niistä päästiin helpommin tai vaikeammin eroon. Mutta tänä vuonna kiloja tulikin neljä!! :O

Olen aika konservatiivi noissa joulusyömisissä, joten mietin pitkään mistä tuo lisämäärä johtuisi. Kun suht samat on syömiset vuodesta toiseen.
Ja tuloksena oli.. ta daa... sokerilimut!
Aiemmin jouluna olen herkuttellu Omenalimulla (tuo tuulahduksen lapsuudesta mieleen) ja tänä vuonna ostin sitä pari pulloa enemmän ja lisäksi vielä sorruin tarjoukseen aidosta Cokiksesta. Eli tämä Pepsi-Max -likka on nyt vetänyt viikon päivät sokerilimuja, joilla on taatusti seuraamuksia.

Lisäksi hemmetti, suklaasyömiseni ei mennyt ihan suunnitellusti: ostin vain ne kaksi suklaarasiaa, jotka aioinkin (Marabou Paradise ja Brunbergin kokoelma), mutta hemmetti, mies kävi aatonaattona kaupassa ja toi sieltä KOLME suklaarasiaa "kun oli tarjouksessa".. Hemmetti.
Ja sitten sain ystävältä vielä joululahjaksi (kaiken muun kivan lisäksi) KOLMEA eri suklaata.

Eli siis voin hyvällä omallatunnolla syyttää kaikkia muita paitsi itseäni noista kiloista, eikös niin??!

Mietin, että jos kokeilisin juoksumatolla kävelyä nyt vuodenvaihteen jälkeen. Oikea polvi on ollut nyt hiljaa jonkin aikaa, mutta vasen polvi ei ollenkaan tykkää nimenomaan epätasaisessa maastossa (metsä) liikkumisesta. Joten jos kokeilisi mitä se sanoo tasaisesta juoksumatosta.
Ja ei, en lintsaa vielä tarkoituksella kävelystä - ajatus oli aloittaa jo tässä eilen tai tänään tuo kokeilu, mutta iskikin flunssa. Ei ole pitkiin aikoihin ollut mitään ja nyt on nenä ihan tukossa ja kurkku karheana. Odotellaan siis vielä.
Ja täytyyhän noi kaikki satatsiljoonaa suklaatakin vielä syödä pois. Ja tortut! En ole niitä syönyt kuin muutaman joulun aikana.  Hirvee duuni vielä edessä! ;)

Herkkuhetkiä

Juu, tiedän, tai luulen tietäväni, että tämän blogin ideana ei pitäisi olle herkkujen esittely. Mutta tämähän on meikäläisen blogi, ja jos haluan herkuista kirjoittaa, teen niin. Eihän mulla muuten ole mitään kiukuteltavaa sitten herkuttelun jälkeen?!

Eli eilen tein suklaa-cookieseja. Mikä on muuten sopiva käännös cookie-sanalle suomeksi??
"Keksi" tuntuu liian pieneltä/vähäiseltä tuotteelta tuollaiselle mötikälle, "pikkuleipä" -sanasta tulee mieleen 1800-luku ja mamsellit istumassa päiväkahvilla pikkusormea koukistellen.
Pipari - no juu, ei, sillä on jo liian monta muuta merkitystä, ja se viattomin niistä kuvaa täysin muuta leivonnaista.
Ja "leivonnainen" - waaat? Sehän on mikä tahansa paakelsi..

No, joka tapauksessa, sain äkkiä päähänpiston leipoa cookieseja. En tiedä mistä tuo impulssi tuli, mutta sitähän noudatettiin tietenkin.
Kaivoin netin syövereistä hakusanoilla "best chocolate chips cookie recipe" sopivan reseptin, jota en tietenkään täysin noudattanut :D
Nuorempana kun leivoin, olin tunnollinen mittojen kanssa, mutta nykyisin niin kokkauksessa kuin harvemmin tapahtuvassa leivonnassa sävellän jos siltä tuntuu.
Kyseisessa reseptissä kirjoittaja vielä varoitteli, että "tee tarkasti mitaten kaikki". Ja pyh, kunhan vedin sinne päin niin hyvää tuli!

Ja nuo on todella herkullisia. Niiden erinomainen ominaisuus on lisäksi se, että koska ne ovat todella täyteläisiä, noita ei voi syödä kuin yhden päivässä!
Ja eilen kävi vieraitakin, jotka nautiskelivat noista osan, joten eipä kaikki noista tulevat kalorit kerry meikäläisen michelineihin.

Herkkujen houkuttelevuusharha

Pohdin eilisen tippaleivän ja sipsien jälijltä hiukan lisää tätä herkkujen tarpeellisuutta.
Kyllähän ne hyvälle maistuu, ei siinä mitään. Mutta samalla pohdin, että voisihan niitä ilman ihan hyvin olla. Turhia kaloreitahan nuo on, vaikka ne sisällyttäisikin päivän kalorisaldoon.

Sanna kirjoitti yhdessä blogipostauksessaan rutiineista ja miten ne toimivat hänellä hyvin. Kaikki propsit Sannalle mielettömästä saavutuksesta, kumarrus, tuuletus ja aplodeja :)

Itse en kuitenkaan voisi kuvitella, että söisin koko ajan samalla tavalla tiettyä ruokaa.
Kuten aiemmin kirjoitin, pitäisi varmaan syödä tuon ihannepainoisen itsensä mukaisesti, mutta en silti haluaisi syödä vain tiettyä aamiaista päivästä, viikosta, kuukaudesta toiseen.

Tuo alla oleva kuva kertoo kaiken oleellisen: elämäni ei voi koostua pelkästään siitä, että syön vain terveellisesti ja järkevästi seuraavat 40+ vuotta (mikä ehkä oletettavasti on jäljellä tätä maallista vaellusta). Mutta en toisaalta halua raahustaa seuraavaa 40+ vuotta verkkareissa ja t-paidoissa, kärsien refluksitaudista ja verenpaine satasissa. 

Yhtälö vaan tuntuu lähes mahdottomalta tietyllä tavalla. Jos haluan nauttia ruoasta, sen ulkonäöstä, valmistuksesta ja syömisestä, vaikka kuinka tekisi fiksusti, ei sitä nollakaloreilla voi tehdä. Jolloin jostain pitää luopua. Joko herkuista tai siis herkulliseksi valmistetusta kaloripitoisesta ruoasta tai lihoa.
Ja juu, tiedän, kyllähän hyvää ruokaa saa tehtyä myös vähillä kaloreilla, tiedän, minähän olen siinä(kin) guru, mutta ei jokainen ateria, joka päivä voi olla pelkkää vähäkalorista, se ei vaan onnistu.

Summa summarum, pakko jatkaa epämääräistä tasapainon tavoittelua, joka ei kuitenkaan ole mahdollista. Eli jos eilen söin tippaleivän, tänään syön salaattia. Ei hätää, ihan järkevää, näin pitääkin.
Mutta että söisin tänään aamulla puuroa (mitä muuten itse asiassa söin - ruispuuro rules! ;-), huomenna aamulla puuroa, ylihuomenna aamulla puuroa.. ei.. ei vaan pysty. Enkä halua.
Tästähän saakin hyvän kiukuttelun aiheen: miksi, oi miksi, ei voi syödä ihan mitä vaan eikä se näkyisi missään??