Kyllähän ne hyvälle maistuu, ei siinä mitään. Mutta samalla pohdin, että voisihan niitä ilman ihan hyvin olla. Turhia kaloreitahan nuo on, vaikka ne sisällyttäisikin päivän kalorisaldoon.
Sanna kirjoitti yhdessä blogipostauksessaan rutiineista ja miten ne toimivat hänellä hyvin. Kaikki propsit Sannalle mielettömästä saavutuksesta, kumarrus, tuuletus ja aplodeja :)
Itse en kuitenkaan voisi kuvitella, että söisin koko ajan samalla tavalla tiettyä ruokaa.
Kuten aiemmin kirjoitin, pitäisi varmaan syödä tuon ihannepainoisen itsensä mukaisesti, mutta en silti haluaisi syödä vain tiettyä aamiaista päivästä, viikosta, kuukaudesta toiseen.
Tuo alla oleva kuva kertoo kaiken oleellisen: elämäni ei voi koostua pelkästään siitä, että syön vain terveellisesti ja järkevästi seuraavat 40+ vuotta (mikä ehkä oletettavasti on jäljellä tätä maallista vaellusta). Mutta en toisaalta halua raahustaa seuraavaa 40+ vuotta verkkareissa ja t-paidoissa, kärsien refluksitaudista ja verenpaine satasissa.
Yhtälö vaan tuntuu lähes mahdottomalta tietyllä tavalla. Jos haluan nauttia ruoasta, sen ulkonäöstä, valmistuksesta ja syömisestä, vaikka kuinka tekisi fiksusti, ei sitä nollakaloreilla voi tehdä. Jolloin jostain pitää luopua. Joko herkuista tai siis herkulliseksi valmistetusta kaloripitoisesta ruoasta tai lihoa.
Ja juu, tiedän, kyllähän hyvää ruokaa saa tehtyä myös vähillä kaloreilla, tiedän, minähän olen siinä(kin) guru, mutta ei jokainen ateria, joka päivä voi olla pelkkää vähäkalorista, se ei vaan onnistu.
Summa summarum, pakko jatkaa epämääräistä tasapainon tavoittelua, joka ei kuitenkaan ole mahdollista. Eli jos eilen söin tippaleivän, tänään syön salaattia. Ei hätää, ihan järkevää, näin pitääkin.
Mutta että söisin tänään aamulla puuroa (mitä muuten itse asiassa söin - ruispuuro rules! ;-), huomenna aamulla puuroa, ylihuomenna aamulla puuroa.. ei.. ei vaan pysty. Enkä halua.
Tästähän saakin hyvän kiukuttelun aiheen: miksi, oi miksi, ei voi syödä ihan mitä vaan eikä se näkyisi missään??
Juurikin näin! En itsekään jaksaisi-viitsisi-haluaisi syödä joka päivä ihan samalla tavoin, tosin en kykenisi halutessanikaan sellaiseen.
VastaaPoistaAjatella, jos voisi syödä mitä tahtoo ilman seuraamuksia. :)
Hyvä postaus! Ja itse koin myös tuon yksipuolisen ruokavalion liian raastavaksi. Ei vaan aina jaksa syödä samoja sapuskoja päivästä toiseen (vaikkakin aamupuuro on menee jo ihan rutiinista, enkä ilman sitä osaisi enää käynnistää päivääni), niin silti se yksipuolisuus pääaterioilla käy tökkimään.
VastaaPoistaOngelma lienee ratkaisematon :-\ Suo siellä, vetelä täällä - dilemma. Damned if you do, damned if you don't. Olikohan tässä nyt riittävästi latteuksia?? :-D
Poista