Ruoasta, lapsista ja uusavuttomuudesta

Hesarissa oli tänään hyvä pääkirjoitus "Miltä 988,3 kaloria maistuu? – Suomea riivaa sairaalloinen oikeinsyöminen".

Itsekin olen joskus aiemmin miettinyt jossakin ravintolassa, että voi kun tietäisi paljonko tästäkin annoksesta tuli kaloreita.
Nyt en enää tosin mieti niin.
Ehkä siksi, että raflassa käyminen on aika vähäistä ja toisekseen siksi, että ei tietenkään ravintolassa syömisestä kannata kuvitella, että sen tuloksena laihtuisi.
Ehkä jos söisi jatkuvasti ulkona, tiedolla voisi olla merkitystä.

Tosin enhän nykyisin muutenkaan laske kaloreita samaan malliin kuin kutraillessa.Kyllä sen järki sanoo, jos joku annos on taatusti ns. lihottava. Eli suklaakakussa on kaloreita reippaasti pahvi!

Artikkelissa oli itse asiassa ihan yksi muu lause, joka särähti korvaan ja herätti lähes aggression:

"Lapsilla pitäisi olla edes yksi paikka, missä he saisivat varmasti terveellistä, ravitsevaa ja puhdasta ruokaa", eräs vanhemmista perusteli (HS.fi 10. 12.)

Siis hetkinen.

Lapselle pitää tarjota terveellistä ruokaa (tietenkin), koska se ei saa sitä missään koskaan muualla?? WTF??
Miksi kyseinen vanhempi ei tarjoa sitä kotona kaikilla aterioilla??
Mikä ihmeen idiotismi/uusavuttomuus on vallalla, jos lapsen ainoa terveellinen ateria on koulussa??

Okei, totta, köyhällä ei välttämättä ole varaa ruokapiirien luomunauriisiin, mutta ei se sitä tarkoita, että lapselle pitäisi paskaa syöttää.
Ja kyllä, kasvikset maksaa enemmän kuin einekset, mutta silti.

Leipää voi leipoa itse, se ei maksa paljon mitään (nimim. ciabatta juuri nyt nousemassa pellillä), erilaisista kauden kasviksista saa terveellisiä ja herkullisia ruokia.
Totta, liha ja kala maksaa. Mutta silti.

Martat kurssittaa ihmisiä halvan ja hyvän ruoan teossa eri puolilla maata ja netti pursuaa taatusti triljoonia ohjeita miten vähällä rahalla voi saada silti ihan hyvää ruokaa tehtyä.
Kyse ei siis ole pelkästään rahasta. Osasyynä on pakko olla saamattomuus tai uusavuttomuus. Vai oletus siitä, että yhteiskunnan pitää tämä(kin) asia hoitaa vanhempien sijaan?
Kun koulun jo muutenkin odotetaan kasvattavan NikoJanitaMikaelHannesta hyvin käyttäytyviä ja fiksuja kansalaisia - viis siitä, että kotona ei mitään asiaan eteen tehdä.

Kilometrit lähestyy

Juoksukoulun kuudes viikko alkaa lähestyä loppuaan.. uskomatonta. Vastahan mä aloitin sen?! Sunnuntaina pitäisi sitten juosta se 5 km.. huuuhh..
Pitää keksiä jotain pidempää katsottavaa, että pysyy huomio siellä missä pitää, eli ruudulla :D Minä en nimittäin voi juosta/kävellä matolla ilman, että on tietokoneelta jokin sarja/leffa menossa. Muuten tuijotan maton ruutua ja odotan, milloin yksittäiset metrit muuttuu kymmeneksi metriksi, sadaksi metriksi, kilometriksi.. Juu ei kiitos!

Viikonloppuna ehditään pitkästä aikaa tavata ystävän kanssa. Tarkoitus on mennä syömään hyvin, parantaa maailmaa, haukkua miehet, päivittää oman ja muiden elämän kuulumiset.. eli tiedossa ihana upload/download -sessio!

Painon muutosta on sen jälkeen turha odotella muuten kuin siis ylöspäin. Tammikuussa kun käytiin miehen kanssa Amarillossa, taisi mennä melkein viikko, ennen kuin sen päivän syömiset oli kadonneet painoluvuista.
Mutta ei haittaa, ihana nähdä ystävää pitkästä aikaa - ja tietenkin ihana syödä jotain herkkua.
Ei siis pidä unohtaa koskaan, että meikäläinen elää syödäkseen, ei syö elääkseen!
Ja siitä en voi luopua, enkä haluakaan. 

Ostamattomuuden ongelmia

Käytiin tänään vähän kauppakeskuksissa haahuilemassa. Ajatuksena oli alunperin tarkistaa Nissen-silmälasiliikkeen tarjous (kahdet silmälasit hintaan 55 euroa!), mutta asiahan oli kuten oletinkin: tuon hintaisia kehyksiä oli vain kaksi hyllyllistä, ja kaikki sellaisia, jotka ei meikää miellytä.
No, en itse asiassa vielä tarvitse uusia rillejä, mutta jos halvalla hyvät saisi, mikä ettei!

Samalla reissulla käytiin sitten "ulkona syömässä". Edellisen kerran käytiin kesällä, joten ei tämä (enää) ole ihan joka viikottaista, ravintolassa syöminen.
Päätin myös, ettää kun kerran kesässä mennään, niin en ala mitään kaloreita miettimään.
Ruoka oli ihan ok ja palvelukin pelasi hyvin.

Olen vieläkin aina välillä äimistynyt siitä, miten hyvää asiakaspalvelua Suomessa nykyisin saa. Ällistykseni johtuu siitä, että muistan 80-luvun neuvostoliittolaistyyppiset (mutta suomalaiset) myyjät/tarjoilijat, joiden äärellä sai olla kiitollinen, että sai olla kyseisessä paikassa asiakkaana. Huvittavaa, että kaikkien näiden vuosikymmenin jälkeenkin tuo fiilis on niin vahva, että reipas, iloinen ja luonteva asiakaspalvelu yllättää positiivisesti!

Kävin ekaa kertaa Zizzi-liikkeessä. Eli siis ns. Isojen Tyttöjen Liikkeessä. Siellä oli muutama tosi kivan näköinen jakku ja parit herkulliset housut. Mutta. En ostanut. Koska en aio jatkaa tämän kokoisena pitkään, ei ole mitään järkeä ostaa vaatetta, josta tulee liian iso, vaikka se maksaisikin vain 20 euroa. Haluan, että ei ole mitään takaporttia sille, että nämä michelin-renkaat saisi jäädä vyötärölle. Jos olisin ostanut noita vaatteita, ei minulla olisi mitään muistutuksia siitä, että pitäisi tehdä asialle jotain. Joten, muutama tosi kiva rytky jäi nyt ostamatta. Mutta siis jos isokokoisempia vaatteita tarvitsee, tuo oli hyvä kauppa paitsi valikoiman, myös hintojen suhteen!

Tänään oli plankingissa 60 sekunnin vuoro. Olin 101% varma. että ei onnistu. Ja tiukkaa teki, mutta onnistui! Sekunnit meni tosi hitaasti, mutta 52 sekunnin kohdalla sitten päätin, että johan on kumma, jos ei pysty loppuun asti sinnittelemään. Kaksi seuraavaa päivää on myös 60 sekuntia, mutta sitten muka pitäisi pystyä 90 sekuntiin! Juu ei onnistu. Aika iso hyppäys mielestäni, kun vasta viime viikolla oli 20 sekuntia tavoitteena.