Eipä aikaakaan niin voi kauhistus

Hups, taas on hurahtanut yli kuukausi etten ole ollut olemassa täällä.
Mutta mulla on hyvä excuse. Tai no, ei ole, mutta eikös kuulosta hyvältä, jos sanon, että on ollut töiden kanssa kiirettä? Saan reippaan ja ahkeran ihmisen maineen, eikös niin?

Joo, siis on hommia pukannut taas mukavasti, mutta eipä se olisi mitenkään estänyt blogaamasta.
Blogaamista on jälleen ehkä estänyt se, että mitään ei ole tapahtunut. Ei niin mitään.
Painossa, elämässä, asioissa, toiveissa, nothing.

Tai siis paino on nyt suunnilleen sen 74,5 kg, mikä on toki parempi kuin se hirvittävä 82 kg, mutta siitä se ei hievahda mihinkään. Tarttis varmaan jotain treeniä harrastaa, että se tuosta lähtis alaspäin.

Muutamia ravintolakäyntejä tms joissa ei voi itse vaikuttaa ruokailuun on ollut ja mielenkiintoista on, että silloin joka kerta paino nousee kilon ja kestää melkein pari viikkoa, että se putoaa taas.
Turha näköjään kuvitella, että tuon jumiutuneen rajan alle päästään ilman jotain kunnon kuntoiluja. Ja polvi ei taas siinä ole yhteistyöhaluinen.

Jouluna kiloja tulee taas vähintään se vakio kaksi, mutta ainakin ajatuksena on jatkaa karppaamista joulun jälkeen. Jouluna aion kyllä herkutella Paradis-askilla ja itse leivotulla ruis- ja ciabattaleivällä. Ja mädillä. Ehdottomasti mädillä! Muikun sellaisella, sorry, makuni on kallis. Mutta kerran kesässä tai siis joulussa sen voi tehdä.

Ai niin, tuote-esittely! Sallin itselleni vähän salmiakkia karppauksenkin keskellä ja uusi löytö on Tervapantteri.
Tykkään noista tervapastilleista sekä Panttereista, joten yksi aski per viikko on mukava lisäherkku. Suosittelen!

Ja vielä yksi lapsuusmuisto: muistaako kukaan niitä ALKUPERÄISIÄ salmiakkipanttereita, joita sai vielä 80-luvun puolivälissä mutta sen jälkeen tuote katosi ja kun se palasi, se on nyt joku ihme lälly mukasalmiakkilakritsi?
Se alkuperäinen on todella erinomaista salmiakkia. Miksiköhän ne lopetti sen?

Ihmisiä katoaa ja löytyy

Tähän sopisi pieni kulmakarvojen rypistys.
Ihmisiä = blogaajia, tai siis blogeja katoaa.
Eivätkö ihmiset ymmärrä, että eiväthän he itselleen blogaa, vaan meikäläistä varten??
On epäkohteliasta kadota enkä saa tietää mitä henkilölle tapahtui! Kauheet traumat iskee!

Puolinainen katosi ja löytyi onneksi, mutta Prouva Oo on edelleen hävöksissä. Huokaus.
Ihmisten pitää olla luotettavia ja pysyä heille kuuluvilla paikoillaan, eli blogeja ei saa tuhota noin vain.

No, mitäs muuta?
Paino? Joo, 74,5 kg. Jee.. Puolitoista vuotta sitten taidettiin olla viimeksi näissä mitoissa. Nyt alkaakin mielenkiintoinen odotus, että saadaanko kolmosella alkava luku seiskan perään nelosen sijaan. Ehkä. Hitaasti mutta jos varmasti?

Niin ja äskettäin oli Virallisempien Housujen tarve, ja kappas, ei tarttennut laittaa fat pantseja, vaan ne "tavalliset" oli ihan hyvät. Massiivisen lounaan jälkeen vähän kiristivät, mutta kyllä se mahamakkara siitä sitten asettui.

Ajattelin tuossa muiden blogauksesta kiukutellessani, että kai sitä itsekin pitää itsestään välillä ilmoitella, mutta kun mun elämässä ei juuri nyt tapahdu yhtikäs mitään. Ei sitten niin yhtään mitään. Jokainen päivä seuraa toistaan suht samanalaisena, eikä kohokohtia, joskin ei mitään negatiivistakaan, ole eikä tapahdu. Raportoi siinä sitten elämästä..

Kaikenlaista ja ei mitään

Nyt on ollut taukoa bloggauksessa jonkin aikaa, eikä välttämättä mistään erityisestä syystä.
Pidin tuossa toki pitkän ja sinnikkään flunssan, joka veti petikuntoon melken kahdeksi viikoksi, mutta eipä se nyt myöskään ole syy.

Ehkä pääsyy on se, että ei ole mitään kummempaa tapahtunut :)

Paino on hitusen hiljalleen alempana, nyt ollaan 74,9 kg - jee!
Hidasta on, mutta olkoon, mihinpä tässä on kiire.

Kuva ei liity mihinkään, kunhan tuo tunnelmaa.. ehkä?

Polvea en ole testaillut matolla, koska se ilmoittele säännöllisesti olemassaolostaan - eikä sillä hyvällä tavalla.

Oho, tsekkasin ja tässä onkin mennyt kuukausi melkein edellisestä postauksesta. Eipä sitä ajan kulua huomaa kun on tylsää ;)

Alkaa vähän jälleen potuttamaan (olen kohtelias enkä käytä v-sanaa ;) tämä tilanne.. Eli kun en voi tehdä mitään millekään ja pitää vaan odottaa, että elämä jotenkin loksauttelisi palikoita paikoilleen. Mutta kun eipä siitäkään ole takeita, että elämä niin tekisi. Argh. Tällainen välitilalimboilu ärsyttää suunnattomasti.

No, positiivista on, että flunssa selätetty, joskin oli shokki saada sellainen ekaa kertaa yli 10 vuoteen. En edes muistanut, miten raivostuttavan ärsyttävää on pärskiä, aivastella ja niistää nenä punaisena. 

Jätetään juoksumatto

Pannahinen, eipä polvi tykännyt yhtään matosta tänään.

Sain siis itsestäni vihdoin irti tehdä kävely matolla enkä kuunnellut laiskuuden kuiskutuksia väliin jättämisestä. Itse kävelyn aikana ei tuntunut missään, mutta nyt muutama tunti myöhemmin molemmat polvet huutaa hoosiannaa, vasempi enemmän, mutta ei oikeakaan ihan hiljaa ole.

Harmittaa, koska aiemminhan matolla käynti ei ollut ongelma, vaan epätasainen maasto.

Pah. Hemmetti.

No, ei voi mitään, vielä pidettävä taukoa.. tai no, ei tuo kovin tauolta tunnu vaan enemmänkin lopetukselta. Kallis ja lähes käyttämätön juoksumatto myydään??!
En kyllä siihen haluaisi vielä lähteä. Vaikka tuo vie ihan jumalattomasti tilaa :)

Vähän vähiin jää nää liikkumismahdollisuudet.
Ja juu, en lähde nivelystävälliseen uintiin, koska lähin uimahalli on kaaaukana enkä ala laittaa siihen aikaa ja rahaa, että sinne asti ajaisin. Plus, jostain syystä saan aina uimahallissa uimisesta nuhan. AINA. Tykkään kyllä vedessä läträtä ja jos olisi uimahalli lähellä, taatusti kävisin, mutta joka kerta olen (aikuisiällä siis) saanut uintikerralta tuliaisiksi nuhan. Ärsyttävää.

Eli jäljelle jää <rummun pärinää> tattadadaa.....kiukuttelu! Jeeee!!!

Selkäkipu selätetty!

Meni siinä se noin viikko, mutta sitten se kipu katosi kokonaan :)

Viikonloppu meni muiden (ei-karppi)ruoissa, joten olen odottanut, mitä paino sanoo. Mutta kappas, se on tuo sama 76,1 kg vieläkin.
Nyt kun selkäkipu on poissa ja lääkkeetkin taas kaapin perällä, alkaakin odotus, että alkaako jotain muutosta tapahtua alaspäin.
Olishan se hauska nähdä vaikka 75 alkava luku :D

Huomasi muuten viikonloppuna, että kun oli hiilaripitoisempi ruoka (yritin ottaa niin karppipitoista kuin tarjolla olevasta pystyi - ei pahemmin pystynyt), oli  jotenkin iltaisin heti raskaampi ja täydempi olo. Siis sillee niinku huonolla tavalla täydempi olo.
Onneksi se oli vaan muutama päivä ja nyt ollaan taas itse päätettävissä ruoissa.

Lokakuussa pukkaa sitten joka viikonloppu jotain menoa/syömistä, joihin ei itse voi vaikuttaa, mutta en ota siitä ressiä. Yksi päivä viikossa ei maailmaa kaada, jos ruokana ei silloin sattuisi olemaan karppia. Muina päivinä sitten mennään karpisti.  

Tänään meinasin vahingossa melkein mennä juoksumatolle! :D
Polvi tosin kiukuttelee vieläkin, mutta olisihan sitä voinut testata. Mutta väsytti jotenkin niiiiin armottomasti, että lusmuilin tuosta jälleen pois. Jos nyt sit jonakin päivänä ehkä jossakin vaiheessa... ;)