Lomahönöilemässä

Taas on näköjään aikaa mennyt edellisestä postauksesta, ja lähinnä jälleen siksi, että ei ole elämässä mitään tapahtunut.
Työt jatkui normaalisti etänä lomaan asti, eikä muuten mitään kummempaa ole tapahtunut.

Lomaa nyt kohta kaks viikkoa takana ja nopeasti on aika mennyt.
Tämä "ei MUN mökki" on ihan kiva, vaikka samanlaista rauhaa ei ole kuin siellä viimevuotisessa.
Naapureita on molemmin puolin, tosin ei näköyhteyttä, eikä kuulekaan mitään ellei ole tyyni ilma ja ihmiset rannassa juttelemassa.
Muutamana iltana on kyllä tullut grillauksen tuoksu tuulen mukana 😄
Onneksi on itsellä (tietenkin) niin hyvät eväät, ettei naapurin grilliruokatuoksut kovin kauheesti kateutta herätä.

Sää on ollu suomalaisen kesän tyylinen. Tullessa oli vielä helteitä, ja vesi kuin linnunmaitoa. Olen toisaalta tyytyväinen, että helteet loppui siihen yhteen yöhön, koska mökissä olisi ollut mahdotonta nukkua jos helteet olisi jatkunu. Tuon yhden yön nukuin ovi auki, ja olo oli siedettävä. Onneksi hyttysiä ei ollut.
Nyt kun on tuullut ja myrskynnyt muutamina päivinä niin vesikin on viilennyt. Vielä se on ihan uitava, mutta kun tullessa se oli lämmintä, niin nyt se on raikasta.
Silti aamu-uinti joka aamu!
Saunankin olen lämmittänyt aamuin illoin melkein joka päivä.
Onpa tylsä postaus 😆
Mut hei, kun ei tapahdu mitään!!

Lunta odotellessa

Jaaha, joulukuu.
Ja jälleen, ei ole tullut käytyä täällä, kun ei jotenkin ole ollut mitään kerrottavaa. Juu tiedän, eihän sitä kukaan muukaan blogeissaan mitään maailmoja syleilevää ja Mielettömän Tärkeää juttua välttämättä kehittele, mutta siltikään ei vaan ole saanut tänne tultua.

Oon mä töitä tässä koko ajan tehnyt ja olen blogejakin naputellut, mutta ne on sellaisia virallisempia, bisnesjuttuja. Tämähän on sellaista kiukuttelua, tajunnanvirtaa Nutellasta ja muusta tärkeästä ;)

Tulispa jo lunta.
Kestän jopa (jonkin vertaa) lumitöitä, kun vaan olisi vähän kirkkaampi ilma. Marraskuussa on oikeasti ollut ihan supermasentavaa.. Hesarikin siitä kirjotti, joten sitten se onkin Virallinen Totuus :)

Mutta huomasinhan tuon itsekin jo - pidän omaa sääpäiväkirjaa huvikseni ja joka päivä voi kirjata samat asiat: pilvet roikkuu nenän korkeudella ja on pimeää..
Mutta kävihän meillä hetken lunta - 22.11 sitä tuli sen verran, että jouduin jopa kolaamaan. Olishan sen ehkä voinut jättää tekemmättä, mutta en uskaltanut ottaa riskiä, että se loska jäätyy ja piha on sen jälkeen mahdottomassa kunnossa.

Teoria: jos olisin jättänyt kolaamatta, olisi tullut pakkaskelit ja lunta ja piha olisi ollut möykkyinen. Koska kolasin, tuli lämpimät kelit.

Mitä tästä opimme? Kun seuraavan kerran tulee lunta, jätän ne pihaan niin johan saadaan talvikelit!

Harvinainen hetki; näkyy jotain sinistä!

Joululahjat on jo hankittu, en edes osta kuin miehelle ja bestikselle. Onneksi ei ole enää sitä pakollista sukulaislapsilahjarumbaa niin kuin 1980-90 -luvuilla: kaikki sisarukset ja exän sisarukset olivat lisääntyneet ja tietenkin kaikille heidän muruilleen piti hankkia lahjat vaikka emme edes olleet tekemisissä... raivostuttavaa. Plus itsekin oli vähätuloinen, niin se rasitti kukkaroa. Mutta kun yritin ehdottaa, että jos emme ostaisikaan mitään, saatiin sitten raivari takaisin (niin ja kun meillä ei ollut lapsia, heidän ei vastaavasti tarvinnut ostaa meille mitään..). Jep jep. Onneksi tuo aika on ohi, enkä enää edes kyllä tuollaiseen alistuisi. Nyt olekin itsekäs eukko! :)

Mutta mitä olette mieltä - pitääkö kaikkia sukulaisenkumminkaimansiskon lapsia muistaa joululahjalla, vaikka ei oltaisi pahemmin edes tekemisissä??

PS: Osa seuraamistani blogaajista on näköjään tehnyt blogeistaan kutsulistallisia - ja en ole päässyt mukaan kutsuttujen joukkoon :( Joten osan vakiokommentoimistani blogeista jää nyt sitten unholaan, heippa!

Hakusessa häiriötekijä

Juoksukoulussa oli tänään 5 km + 5 min + 5 min. Tunnollisesti tein taas kaikki juoksuosuudet, mutta siinä lintsaan, että "kävelisin kotiin" saman matkan kuin mitä tuli juostua. Tuohonkin sessioon meni yli tunti, joten jos pitäisi toinen tunti kävellä "kotiin päin", menisi koko päivä juoksumatolla. Ehei.. ei meikäläistä varten!

Huomasin, että hyvin oleellista tuossa juoksumatolla hölkätessä on nimenomaan se, että se (leffa), mitä katson, tulisi olla hyvin nopea käänteissään.
Tänään vuorossa oli Hereafter, josta vähän arvelinkin, että voisi olla liian rauhallinen.

Alussa oli tsunamia ja muuta meinikiä, ja huomasin, että hölkkäsin ensimmäiset 2 km todella vaivatta ja matka sekä aika meni nopeasti!

Sitten kun leffassa oli keskusteluja ja pohdintoja, alkoi silmä hakeutua heti koneen näytölle.

Päätös: juoksumaton pitkille juoksuille tarvitsen ehdottomasti jotain räiske/mäiske/meno/ammunta/räjäytys/rähinä -leffaa.
Ja siis sellaisia, joita en ole jo nähnyt. Koska silloin muistan liian hyvin, mitä tapahtuu ja johan lähtee katse harhailemaan..

Menee hankalaksi, koska katson hyvin paljon leffoja. Mutta siis mitä rauhallisempi leffa, sitä huonompi juttu juoksun kannalta :D

Tie ei ole vielä lähelläkään juoksukunnossa, ja jos nyt tulee perjantaina viilenevää ja räntää/lunta/pakkasta, voi tielle meno venyä sinne huhtikuulle. No, niin oletinkin talven alunperin menevän, joten eipä tuo haittaa.

Liikunnallisia haasteita

Sain (oletettavasti kutsu oli meikäläisellekin tarkoitettu :D) Lealta haasteen tarttua juoksun aloittamisen yrittämiseen. Lupasin tutkailla tuota juoksuohjelmaa ja miettiä josko minusta olisi tuohon.

Ongelmia löydän heti kaksi: oma selkeä haluttomuus tarttua haasteeseen (syynä laiskuus?) ja toiseksi kun tuota ohjelmaa katsoin, se ei ehkä sittenkään toimi meikäläiselle kun tässä vaiheessa vuotta käytän juoksumattoa. Tai siis käytän minkä käytän, jos käytän.

Kun tuossa on "kävele takaisin kotiin". Niin mutta jos olen matolla, niin miten mittaan mitäkin matkoja?
Pitäisiköhän etsiä jostain vastaavanlainen ohjelma räätälöidympänä. Eli ohjelma, joka on tarkoitettu ylipainoiselle, rupukuntoiselle tekosyitä kaiken liikunnan osalta keksivälle laiskurille, joka voisi aloittaa mahdollisen hölkkäämisen tai juoksun, mutta juoksumattoa apuna käyttäen. Anyone?

Toisaalta kuitenkin tuo juoksuohjelma on erittäin lempeä ja helppo, eli ei taatusti liian rankka. Mutta kun tunnen itseni hyvin, pelkään pahoin, että saatan keksiä tekosyitä olla tekemättä mitään.

Haasteen huomasin vasta tänään, joten tietenkään en voi tänään vielä aloittaa tuota. Mutta jos huomenna?

Voihan olla, että tänään olen tätä mieltä juuri siksi, että jotenkin on täysin vetämätön olo. Ei sellainen, että olisi tulossa kipeäksi tjtn, mutta ehkä tämä käsittämätön harmaus ja märkyys vaan alkaa katkaista tämänkin kamelin selän. Tekisi mieli vaan kaivautua peittoihin ja nukkua pakkasiin asti.