Erään keskustelun anatomia

Treffipalstalla käyty ajatustenvaihto:

Mies: Moi, kaukana olemme toisistamme mutta profiilikertomuksesi oli sen verran naurunpyrähdyksiä ja ajatelmia herättävä että olisi mukava vaihtaa rivejä kanssasi:)

Minä: No voihan sitä rivejä vaihtaa. Ei ne siitä kulu

Mies: Mikä on mielestäsi paras sci-fi leffa tai laita kolme parasta? Mikä sinua kiehtoo ko. leffoissa?

Minä:  Scifileffoja on vaikeampi määritellä kuin sarjoja. Mutta toki SW 4-6, Blade Runner, Fifth Element.

Mies: Minun suosikit ovat Alien, Matrix ja Blade runner.

Minä:  Alieneista 3 ekaa joo. Matrix 1 joo mut sit meni niin ufoksi etei jaksanu oikein pysyy kärryillä juonesta (jota ei niissä kahdessa vikassa liiemmin ollu..)

Mies: Sinulla ei siis ole lapsia? Oletko kuitenkin lapsirakas?

Minä: en ole :D

Mies: Sinulle siis on hirvitys olla seurueessa jossa on kolme kersaa alle 10 vee?

Minä: jep, my personal hell

Mies: No miten se silleen, onko ystävilläsi lapsia?

Minä: onhan niillä. mutta miten se liittyy mun lapsista tykkäämiseen?

Mies: No ihan vain tuli mieleen että miten koet olosi ystävien seurassa kun heidän lapsensa elämöivät ympärillä? Siis mikäli todella koet lapset riiviöiksi ja elämää häiritseviksi.

Meidän ei kannata jatkaa keskustelua sillä minulle lapset ovat jumalan lahja ja ajavat musiikin ja sci-fin sekä kaiken muun ohitse. Ajatustenvaihdon jatkaminen olisi teennäistä sillä arvomaailmamme eroavat toisistaan liiaksi.
Kaikkea hyvää elämääsi toivotan ja onnea kumppanin etsintään.

Minä: Samoin

Mitä sitten?

Viime päivät onkin mennyt kaiken pakollisen sälän merkeissä eikä ole pahemmin ehtinyt koneelle istua. Tai ehkä olisi ehtinyt, mutta piti tehdä kaikkea muuta mukatärkeää, kuten katsoa Walking Deadia ja pelata HayDayta :D

Juoksukoulun viimeinen viikko alkoi eilen!! Tuntuu ihan käsittämättömältä - 11 viikkoa on mennyt todella nopeasti. Tai siis 10 viikkoa.. Sunnuntaina tulee siis 11 viikkoa juoksukoulua täyteen. Ja 10 km pitäisi jaksaa..

Viime viikolla oli jälleen tuskaista juosta noita 5 km sessioita kun oli äärimmäisen hidas leffa käsillä. The Counselor on määritelty trilleriksi, joten odotin nopeita juonenkäänteitä, ehkä ampumisia, tappamisia ja actionia ruudun täydeltä.
Ja pyh! Sen sijaan leffa oli keskusteluja, keskusteluja ja keskusteluja. Siis leffana olisi voinut olla ihan ok, ehkä vähän hidas omaan makuun ja aika raadollinen, mutta herranjestas miten puuduttava juoksumattokatsottava!

10 km lenkille olenkin säästellyt uusinta Hunger Gamesia. Leffa ei varmaan nyt mikään huikean kaksinen ole, mutta voisin kuvitella, että siinä riittää koko ajan menoa ja meininkiä tuon varmaankin lähemmäs kaksi tuntia kestävän lenkin ajaksi.

Ja sitten tuleekin se oleellinen kysymys: mitä sitten? Eli mitä tuon 10 km jälkeen?
Selvästi minulle näyttääkin toimivan hyvin tällainen strukturoitu ohjelma, jota noudatan tunnollisesti. Mutta mitä teen ensi maanantaina? Niin siis sen jälkeen kun raavin itseni juoksumatosta irti kun olen muuttunut sen osaksi pitkän lenkin päätteeksi :D (Siis jos edes pystyn siihen 10 km;iin?!)

Jonkinlainen juoksukolun-jälkeinen-ohjelma pitäisi olla. Tiedän ja tunnen itseni niin hyvin, että jos ei ole jotain "pakollista" ohjelmassa, meikähän lintsaa..

Tie ei ole vielä sula, mutta ehkä jo ensi viikolla sinne pääsisi juoksemaan. Jos vaikka tekisi pari 5 km lenkkiä viikossa? Riittääkö se johonkin/mihinkään? Ja välillä matolla kävelyä ja sitten vaikka punttitreenit..?
Äh, miksi tällaiseen ongelmaan ei ole ohjelmaa??

Hakusessa häiriötekijä

Juoksukoulussa oli tänään 5 km + 5 min + 5 min. Tunnollisesti tein taas kaikki juoksuosuudet, mutta siinä lintsaan, että "kävelisin kotiin" saman matkan kuin mitä tuli juostua. Tuohonkin sessioon meni yli tunti, joten jos pitäisi toinen tunti kävellä "kotiin päin", menisi koko päivä juoksumatolla. Ehei.. ei meikäläistä varten!

Huomasin, että hyvin oleellista tuossa juoksumatolla hölkätessä on nimenomaan se, että se (leffa), mitä katson, tulisi olla hyvin nopea käänteissään.
Tänään vuorossa oli Hereafter, josta vähän arvelinkin, että voisi olla liian rauhallinen.

Alussa oli tsunamia ja muuta meinikiä, ja huomasin, että hölkkäsin ensimmäiset 2 km todella vaivatta ja matka sekä aika meni nopeasti!

Sitten kun leffassa oli keskusteluja ja pohdintoja, alkoi silmä hakeutua heti koneen näytölle.

Päätös: juoksumaton pitkille juoksuille tarvitsen ehdottomasti jotain räiske/mäiske/meno/ammunta/räjäytys/rähinä -leffaa.
Ja siis sellaisia, joita en ole jo nähnyt. Koska silloin muistan liian hyvin, mitä tapahtuu ja johan lähtee katse harhailemaan..

Menee hankalaksi, koska katson hyvin paljon leffoja. Mutta siis mitä rauhallisempi leffa, sitä huonompi juttu juoksun kannalta :D

Tie ei ole vielä lähelläkään juoksukunnossa, ja jos nyt tulee perjantaina viilenevää ja räntää/lunta/pakkasta, voi tielle meno venyä sinne huhtikuulle. No, niin oletinkin talven alunperin menevän, joten eipä tuo haittaa.