Eipä aikaakaan niin voi kauhistus..

Itse asiassa tuo otsikko on harhaanjohtava. Siis tuo lausehan antaa ymmärtää, tai muistelen sen sitä tekevän, että jotain tapahtuu pian, nopeasti.
Ja tässä ei ole kyse siitä, vaikka herääminen asiaan tapahtuukin nopeasti: eli kappas, kiloja taas kertynyt!
Ja vaikka kuinka toivoisi, että kyse olisi äkillisestä, "tuli yllättäen ja pyytämättä" -tapahtumasta, näinhän ei ole. Kyllä se, tai siis ne, kilot, on ihan tekemällä hankittu.

Siis ei, ei tässä nyt taas joissakin massiivisissa mitoissa olla, mutta näytti vaaka tuossa 77 kiloa  taas eräänä aamuna.
Ja sehän johtuu tietenkin siitä, että on kesä ja on loma, ja silloinhan tietenkin saa ja pitää voida saada syödä mitä haluaa, eikös niin?

Jos olisi joka päivä aurinkoista ja lämmintä, makaisin reporankana ottamassa aurinkoa, eikä tulisi naposteltua. Mutta iskekääpä tällainen "sataa ukkoja ja akkoja" -keli, niin eihän silloin voi tehdä muuta kuin maata soffalla kirjan kanssa ja syödä jotain ihanaa.
Haa, saan siis tästä syypään asiaan: sää! Ei mää vaan sää :D

Blogeissa tuntuu olevan tapana käyttää valokuvia, joten päätin aloittaa minäkin. Mutta ei, ei tule kuvia minusta tai makkaroistani, mutta ehkä joskus voisi tulla ruoista tai herkuista. (Kuinka järkevää on laittaa "laihduttamisblogiin" ruokia herkuista??! No, tämä ei ole laihdutusblogi, vaan kiloista kiukuttelublogi, joten turvat umpeen).

Niin se kuva - miten muka tällaisella säällä voisi tehdä mitään muuta kuin rötköttää vaakatasossa, lukea hyvää kirjaa ja massuttaa jotain hyvää?

Joten tänään on luennassa ihan mielenkiintoinen kirja Aurinko ja kuu ja herkutteluna unelmatorttu. Ja kyllä, kuulen jo vastalauseet - eihän sitä unelmatorttua ole syötäväksi, ellei sitä ensin tee!Totta, myönnetään, mutta ehkä saanen puolustautua sillä, että edellisen vastaavan tortun olen tenyt joskus 20 vuotta sitten. Että ei niitä nyt ihan joka päivä tule massuteltua. Mutta tokikin, jokainen ylimääräinen kalori on ylimääräinen kalori.

 

 

Juhannusjorinaa

Aurinkoa, lämpöä ja lekottelua. Näitä pitäisi, tai piti olla ohjelmassa, mutta mokoma säätila petti lupaukset. Joka paikassa hehkuteltiin hellettä ja aurinkoa, mutta täällä päin ei ainakaan olla ihan hirveisiin helteisiin päästy. Eilen juhannuspäivänä satoi koko ajan.

Miksi sitten juhannuksena pitäisi olla aurinkoa ja hellettä? Tiedä sitä, mutta hemmetti jos menevät lupaamaan jotain, voisivat myös sen lupauksen pitää! Joo joo, kysehän on ennusteesta, tiedän, mutta on se kumma kun ne ennusteet eivät koskaan tämän alueen kohdalla tunnu olevan oikeassa jos kyse on jotenkin hyvästä säästä. Huonon sään ennusteet napsahtaa aina kohdilleen :D

Tosin onhan lämpimänä kesäpäivänä ulkona ihanan huumaava tuoksu kun menee ulos sateen jälkeen: nurmikko, kukat, metsä.. kaikki tuoksut nousevat triplavahvana nenään.

Juhannussyötävät ovat olleet herkullisia, joskaan eivät ehkä täysin kriittisen katseen kestäviä. Grillissä on ollut kasviksia, mutta vastaavasti sadepäivän tylsyyttä on lievitetty sipseillä. Koska eihän sitä sitten sateella muuta voi tehdä kuin lukea hyvää kirjaa ja siihen kuuluu sitten tietenkin jotain syötävää.

Yllättävän hyvin olen näköjään opettanut itseni siihen, että napostelua harrastetaan paitsi tv:tä/leffaa katsoaessa, myös luettaessa. Paitsi! Jos olen aurinkoa ottamassa ulkona, silloin ei tule syötyä. Eli kaikkien kannalta olisi siis parasta, että kesällä aurinko helottaisi pilvettömältä taivaalta 24/7 ja olisin vaan pihalla makoilemassa ja lukemassa - eipähän tulisi sitten koko ajan mätettyä syötävää suuhun.

Nyt kun alkaa lomakin niin hyvähän se olisi, että ei olisi koko ajan syömässä jotain. Ja se siis edellyttää hyviä ilmoja! Nyt täytyykin lähteä uhraamaan jollekin sääjumalalle jotain merkittävää, jotta lopputuloksena ei kesän päättyessä olis +7 kg plakkarissa.

Aina nälkä ja koko ajan jano

Tai ei nyt ihan koko ajan. Eikä jano tarkoita viinanhimoa, en ole nuoruusvuosien jälkeen pahemmin mitään alkoholipitoista tavannut juoda. Ei minkään erityisen elämänkatsomuksen tai aatteen takia; ei vaan maistu. Viina maistuu pahalle ja krapula on karseaa. Miksi siis vaivautua.
Ja koska minua ei ole koskaan kyllä mitenkään hiljaiseksi syytetty, en tarvitse (nousu)humalan tuomaa rohkeutta tai boostia ollakseni seurallinen.
No joka tapauksessa, harhauduin näköjään viinan kirjoihin kun piti kirjoitella ruoan kiroista :D

Ei sillä, että siinä mitään kiroilemista olisi. Tai jos haluaisin olla tyytymätön siihen, että en laihdu, voisin toki kiroilla, mutta miten voisin kiroilla sitä, että en laihdu kun en asian eteen mitään tee? Tosin kiroileehan ihmiset montaa muutakin sellaista asiaa, jossa oikeasti vastuu ja mahdollisuus vaikuttaa on heillä itsellään, mutta eivät vaan saa aikaiseksi..

Olen siis samassa nollatilassa nyt ollut useamman kuukauden. Kesän myötä jäätelöherkut kutsuu luokseen ja grilliruoka maistuu, mutta toisaalta välillä syön kevyemmin.
Enkä muuten itse asiassa allekirjoita ollenkaan tuota grilliruoan lihottavuutta: grillaan paljon kasviksia ja lihana rasvattomia lihoja, joten taatusti terveellisempi kokonaisuus kuin joku muusi+lihakermakastike.. Moni grilliannokseni on puhtaasti karppia ehkä siksi, että en ole vielä pallogrillissä keksinyt miten perunoita olisi järkevintä grillata herkullisiksi. Jos rahaa olisi, ostaisin jonkun kunnon ison grillin, en siis näyttääkseni naapurille, vaan voidakseni tehdä monipuolisemmin grilliruokia. Nimenomaan erilaisia kasviksia, koska lihojen osaltahan tuo tarjonta on loppujen lopuksi aika rajallista. Ja kalaa on pallogrillissä mahdotonta grillata fiksusti. Vaikka kuinka tekisin sen folioastiassa, saan sen kyllä kypsäksi, mutta esim. kalan kääntäminen ei onnistu sitten millään!
No ehkä joskus tulevaisuudessa sitten..

Pysähtyneisyyden tila

Jälleen ei ole tullut kirjoiteltua, koska ei ole mitään kerrottavaa. Ja se viekin ajatukset siihen, että onko tämä blogi niinkään kilokiukuttelua vai joulukilokiukuttelua varten?
Koska tämä taitaa nyt olla kolmas vuosi kun käy samoin: alkuvuodesta blogausta usein, pohtimista ja kilojen kiukuttelua. Maaliskuun tienoilla hiljenee ja sitten taas tammikuussa uusi herääminen.
Eli suurimman osan ajasta tämä on käyttämättä, koska "ei ole kerrottavaa", joko siksi, että kiloja kertyy eikä niitä jaksa raportoida, tai kilot pysyy paikoillaan, joka myös on harvinaisen tylsää raportoitavaa.

Hmm.. tosin "kappas, lihoin taas kilon" -tyyppinen blogi voisi olla erilaisuudessaan harvinainen ollessaan rehellinen. Mutta jostain syystä vaikka laihdutusblogit ovat kai näköjään suosittuja, niin lihomisblogit eivät ole. Miksi?
Siksikö, että se olisi tylsää luettavaa vai siksi, että se olisi liian masentavaa? Koska kirjoittaja ei ehkä kuitenkaan riemumielellä niitä kiloja kartuttaisi ja raportoisi, ellei kyseessä olisi entinen syömishäiriöinen, joka on terveellä tiellä keräämässä lisää painoa.
Kirjoittaja olisi kuitenkin tavallinen Maija Meikäläinen (koska eihän Matti Meikäläinen sellaista blogia ikinä pitäisi), ja Maijaa varmasti ahdistaisi ne karttuneet kilot. Ja sen sanominen ääneen, että söin taas sitä ja tätä ja selvästi lihon, olisi ehkä niin tuskallista Maijalle, että tuska välittyisi lukijoillekin ja sen jälkeen kaikki olisivat massamasokisteja.

Koska sekin olisi ehkä sitten mahdollista, että jos Maija oikeasti kirjoittaisi kartuttamansa kilot, hän joutuisi kohtaamaan kaiken syömänsä sekä syyt siihen ja silloin voisi jopa käydä niin, että hän alkaisi miettiä ja päätyisi lopulta lopettamaan lihomisen. Ja ah, taas oltaisiinkin sitten laihdutusblogissa!

Niin ja missä tilanteessa itse olen? Siinä pysähtyneisyyden tilassa. Kilojen osalta, kai muuten tässä elämä mennä surisee eteenpäin :)
Paino on siinä suunnilleen 74,5 kieppeillä koko ajan. Tiedän, että asiantuntijat ovat sitä mieltä, että ei ole olemassa jotain (korkeampaa) painoa, jossa kroppa "tykkää olla", mutta ainakin omalla kohdalla tilanne on se, että tähän pääsen kun teen vähäisiä muutoksia. Jos haluan tästä saada painoa alaspäin, alkaa se vaatia niitä Suuria Muutoksia, eli liikuntaa ja/tai ruokavalion tiukkaa kuria.
Koska en kumpaakaan aio ja jaksa tehdä, täytynee hyväksyä, että tämä on se kilomäärä, jolla mennään. Tästä se ei tokikaan saisi enää lähteä nousuun, mutta katotaas taas miten jouluna käy... Mutta hei, tästähän saisi ehkä uuden kiukuttelun aiheen??

Jäähyväiset juustonaksuille

Jostain syystä korvamatona soi "Jäähyväiset aseille" ja sen voisikin muokata sopimaan tähän otsikon teemaan juustonaksuista: ".. jäähyväiset naksuille, joilla maailmaa lihotettiin..". :D

No, tämä siis tuli mieleen siitä, kun mies pähkäili kaupassa mitä sipsejä ottaisi. Jos hän olisi ottanut tavallista laatua, olisin vaaravyöhykkeessä, ehkä jopa Raffeleiden ja Hot Rodienkin kanssa. Joten käskin ehdottomasti ottamaan juustonaksuja - ja hän otti!

Olen aina ollut suuri juustonaksujen ystävä ja ne ovat olleet vakio-ostos silloin kun on pähkäilty jonkin suolaisen epäterveellisen herkun äärellä. Kuitenkin joskus viime vuoden lopulla muistan niitä syöneeni ja havahtuneeni äkkiä siihen, että ihan oikeasti ne maistuvat maustetulle styroksille!
Samalla niitä kahmii kuitenkin kourakaupalla suuhunsa, mutta jos ja kun pysähtyy maistamaan, niin on ne kyllä aika oudon teollisen tekomakuisia.

Muistan silloin sanoneeni, että meikäläisen juustonaksupäivät oli nyt tässä. Ei vaan tuntunut mitenkään järkevältä vetää ihan turhia kaloreita rakennusmateriaalista!
Kohtahan tuota päätöstä koetellaan, kun mies avaa pussin. Tosin tulee mieleen, että jos niitä ottaisin, täyttäisin vaan jotain napostelun tai suuhun laittamisen tarvetta, en niinkään sitä, että haluan juuri niitä naksuja.
Ja se kai on se yksi eniten lihottava tekijä: sitä vaan mättää suuhunsa jotain, ihan sama mitä, koska se maistuu (yleensä) hyvältä eikä ole muutakaan tekemistä. Eli huono opittu tapa!