Niin niitä laihtumisjuttuja

Pitäisikö jotain kertoa kiloista? Olen tosi jo kauan sitten päättänyt, että tämä ei ole laihdutusblogi, mutta ehkä kiloista pitää jotain kuitenkin kertoilla.

Joulun saldo on parisen kiloa, vaaka näytti 77,2kg.
Koska joulun lähtöpaino oli 75,4 kg, parisen kiloa on se sama joulun lopputulos kuin joka vuosi.

Joulua edelsi menoja (Bond, ja Star Wars, ja Bond Star Warsissa!!) ja epäterveellisiä syömisiä (Hesburger kerran ja mikäköhänsejokupaikkaolikaan..) ja siitä tuli tuo yksi "ylimääräinen" kilo ennen joulua. Kuten sanottu - kun käy ulkona syömässä, ihan mitä vain, AINA siitä tulee se kilo.

Olen pohtinut, oikeasti siis ihan jopa ajatellut, tuota juoksumattoa.

Mutta se jää vielä ajattelun asteelle koska polvet on yllättävän ilkeät olleet loppuvuoden. En käsitä miksi. Pakko olla rakennevika. Normaali metsälenkki ja tuloksena särkee polvia, molempia.

Ja ah niin ihanana uutuutena mun LONKAT on alkanu oireilla ihan itsekseen!! Hemmetti!
Siis en ole mitään tehnyt ja nyt on metsälenkkien tuloksena monena iltana lonkatkin kipeät.

Tuon toisen lonkan osalta olen osannut odottaa ongelmia, olen vähän valuvikainen ja toinen jalka on lyhyempi kuin toinen ja tuloksena saattaa kuulemma tulevaisuudessa olla tekonivel (no way, no how!).
Mutta yllätys olikin, että nimenomaan tuo "terve" lonkka on nyt ollut monesti kipeä. WTF??!! Mähän oon kuin joku ylijalostettu tanskandoggi!
Emmä vielä voi olla ihan hajalla, 50 v ei oos ees vielä menny rikki!

Odotan mielenkiinnolla (not), että milloinkohan ne viihdevuodet alkaa ja millaista se tulee olemaan. Sarahin blogissa käy hyvin ilmi, mitä kaikkea se voi tuodakaan tullessaan.. ei kiitos!

Sitä kai sanotaan, että omat viihdevuodet menee samalla tavalla kuin omalla äidillä. Meikäläisen mutsilla alkoi viihdevuodet kun se täytti 50v, joten ehkä mullakin alkaa sitten silloin. En kyllä yhtään tiedä, millaista sillä oli, eihän sitä teinixinä kiinnitä huomiota oman äidin vaihdevuosioireisiin.. tosin ei sillä varmaan mitään ihan hirveää ole ollut, koska olisi ehkä jäänyt mieleen sitten sen valitukset tms. Tai sitten olen ollut tyypillisen itsekäs kovakorvainen teini :D

Tätä odotellessa...

Jouluherkkujen loppuminen

Hiljalleen alkaa olla jouluherkut tuhottu.
Ja kyllä, päädyin heittämään sen testisuklaapähkinähössäkän roskikseen. Ei se niin herkullista ollut, että olisi viitsinyt pakolla vetää naamaan. Hyvä minä!
Tuntuihan se vähän tuskalliselta, niin kuin minkä tahansa ruoan pois heittäminen, mutta sinne meni!
Toki napsin ne päälle laitetut pähkinät talteen - niissä ei ollut mitään vikaa...

Muutama Paradise-konvehti on vielä jäljellä, ne mennee tänään illemmalla leffaa katsoessa.
Sitten on enää pakkasessa tortut ja Nutella-"tortut".

Jouluksi leivoin sekä vaaleaa että ruisleipää, ja ne pitäisi olla kaikki syöty. Ainakin valkoinen leipä on, ja oletan, että tänään söin aamiaisella viimeiset ruislimpun palaset.
Ajattelin huomenna sulattaa ja putsata pakastimen, joten siinä yhteydessä saattaa tulla vielä jotain löytöjä.
Jos ruisleipää vielä on, syön ne pois, jos ei, alkaa karppaus aamiaisen osalta sitten jo.

Pääruoan osalta olen jo palannut karppiannoksiin, mutta kyllä se vaan on niin, että semikarppaus ei onnistu. Parhaiten homma toimii kun ei sotke hiilareita hommaan lainkaan. Kunnon karppiaamiainen pitää nälkää iltapäivään asti, jolloin on sitten päivällinen. Nyt kun olen syönyt leipää aamiaiseksi, on kahden maissa taas nälkä. Juu juu, kaikki aina hokee noita välipalojen merkityksiä, mutta se ei toimi mulla.
Meikäläisellä toimii se, että en syö niin paljon. Ja vain karppauksella se ainoastaan toimii niin, että syön riittävän vähän.
Eli karppaus alkanee tässä joko jo lähipäivinä tai lähiaikoina, riippuen tuosta ruisleivästä. Ja sitten pitää vielä ratkaista ne tortut. Jos ne söisi ns. alta pois..

Ja sitten mietin, että kun on kovat pakkaset, voisi käyttää leivinuunia ja vaikka tehdä pitkästä aikaa pizzaa! Mutta se taas ei ole karppia. Huokaus. Vaikka meikäläisen pizza on siis ns. terveellistä kun siinä ei ole juustoa, mutta ei se myöskään ole karppia.
Huomaan, miten oma mieli alkaa etsiä syitä tehdä mitä haluaa: en ole saanut leivinuunia käytettyä moneen talveen kun ei ole ollut kylmä ja olisihan se hauskaa jne jne... Mielenkiintoista, miten ajatukset kampittaa itseään!

Ai niin ja kynsilakka? Aivan paskaa. Tämä lakka alkoi irtoilla jo vuorokaudessa - nuo halpislakat sentään kestää pari päivää. Eli tässä(kin) tuotteessa on maine suurempi kuin laatu. Käytän toki nuo pois, mutta enpä todellakaan aio ostaa noita. 

Kynsikaunistautumisia

Ostin kummitytölle joululahjaksi EBayn kautta erilaisia ESSIEn kynsilakkoja. Goottivaihetta elävälle neitokaiselle erilaiset tummat sävyt tuntuivat parhaalta mahdolliselta vaihtoehdolta.
Tai siis yritin ostaa.

Sivuhuomautuksena pitänee kertoa, että ostan netistä lähes kaiken ruokaa lukuunottamatta. Ebay on yksi parhaista ystävistäni, mutta lähes kaikki muukin ostetaan nykyisin netin kautta.
Joulun alla hajonnut pesukonekin sai seuraajan netin kautta.

Olen siis tottunut ostaja ja osaan varata aikaa pitkillekin toimitusajoille USAsta ja Kiinasta tuleville paketeille.
Niin luulin tälläkin kertaa tapahtuvan.
Kyseiset kynsilakat oli kolme kertaa halvempia kuin Suomessa ja tilasin ne jo lokakuussa. Toimituspäivä piti olla joulukuun 9, joten hyvissä ajoin ennen joulua olisivat olleet perillä. 

Eipä tulleet perille ei.
Laitoin 14.12 valituksen EBayn kautta (siellä on erinomainen rahat takaisin - takuu -tsydeemi) ja muutamien päivien jälkeen asia eteni valmiiksi ja sain rahat takaisin yhdestä putelista (olin tehnyt valituksen yhdestä). 
No, viime viikolla sitten tuli paketti, ja siinähän ne olivat, tilatut kynsilakat.
Katsoin lähetyslistaa ja postimerkintää ja myyjä oli laittanut ne liikkeelle 15.12, eli päivä valitukseni teon jälkeen.

Eka kerta meikäläisellä, kun näin petti järjestelmä, mutta ei tuossa nyt lopullista vahinkoa tullut. Kummityttö sai kotimaasta ostetut lakat ja itselläni on nyt kolme räyheän väristä lakkaa.
Tai no, mietin, että olikohan sittenkin onni onnettomuudessa, että lakat eivät ehtineet perille ajoissa: vain yksi väreistä on luvatun tumma, nuo kaksi muuta on paljon vaaleampia kuin kuvissa. Kunnon goottihan saa sydärin noin pliisuista väreistä!
Tuossa ottamassani kuvassa tuo vihreä näyttää tosi tummalta, mutta ei se oikeasti ole noin tumma. Tuo vaaleanpunainenkin piti olla joku tosi tumma..
No, nyt tämä täti käyttää nuo!

Tänään on testissä tuo vasemman puoleinen, tumma luumu.
Levittyi hyvin, mutta sitä tarvittiin yllättävän monta kerrosta verrattuna omiin halpistummalakkoihin, joita tarvitaan vain kaksi kerrosta, ja tulos on peittävä.
Nyt jää sitten nähtäväksi, että kuinka hyvin nämä ESSIEt pysyy - halpislakat pysyy hyvinä pari päivää ennen kuin alkavat lähteä.

Uusi vuosi uudet vammat

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Itselläni uusi vuosi on alkanut hiukan huolestuttavissa merkeissä: jostain syystä olen onnistunut melkein joka päivä ongelmoimaan itselleni (pieniä) vammoja tai muuten hajoittanut paikkoja tai pudotellut tavaroita.
Olen polttanut kädet kolmesti, kaksi kertaa uuniin ja kerran uunista ottamaani astiaan (joka lipashti kädestä ja meni lattialla tuhannen p...n päreiksi - en edelleenkään ole samaa mieltä miehen kanssa siitä, että koko sotku piti siivota pois ja heittää roskikseen.. siitähän olisi voinut yrittää nirppailla lasinsirut pois..).
Lisäksi olen onnistunut kääntymään vessassa siten, että huitasin yhden hyllyn alas (?!!) ja kerran verhoja sulkemalla vedin alas pöydällä olevat kamat. Ei henkilövahinkoja.

Mies muistuttaa (vain puolileikillään) kaiken em. olevan Alzheimerin yksi ensioire, mutta toivotaan, että jos nyt ei vielä kuitenkaan..

Joulu meni mukavasti, joskin kiukuttelua aiheutti tuo lumettomuus. Mutta minkäs teet, kun ei pakottamalla siitä valkoista taivaalta alas saada niin ei saada.
NYT sitä sitten on, kun ei enää tarvita.

Kiloja on karttunut toki myös luvatusti, se parisen kiloa. Taidan tehdä huomenna vasta Virallisen Punnituksen, jotta nähdään mistä taas lähdetään.

Huomasin muuten mielenkiintoisen seikan: meikäläinen ei niinkään syö paljon herkkuja joulupyhinä (koska on koko ajan niin täynnä ruoasta) vaan sen jälkeen. Eli jouluaikana on paljon kaikkea, joten kaikkea syö vähän. Sen jälkeen kun jouluruoat on loppuneet, edelleen riittää torttuja (joita tein tänä vuonna sekä perinteisiä sekä luumun loputtua Nutella-versioita -NAM!!) ja suklaata.

Niin, suklaa.
Sain joululahjaksi Paradisen ja olin ostanut itse itselleni yhden Paradisen. Tuossa askissa on konventehja, joita en voi yksinkertaisesti sietää. Ja toisin kuin ehkä aiemmin, en viitsi syödä suklaata, josta en pidä.
No, mietin, että ne on sitten heitettävä roskiin, koska mies ei myöskään niitä syö. Roskiin heittäminen tuntuu järjettömältä, mutta kai se on järjettömämpää syödä pahaa suklaata?
Keksinpä sitten kokeilun: koska nämä konvehdit ovat joka tapauksessa menossa roskiin, voisin testata sulattaa ne yhdeksi massaksi ja katsoa, miltä makujen kakofonia maistuu. Jos ei hyvä, roskiin, jonne ne olisivat olleet menossa siis kuitenkin.

Sulatin siis sössöksi ja laitoin voipaperille. Mies oli ostanut jotain chilisuolapähkinöitä, joita ripottelin sitten päälle.

Maku ei ole itse asiassa mitenkään huono, mutta ei myöskään mitenkään maata kaatavan upenahinanamassivisenherkullinen.
Siksi olen tämän aamun pohtinut jälleen samaa ongelmaa: syönkö "ihan ok" makuista suklaata (ja otan siitä tulevat kalorit) vai heitänkö pois?

Kohta on joulu, kohta on joulu, kohta on joulu, kohta on joulu!

En sinällään ole ulkoisesti jouluihminen, koti ei pursua kaikenlaista joulusälää (äh, muistin juuri unohtaneeni ovikoristeen... ääää!)., mutta silti tykkään joulusta vieläkin aika paljon.

Vaikka jälkikasvua ei ole, jotenkin joulun tunteen olen onnistanut säilyttämään. Ei nyt mikään ihan lapsuuden kaltainen fiilis ole, mutta silti kiva suunnitella joulua, tai siis ehkä pitää täsmentää; suunnitella mitä jouluna syödään.

No, on kuusikin on tärkeä, se pitää käydä varastamassa naapu.. ei kun siis omasta metsästä ;)
Ja koristeltava niin hassunhauskan moninaisen oudon väriseksi.

Jouluvalot laitan ylös joulukuun alussa, tosin marrasmasennusvalot, yksi tietty kynttilätyyppinen, löytää tiensä ikkunaan jo marraskuun alussa. Mutta hei se on jo kansalaisvelvollisuus, koska on niiiiiin masentavan pimeät päivät!

Niin ja se syöminen. Sehän joulussa on tärkeintä. Ja pohtia mitä suklaata syö.
Joulusyömiset menee aika lailla joka vuosi samalla kaavalla (muikun mäti on aivan MUST), suklaatkin suureksi osaksi. Ja ruislimppu. Sen taidan leipoa tänä jouluna itse.

Yhtenä jouluna oli tarkoitus ostaa sellainen Budapest-lajitelma, mutta niitä ei taida enää olla. Siinä pli jotain mintun makuistakin (jes!), mutta se jäi siis haaveen asteelle.

Vaikka siis karppaus jatkuu edelleen ja jatkuu joulun jälkeen, jouluna vedän kaikkea herkkua ja maksan siitä sitten ainakin parina lisäkilona uuden vuoden jälkeen.
Mutta koska elän syödäkseni, herkut kuuluu jouluun ja meikälikkahan herkuttelee!

 Jouluun kuuluu myös pakollisena lumi, mutta se ei ole valitettavasti omassa vallassa, joten sen osalta joudun vain kiukuttelemaan jos sitä ei ole.
Ainakin vielä on niin surkean lämmintä, että ei lupaa hyvää, mutta eihän sitä koskaan tiedä...