Lähtökuopissa

..jouluun.

Kävin tarkoituksella tänään vaa'alla, jotta olisi a) jotain, jota kauhistella (79,1 kg!!!) ja b) referenssi sitten, kun uuden vuoden jälkeen aloitan jonkinlaisen ryhdistysliikkeen.

Mutta vasta uuden vuoden jälkeen siis.
Tämä alkaa kuulostaa kuin Lappareiden pappien "vain lääkkeeksi" :D
Ihan oikeesti, sitten vasta. Ei vielä, mutta sitten kyllä!

Tässä on nyt parin viime viikon aikana ihan oikeasti kroppa vihjaillut, että jotain voisi ja pitäisi tehdä. Närästys on ollut ikävän yleistä ja fat pantsitkin hajosi sitten. EI, ne ei sentään hajonneet päälle, joka olisi ollut ehkä se viimeisin nöyryytys! Mutta vetskari oli rikki, joten niitäkään ei voinut käyttää. Olen siis survonut ruhoni tiukanpuoleiseen bodyyn, jolloin mahtuu muutkin housut päälle. Tosin nippa nappa, mutta mahtuu.

Olen silti siis päättänyt, että joulun ja uuden vuoden ajan nautiskelen kuten aina ja kuten haluan, mutta sitten vuoden vaihduttua haluankin jo tehdä jotain tälle ihramäärälle.

Jouluherkkuja täytyy toki valmistella.
Tein tuota aiemmin mainostamaani Millionaire's shortbreadia ja täytyy sanoa, että on jokaisen kalorin väärti! Siis erinomaisen herkullista, ja hyvä puoli on se, että se on niiiiin makeaa, että sitä ei voi syödä päivässä kovinkaan isoa palaa. Tekemäni satsi on nyt riittänyt viikon ajan ja vieläkin on isohko pala syömättä. Todellista laihdutusherkkua siis? ;)

Jouluhalko on siis suunnitteilla, mutta Baileys'ia en ole ehtinyt/muistanut hakea. Kaapista löytyy rommia, mutta en ole oikein koskaan sen mausta tykännyt, joten saa nähdä lorautanko sitä silti reseptin mukaisesti taikinaan.

Halon olin ajatellut tehdä maanantaina, mutta tajusin juuri, että kinkkuhan monopolisoi uunin lähes koko maanantaina. Kun ei kuitenkaan kiinnosta leipoa yömyöhään, saattaa olla, että teen halon huomenna.

Tänään on joulutorttujen vuoro.
En vaan tiedä, miten saan kaikki kamat mahtumaan pakkaseen.. olisikin nyt sellainen kunnon pakkasjoulu, jolloin saisi osan tavaroista parvekkeelle, mutta ehei.

Tästä pääsenkin ikiaikaiseen lempivalitukseeni eli valkoisen joulun puutteeseen! En ole mitenkään erityisesti talvi-ihminen, eli en välitä suuntaan tai toiseen pakkasista tai hangista, mutta jouluna pitäisi olla tuollainen kuvassa oleva postikorttijoulu.
Eli lumi saisi sataa 23.12 aamupäivästä alkaen ja kestää 2.1. aamuun asti. Muuten ihan sama onko sitä tai ei. Tänä vuonna siitä ei ole toivoakaan, joten ei voi kuin mielikuvaharjoitella ja kuvitella ulos kaunis lumikeli..

Joulu on taas..

..tulollaan eikä tietenkään minkäänlaista joulu(k)ilokuria ole tiedossa näin etukäteen.
Mutta. Tuossa männä viikolla vahvistui kyllä se ajatus, että joulun, tai siis uudenvuoden jälkeen haluankin taas tehdä ryhtiliikettä.

Tämä tarve tulee ihan puhtaasti fyysisistä syistä: jokin aika sitten minulla on alkanut tulla närästystä. Oletan, että se tulee näistä ruokamääristä joita vedän. Ehei, ei siis herkuista, joita kuitenkin vedän maltillisesti per päivä. Ruokaa syön taas vanhaan 90-luvun malliin näköjään taas isoja rekkamiehen annoksia.

Närästys ei ole kivaa, mutta lisäksi siitä tulee ikäviä kummittelevia muistoja: läheiseni kuoli vatsasyöpään ja muistan hänellä olleen vahvaa närästystä muutama vuosi ennen syövän toteamista. Ja juu ei, en tässä nyt ole syöpää itselleni kehittelemässä, mutta hyvähän se on, jos mistä tahansa asiasta ottaa itselleen syyn ryhtyä toimenpiteisiin.

Mutta ei toki ennen joulua tai siis uutta vuotta :D

Siihen asti tässä suunnittelen nyt kaikkea ihanaa syötävää ja mietin, mitä herkkuja sitä jouluksi ostaisikaan.
Kokeilin jo Hesarin viime viikolla esittelemää herkkua, Millionaire's Shortbread. Kaloreita tuossa leivonnaisessa lienee jotain vähän alle triljoona, mutta hyvä asia on se, että ei tuota voi syödä kuin vähän kerrallaan.
Tein tuota siis jo perjantaina, ja vieläkin on puolet syömättä.

Joulun jälkkäriksi olen miettinyt josko tekisin toista Hesarin esittelemää tuotetta, jouluhalkoa. Tosin en halua käyttää rommia, se ei makuna kiinnosta, joten mietin, josko sen korvaisi Bailey'silla.

Tuokin lienee sellainen ytysuklaapakkaus, joten ei tarvitse paljoa kerralla vetää, niin tulee äklö olo. Hyvä :-D


Nyt siis odotellaan joulua suunnitellen ruokalistoja ja uudenvuoden jälkeen hiukan tiukkaa itseruoskintaa ja kurinpalautusta. Kai. Ehkä. Kuuluisat viimeiset sanat?

...tai sitten ei

Ryhdistäytymisliikettä kesti kokonaiset neljä päivää. Tai olikohan viisi. Mutta siihen se sitten taas jäi.
Juoksumatto otettiin reippaana käyttöön ja käveltiin (eihän sitä rapakuntoinen voi heti alkaa juosta jolkottamaan!) reippaasti hikeä pintaan. Muutamana aamuna. Sitten tuli jokin syy, miksi sitä ei sinä aamuna enää jaksanut. Eikä tietenkään enää seuraavana aamuna jaksanut. Tai siis voinut. Tai viitsinyt. Ja siinä se sitten oli.

En ole käynyt vaa'alla, koska olen varma, että 78 kg pn pamahtanut rikki. Aivan taatusti. Ja koska jouluun on enää alle kuukausi ja joka joulu tulee pari kiloa ylimääräistä = shit's gonna hit the fan big time!
Ja tämä siksi, että olen jo nyt miettimässä mitä herkkuja ostan joulusyötäväksi. Siis ei ruokia, ne on tuttuja ja tiedossa, vaan suklaapuolella. Vakiona tulee Paradis-rasia, mutta sen lisäksi joku muu rasia. Jos löytyy vielä niitä Budapestin monimakurasioita, sellainen, tai Brunbergin monimakurasia.

Lisäksi iski viikolla äkkiä himo teekekseihin vai vesikeksikö niiden nimi oli.. niihin ihaniin rapeisiin herkkuihin, joita voi huoletta syödä puoli pakettia ilman, että tuntuu missään. Ja jos itsehillintää ei olisi yhtään, menisi se toinenkin puoli paketista.

Huomionarvoista lienee, että tähän blogiin liittyvät harvat kuvat ovat sitä myrskykuvaa lukkunottamatta kaikki kuvia herkuista. Hmm..
Alan hiljalleen päätyä ajatukseen, että tämä blogi sittenkin on lihotusblogi. Ei lihavuusblogi, vaan selvästi lihotusblogi. En malta odottaa niitä kaikkia massoja, jotka syöksyvät lukemaan miten saisi lisää herkkuja ahdettua itseensä ja miten helppoa ja mukavaa on antaa itsensä repsahtaa!

Mutta ehkä näin tiukan itsehillinnän ihailun aikana voisi olla paikka myös blogille, jossa annetaan lupa olla vajavainen pullero ilman, että ihmisarvo katoaa kokonaan?

Nyt riitti - ihan oikeesti!

Tai siis toivottavasti riitti! Ainakin on tarkoitus, että riitti! Siis suunnitelmissa on, että tämä oli tässä.

Päättäväisyys on ihanaa :-D
Nyt siis riitti nämä kilot, toistaiseksi. Toivottavasti.

Huomasin tässä eräänä päivänä, että "läskivaatteet" kinnasi, yksi erityinen paita. Ja siis se paita heiluu yleensä ihan vapaana keskivartalolla. Nyt olikin nappien välit auki kuin pilakuvissa konsanaan.
Piti siis mennä vaa'alle - ja tulos oli 78,4 kg. Taas. Tietenkin.. näillä syömisillä.

Tuli kuitenkin sellainen pieni päättäväisyyden puuska, että nyt on pakko saada taas painoa alas, että mahtuu vaatteisiin.

Seurauksena oli, että tämän viikon alussa kauppakäynnillä jätin kaikki herkut ostamatta, tai siis sitä yhtä salmiakkipussia ei lasketa, kun se on uusi ihana tuote. Ja ostin porkkanaa naposteltavaksi ja laitoin banaaniviipaleita pakkaseen herkutteluhetkeä varten.
Ensin pitää syödä kaikki kotiin kumuloituneet karkit pois, ja sen jälkeen ei sitten uusia osteta.

Aloitin myös juoksumatolla kävelyn. Ensin on opeteltava kävelemään ennen kuin voi juosta jne.. Onnistuin heti ekana päivänä saamaan rakot kantapäihin, joten täytyy kävellä nyt jonkin aikaa paljain jaloin.

Jostain syystä on janottnut kunnolla tällä viikolla, jotenolen juonut vettäkin kuten asiaan kuuluu. Muistan, kun ennen join vettä ihan heittämällä pari litraa päivässä ilman, että sitä tarvitsi suunnitella. Nykyisin en yksinkertaisesti vain muista, ei se mikään periaatekysyys ole, ettenkö joisi.

Nestetttä varmaan olinkin täynnä, ja se lähti ensimmäisenä, koska nyt paino oli tänään punnittaessa 77,2 kg. Eihän se tällä tahdilla etene tämän jälkeen, joten pitä muistaa olla kärsivällinen. Ei paras luonteenpiirteeni..

Niin se uusi ihana salmiakki!
Löysin tämän viime viikolla ja se onkin uusi rakkauteni - juuri sellaisia salmiakin makuja,joista pidän! Salmiakin ystäville: SUOSITTELEN!

Eihän sitä nyt kaikkea voi jättää pois..

Joulu(k)iloja odotellessa

Tajusin tässä äskettäin, että joulukin taas lähestyy, ja sen mukana muutama ylimääräinen kilo tietenkin.
Yleensähän homma on mennyt niin, että kesällä kiloja tulee, sitten vähän muka itsensä niskasta ottamista näin syksyllä, jolloin pari kiloa saadaan pois, jotka tulee sitten jouluna takaisin.

Mutta, tällä kertaa en ole syksyn aikana tiputtanut kiloja enkä ole varma, aionko asialle vaivautua tekemään mitään.
Se tarkoittaa sitä, että joulun jälkeen olen jälleen uusissa mitoissa, negatiivisella tavalla! Koska jos jokin asia on varmaa, se on joulukilot. Tietenkin jouluna saa herkutella, eikö niin?!

Tässäpä hiukan pähkäiltävää itsellekin. Ennakointi on toiminut ennen, mutta nyt jos en saa aikaiseksi tehdä asialle mitään, on satavarma, että tammikuussa olen paisunut möhköfantti. Hemmetti.

Toisaalta on toki hyvä, että tajusin asian nyt. Huolestuttavaa on se, että ei missään sielun sopukoissa kuulu minkäänlaista supinaa tai kehotusta tai ajatuksen puolikkaan sadasoaa siitä, että josko vaikka tekisin nyt tässä lähikuukausina asialle jotakin. Ehei.

On se totta, ihminen on itsensä pahin vihollinen. Hassua. Toisaalta minua ei nyt ihan oikeesti voisi vähempää kiinnostaa paino, mutta samalla se kiinnostaa. Siis siinä mielessä, että miten se voisi maagisesti itsekseen pudota. Kuten olen jo aiemmin kiukutellut, en jotenkin suostu hyväksymään sitä, että painon pudotuksen eteen tulisi tehdä töitä. EI. Miksi se ei vaan putoa, koska minä haluan niin??

No, jotta ei nuo kesällä kerätyt kilot pääse vahingossa katoamaan, olen harrastanut pienimuotoisesti grillauksen yhteydessä herkuttelua: vaahtokarkin paahtamista. En siis tykkää vaahtokarkeista au naturel, ne ovat mielestäni kummaa kumimaista höttöä. Mutta muutaman kerran kesässä haluan muutaman sellaisen paahtaa grillissä. Ja on se hyvää - sulanut vaahtokarkki lähes valuu suuhun (varo, kuuma!). Ja hyvä puoli on se, että se on niin äkkimakeaa, että noita pystyy syömään vain muutaman, ennen kuin tulee ällö olo. Laihdutusherkku siis melkein!

Yritin ottaa yhdestä herkkugrillauksesta kuvan, mutta nyt kuvan ladattuani näen, että kamera zoomasi näköjään ohi pääkohteen ja tuo vaahtokarkki näyttää kuvassa oudolta makkaranpalasen ja Arnold's Donutsin lemmenlapselta :D. No, siis varmistukseksi, kyseessä on paahdettu vaahtokarkki!