Zumba-aamuna huomasin, että ajatukset pyöri koko ajan samaa rataa: "No emmä kyllä taida. Pakko, muuten alkaa laiskottelu! Mut toisaalta ehkä se ei oo hyväksi jalalle. Älä keksi tekosyitä, vaan tee jotain!"
Lopulta siis tottelin itseäni, mutta se, mikä ärsytti, oli tuo hiipivä laiskuus.
Tätä olen siis koko ajan pelännyt: jos (ja kun) en ole voinut käydä lenkillä, olen ollut ihan varma, että Laiskutus Maximus iskee.
Tänä aamuna se saikin iskeä sitten. Olin alustavasti päättänyt zumba+punttitreenistä, mutta lintsasin. Ihan tuosta vaan. Helvetti.
Jos en siis pysty käymään lenkillä, lintsaan helposti kaikesta muusta. Ja juu, tiedän, pitää tehdä punttitreenejä ja vatsalihaksia vastapainoksi, mutta koska en pääse maantielle, lintsaan kaikesta muustakin!
Polvi on yhä vihotteleva, mutta se selvästi on vain "väärissä oikeissa" paikoissa kipeä; eli esim. istuttaessa/nosuatessa - eli se ei ole moksiskaan kävelystä.
Päätinkin siis, että huomenna lähden maantielle, jos sää sallii. Jos ei, niin kävely taas matolla.
Mutta nyt aion tehdä saman kuin tein viime viikolla: en juokse, vaan kävelen "rasvanpolttosykkeellä" - juttelut sen PT-kaverin kanssa sai miettimään, että pakkohan sitä sykerajaa on lähteä rakentamaan fiksusti jos haluan saada (myös rasvanpoltto)hyödyn juoksusta.
Tuo viikolla matolla tehty kävely olikin sellainen, että pidin 98% sykkeen rasvanpolttoalueella. Mielenkiintoista onkin nähdä, miten se onnistuu maantiellä, vai meneekö lenkki ihan mateluksi.
Alla kuva eilisestä päivällisestä - vegelautanen on lempparini! Yllättävän täyttävää tuo on myöskin. Muita aineksia on aina tallessa kaapissa, mutta avocado+ basilika pitää muistaa hankkia erikseen.
Vege <3 :)
VastaaPoista