Kilokiukuttelija

23.6.2016

En ehkä hajoakaan palasiksi

Olen aiemmin kiukutellut miten olen järjettömän surkeassa kunnossa ja miten paikat prakaa hiljalleen.

No, sain nyt sitten vihdoin, vain vaivaiset 10 kk ongelman alkamisen jälkeen, aikaiseksi mennä lääkäriin. Eihän siinä edes mennyt pitkä aika!
Ja siis sain tämän aikaiseksi siksi, että kolotus oli jokapäiväistä, valvotti/herätti öisin, Burana ei auttanut ja alkoi tulla niin polviin kuin lonkkiin kipukohtauksia. Näitä siis kestin sellaiset 3 kk ennen kuin menin kysymään viisaammalta...

Olin siis jo täysin vakuuttunut siitä, että polvissa on nivelrikkoa ja lonkkien osalta tarvitaan tekonivelet asap. Niin ja kävelykepit, rollaattori sekä avustaja tukemaan kyynärpäästä.

Lääkäri tutki ja kuvattiin - ja tsädäm - EI MITÄÄN! Tai ei siis ei mitään vakavaa! Huh!
Ei nivelrikkoa (joskin lääkäri pohti kohteliaasti ääneen, että eihän se sitä tarkoita, etteikö sitä joskus voisi tulla. No tietenkin voi, ja varmaan tuleekin!).

Vika itse asiassa kumpuaa nilkoista, kun minulla on se ihme lättäjalkasisäänpäinkääntymisasento aina. Eli tartten esim. lenkkareissa pronaatiotuen. Näköjään juu tarttisin sitä aina ja kaikkialla :/

Ja kun nilkat pettää, se heijastuu siitä polviin (check), lonkkiin (check) ja selkään (check).

Nyt sitten sain fyssarilta ohjeet jumppaan - naurettavan helppoja liikkeitä, niin helppoja, että lintsaan niistä melkein joka päivä. Onneksi lonkat ja polvi muistuttelee asiasta säännöllisesti ja sitten teen jotain. Sen verran tajuan kuitenkin, että tämä(kin) asia on omassa vallassa muuttaa - jos haluan elää kivuttomana, voin siihen toistaiseksi jotenkin vähän jopa vaikuttaa.

Olenkin vähän edistystä saanut aikaiseksi. Polvi ei samalla tavalla ongelmoi, ja öiset valvottavat lonkkakivut huumataan Buranalla. En ollutkaan törmännyt ennen Burana 800 mg SLOW:n. Se toimii 86%, eli joinakin öinä aamuyöstä herään kolotukseen hetkellisesti, sillee unen läpi sen tuntien, mutta sitten saan unen päästä taas kiinni.

Se, mikä onkin ongelmallisempi - en tiedä oletteko törmänneet tai miten mahdollisesti ratkaisseet - eli sen pronaatiotuen käyttö. Nythän on jo olemassa sellaisia muotoiltuja pohjallisia, joissa on tuki oikeassa paikassa. MUTTA (there's always a but(t)!). Ne ei ole mitään 1 mm paksuisia vaan melkein 1 cm paksuja. Laita nyt sellainen omaan, normaalikokoiseen kenkään ja jalka sinne. Juu ei onnistu.
Mun jalka on 37 ja kaikki kengät on 37. Enhän mä nyt ala ostaa 38-39 kenkiä tuollaista varten! Eihän siinä ole mitään järkeä!

Nyt olen ratkaissut asian siten, että olen laittanut kenkään korotuksen, joka menee kantapään alle (auttaa toiseen ongelmaan). Ehkä sitten niitä pronaatiotuella olevia lenkkareita pitäisi sitten käyttää metsälenkeillä enemmän.. olen vaan välttänyt sitä kun siellä kengät kastuu ja menee aika mutaisiksi/märiksi useimmiten.
Ehkä mennään toistaiseksi nyt sillä jumpalla ja noilla osa-aputuilla kengissä.

Hei nythän on juhannusviikko.. Kun vielä saisi hyvät säät!
No, pari viime juhannusta on ollut niiiin surkeat säät, että ehkä paljon huonompaa ei voi tälle kesälle tulla (kuuluisat viimeiset sanat?).
Rauhallista ja ihanaa juhannusta!


4 kommenttia:

  1. Heheeii kiukutelija! Ihanaa, että edelleen kiukuttelet. :D Mulla on uus alku ja uus blogi, elaisintaysin.blogspot.fi . Tarttis tehdä jotain, taas... ;) No, on tässä ollut muutama muuttuva tekijä, jos tekosyitä saa etsiä.

    Ja paikat prakaa, joo! Polvet mullakin, ja epäilenpä että mulla se on sukuvika eli kulumaa kans... Siksipä painoa on taas saatava alas, että jaksaa kirmailla lapsen perässä. Hyvää kesää sulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, olet takaisin! Olen kiukutellut sitäkin, että et ollut enää linjoilla ;)
      Toivottavasti kaikki menee hyvin raskauden kanssa!

      Poista
    2. Raskaus meni hyvin ja nyt kotona tuhisee, turisee ja naureskelee kohta 4 kk:n ikäinen tyttö. :)

      Poista
    3. Onneksi olkoon! Tosi nopeasti menee aika, vastahan se raskaus oli uusi uutinen :)

      Poista