Särkyneitä sydämiä

Sydän voi näköjään särkyä monella eri tavalla. Menetys voi olla pysyvää, kuten itsellä kesällä, tai.. Mikäköhän olisi hyvä sana.. Lyhytaikaisemman tunteen menetys.
Sattuu silti.
Miettii, että kuvittelinko kaiken, tulkitsinko liikaa, luinko lauseisiin jotain, mitä ei ollutkaan.
Tunteet oli aitoja, minulla. Mutta ei toisella. Eikä niitä voi pakottaa.
Päätin uskaltaa hypätä täysillä ja juoksin sitten satasella päin lapiota.
En syytä häntä, ei ketään voi pakottaa tuntemaan samoin. En syytä itseäni, eikä hävetä, että lähdin täysillä mukaan.
Tiedä sitten olenko liian intensiivinen, mutta jos jokin tuntuu hyvältä, pitääkö jarruttaa? Jos jotain opin kesän jälkeen, niin sen, että elämä on lyhyt. Ja jos jotain haluaa, sitä täytyy sitten lähteä ottamaan.
Näköjään sitten voi jäädä pää vetävän käteen.
Vituttaa.