Ei pelkoja

Äskettäin syvällisiä jutellessa juttukumppani kysyi mitä pelkään.
Vastaus tuli helposti, kuin siltä kuuluisalta apteekin hyllyltä konsanaan: "en mitään". Eikä sitä tarvinnut edes miettiä.
Kun on menettänyt ns. kaiken, ei mikään enää pelota. Ei ole mitään menetettävää enää. Eikä siten pelättävää.
Koska tietää, että pelosta ei ole mitään hyötyä, mitä tahansa voi tapahtua, milloin tahansa ja kenelle tahansa, niin se ei enää edes pelota.

Törmäsin äskettäin videoon, jossa näyttelijä Will Smith puhuu pelosta ja sen turhuudesta. Ei sitä taida tajuta, miten turhaa pelko on, ennen kuin sitä ei enää koe.
En myöskään usko, että peloista voi päästä eroon noin vain, järjellä. Kun miettii vaikkapa vanhempia, jotka pelkäävät lastensa puolesta 24/7/365 - biologiahan sen sanelee.
Mutta niin se vain kummasti menee, että jos pelko toteutuu, ei jäljelle oikeasti enää jää mitään pelättävää.
Tämä on siis toki vain meikäläisen oma mielipide, voihan olla, että moni vastaavassa tilanteessa pelkää edelleen vaikka ja mitä.

Itsellä on vaan sellainen olo, että pelko on täysin turha tunne. Koska olemme joka tapauksessa voimattomia isompien asioiden edessä. Asioita sattuu ja tapahtuu, eikä meillä ole mitään mahdollisuutta tehdä yhtään mitään.
Ei se välttämättä mitenkään tee elämästä sen helpompaa, mutta ainakin on yksi asia vähemmän, joka on mielen päällä - kun onhan siellä jo niin paljon muuta ennestään!