Jälleen ei ole tullut kirjoiteltua, koska ei ole mitään kerrottavaa. Ja se viekin ajatukset siihen, että onko tämä blogi niinkään kilokiukuttelua vai joulukilokiukuttelua varten?
Koska tämä taitaa nyt olla kolmas vuosi kun käy samoin: alkuvuodesta blogausta usein, pohtimista ja kilojen kiukuttelua. Maaliskuun tienoilla hiljenee ja sitten taas tammikuussa uusi herääminen.
Eli suurimman osan ajasta tämä on käyttämättä, koska "ei ole kerrottavaa", joko siksi, että kiloja kertyy eikä niitä jaksa raportoida, tai kilot pysyy paikoillaan, joka myös on harvinaisen tylsää raportoitavaa.
Hmm.. tosin "kappas, lihoin taas kilon" -tyyppinen blogi voisi olla erilaisuudessaan harvinainen ollessaan rehellinen. Mutta jostain syystä vaikka laihdutusblogit ovat kai näköjään suosittuja, niin lihomisblogit eivät ole. Miksi?
Siksikö, että se olisi tylsää luettavaa vai siksi, että se olisi liian masentavaa? Koska kirjoittaja ei ehkä kuitenkaan riemumielellä niitä kiloja kartuttaisi ja raportoisi, ellei kyseessä olisi entinen syömishäiriöinen, joka on terveellä tiellä keräämässä lisää painoa.
Kirjoittaja olisi kuitenkin tavallinen Maija Meikäläinen (koska eihän Matti Meikäläinen sellaista blogia ikinä pitäisi), ja Maijaa varmasti ahdistaisi ne karttuneet kilot. Ja sen sanominen ääneen, että söin taas sitä ja tätä ja selvästi lihon, olisi ehkä niin tuskallista Maijalle, että tuska välittyisi lukijoillekin ja sen jälkeen kaikki olisivat massamasokisteja.
Koska sekin olisi ehkä sitten mahdollista, että jos Maija oikeasti kirjoittaisi kartuttamansa kilot, hän joutuisi kohtaamaan kaiken syömänsä sekä syyt siihen ja silloin voisi jopa käydä niin, että hän alkaisi miettiä ja päätyisi lopulta lopettamaan lihomisen. Ja ah, taas oltaisiinkin sitten laihdutusblogissa!
Niin ja missä tilanteessa itse olen? Siinä pysähtyneisyyden tilassa. Kilojen osalta, kai muuten tässä elämä mennä surisee eteenpäin :)
Paino on siinä suunnilleen 74,5 kieppeillä koko ajan. Tiedän, että asiantuntijat ovat sitä mieltä, että ei ole olemassa jotain (korkeampaa) painoa, jossa kroppa "tykkää olla", mutta ainakin omalla kohdalla tilanne on se, että tähän pääsen kun teen vähäisiä muutoksia. Jos haluan tästä saada painoa alaspäin, alkaa se vaatia niitä Suuria Muutoksia, eli liikuntaa ja/tai ruokavalion tiukkaa kuria.
Koska en kumpaakaan aio ja jaksa tehdä, täytynee hyväksyä, että tämä on se kilomäärä, jolla mennään. Tästä se ei tokikaan saisi enää lähteä nousuun, mutta katotaas taas miten jouluna käy... Mutta hei, tästähän saisi ehkä uuden kiukuttelun aiheen??
Kilokiukuttelija
30.4.2013
6.4.2013
Jäähyväiset juustonaksuille
Jostain syystä korvamatona soi "Jäähyväiset aseille" ja sen voisikin muokata sopimaan tähän otsikon teemaan juustonaksuista: ".. jäähyväiset naksuille, joilla maailmaa lihotettiin..". :D
No, tämä siis tuli mieleen siitä, kun mies pähkäili kaupassa mitä sipsejä ottaisi. Jos hän olisi ottanut tavallista laatua, olisin vaaravyöhykkeessä, ehkä jopa Raffeleiden ja Hot Rodienkin kanssa. Joten käskin ehdottomasti ottamaan juustonaksuja - ja hän otti!
Olen aina ollut suuri juustonaksujen ystävä ja ne ovat olleet vakio-ostos silloin kun on pähkäilty jonkin suolaisen epäterveellisen herkun äärellä. Kuitenkin joskus viime vuoden lopulla muistan niitä syöneeni ja havahtuneeni äkkiä siihen, että ihan oikeasti ne maistuvat maustetulle styroksille!
Samalla niitä kahmii kuitenkin kourakaupalla suuhunsa, mutta jos ja kun pysähtyy maistamaan, niin on ne kyllä aika oudon teollisen tekomakuisia.
Muistan silloin sanoneeni, että meikäläisen juustonaksupäivät oli nyt tässä. Ei vaan tuntunut mitenkään järkevältä vetää ihan turhia kaloreita rakennusmateriaalista!
Kohtahan tuota päätöstä koetellaan, kun mies avaa pussin. Tosin tulee mieleen, että jos niitä ottaisin, täyttäisin vaan jotain napostelun tai suuhun laittamisen tarvetta, en niinkään sitä, että haluan juuri niitä naksuja.
Ja se kai on se yksi eniten lihottava tekijä: sitä vaan mättää suuhunsa jotain, ihan sama mitä, koska se maistuu (yleensä) hyvältä eikä ole muutakaan tekemistä. Eli huono opittu tapa!
No, tämä siis tuli mieleen siitä, kun mies pähkäili kaupassa mitä sipsejä ottaisi. Jos hän olisi ottanut tavallista laatua, olisin vaaravyöhykkeessä, ehkä jopa Raffeleiden ja Hot Rodienkin kanssa. Joten käskin ehdottomasti ottamaan juustonaksuja - ja hän otti!
Olen aina ollut suuri juustonaksujen ystävä ja ne ovat olleet vakio-ostos silloin kun on pähkäilty jonkin suolaisen epäterveellisen herkun äärellä. Kuitenkin joskus viime vuoden lopulla muistan niitä syöneeni ja havahtuneeni äkkiä siihen, että ihan oikeasti ne maistuvat maustetulle styroksille!
Samalla niitä kahmii kuitenkin kourakaupalla suuhunsa, mutta jos ja kun pysähtyy maistamaan, niin on ne kyllä aika oudon teollisen tekomakuisia.
Muistan silloin sanoneeni, että meikäläisen juustonaksupäivät oli nyt tässä. Ei vaan tuntunut mitenkään järkevältä vetää ihan turhia kaloreita rakennusmateriaalista!
Kohtahan tuota päätöstä koetellaan, kun mies avaa pussin. Tosin tulee mieleen, että jos niitä ottaisin, täyttäisin vaan jotain napostelun tai suuhun laittamisen tarvetta, en niinkään sitä, että haluan juuri niitä naksuja.
Ja se kai on se yksi eniten lihottava tekijä: sitä vaan mättää suuhunsa jotain, ihan sama mitä, koska se maistuu (yleensä) hyvältä eikä ole muutakaan tekemistä. Eli huono opittu tapa!
26.3.2013
Grillikausi kutittelee
Taisi viime vuonna ja edellisenäkin käydä sama tämän blogin kanssa: tammikuussa monta postausta, helmikuussa muutama ja maaliskuussa sitten tyrehtyi.
Muina kertoina syy lienee ollut se, että en ole jaksanut/viitsinyt jatkaa tätä reippauselämää ja blogi vaan jää.
Nyt syynä on se, että ei ole mitään raportoitavaa. Ja sitten tietenkin tulee mieleen, että pitääkö sitä raportoitavaa aina olla?
Onko tämä blogi siis raporttibloi, eikä blogi, jossa ajattelen viisaita ääneen?
Näköjään raporttiblogi, koska ei niitä viisaita ajatuksia näytä huikeasti olevan ;)
Painon osalta siis ollaan samassa kuin aiemmin, eli paino on nyt siinä 74,5 kg paikkeilla. En ole erityisempiä rutistuksia tehnyt, jolla olisi saatu aikaan pudotusta ja vastaavasti on ollut nyt muutamia juhlia ja synttäreitä, joiden aikana on sitten syöty tavallista enemmän ja paremmin kaikkea epäterveellistä. Jossain tilanteessa tätä voisi toki jumiksikin kutsua, mutta oikea jumi lienee sitä, että tekee jotain, mutta edistystä ei tapahdu. Se, että ei tee mitään, eikä edistystä tapahdu lienee.. hmm.. arkea? Laiskuutta? Saamattomuutta?
Tosin, tällä kertaa Kilokiukuttelija ei kiukuttele asiasta kuitenkaan :)
Eilen kaupassa käydessäni päätin, että grillikausi saa alkaa tällä viikolla! Teen yleensä näköjään niin, että ainakin yksi grillauskerta tapahtuu maaliskuun puolella ja alkaa vakituisemmin sitten huhtikuussa kun lumet sulaneet. Nyt kyllä lumien sulamista saanee odotella aika kauna, joten en pidä sitä minään mittatikkuna.
Nyt pitää vaan alkaa keksiä vähän vaihtelua grillattaviin asioihin. Koska kyseessä on pallogrilli, se asettaa vähän rajoituksia sille, mitä kaikkea voi menestyksellisesti grillata. Siis mitä vaanhan voi grillata, mutta että menestyksellisesti.. se onkin toinen juttu. Esim. kalan kanssa on aina ongelmia. Vaikka grillaan sen sellaisen folioastian päällä, saan sen aina murenemaan lopuksi palasiksi.
No, nythän sitä voi alkaa taas opetella uusiksi. Ja pitää keksiä uusia reseptejä ja tuotteita!
Muina kertoina syy lienee ollut se, että en ole jaksanut/viitsinyt jatkaa tätä reippauselämää ja blogi vaan jää.
Nyt syynä on se, että ei ole mitään raportoitavaa. Ja sitten tietenkin tulee mieleen, että pitääkö sitä raportoitavaa aina olla?
Onko tämä blogi siis raporttibloi, eikä blogi, jossa ajattelen viisaita ääneen?
Näköjään raporttiblogi, koska ei niitä viisaita ajatuksia näytä huikeasti olevan ;)
Painon osalta siis ollaan samassa kuin aiemmin, eli paino on nyt siinä 74,5 kg paikkeilla. En ole erityisempiä rutistuksia tehnyt, jolla olisi saatu aikaan pudotusta ja vastaavasti on ollut nyt muutamia juhlia ja synttäreitä, joiden aikana on sitten syöty tavallista enemmän ja paremmin kaikkea epäterveellistä. Jossain tilanteessa tätä voisi toki jumiksikin kutsua, mutta oikea jumi lienee sitä, että tekee jotain, mutta edistystä ei tapahdu. Se, että ei tee mitään, eikä edistystä tapahdu lienee.. hmm.. arkea? Laiskuutta? Saamattomuutta?
Tosin, tällä kertaa Kilokiukuttelija ei kiukuttele asiasta kuitenkaan :)
Eilen kaupassa käydessäni päätin, että grillikausi saa alkaa tällä viikolla! Teen yleensä näköjään niin, että ainakin yksi grillauskerta tapahtuu maaliskuun puolella ja alkaa vakituisemmin sitten huhtikuussa kun lumet sulaneet. Nyt kyllä lumien sulamista saanee odotella aika kauna, joten en pidä sitä minään mittatikkuna.
Nyt pitää vaan alkaa keksiä vähän vaihtelua grillattaviin asioihin. Koska kyseessä on pallogrilli, se asettaa vähän rajoituksia sille, mitä kaikkea voi menestyksellisesti grillata. Siis mitä vaanhan voi grillata, mutta että menestyksellisesti.. se onkin toinen juttu. Esim. kalan kanssa on aina ongelmia. Vaikka grillaan sen sellaisen folioastian päällä, saan sen aina murenemaan lopuksi palasiksi.
No, nythän sitä voi alkaa taas opetella uusiksi. Ja pitää keksiä uusia reseptejä ja tuotteita!
22.2.2013
Suklaansyönnin soveltamista
Sain Ystävänpäivänä Ystävältä lahjaksi ison suklaalevyn. Hän ei tokikaan tiedä, että olen nyt tiukemmalla linjalla, ja eihän sinällään yksi suklaalevy maailmaa kaada, mutta törmäsin pohdinnoissa mielenkiintoiseen ajatuskulkuun: syödäkö koko levy kerralla (tai siis parin päivän kuluessa, en pysty vetämään levyllistä kerralla), eli siis hoitaa ongelma pois päiväjärjestyksestä tai syödäkö tasaiseti vähän joka päivä?
En kyllä osaa sanoa, kumpi olisi parempi, vaikka kuinka muka osaan miettiä terveelliset ja epäterveelliset ruoat sekä kalorit ja rasvat. Tai ehkä en vaan viitsi alkaa miettiä, eli leikin vaan ajatuksella. Kertarysäys vai hiljainen piina?
No, joka tapauksessa levy seisoi monta päivää koskemattomana ja sitten otin siitä pari riviä parin päivän aikana. 3/4 levystä siis vielä syömättä. Asia ratkesi siis itsekseen.
Tosin mies jostain syystä sai kuningasajatuksen ja toi pääsiäismunia kaupasta isomman satsin! Kysyin mitä ihmettä hän ajatteli, kun tietää, että olen nyt tarkkana herkkujen kanssa, ja vastauksena oli, että hän halusi ostaa jotain kivaa.. äh.. Miehet.
Jos kiloasiaa seurataan, niin nyt on ollut sitten se suvantovaihe, eli paino on pysynyt paikallaan. Ruokailujen osalta ollaan harrastettu vähän innovatiivista kokkailua (makumatkoja eri maiden ruokakulttuureihin) ja jotkut annokset ovat olleet enemmän tai vähemmän epäterveellisiä, joten se selittänee tämän painonpudotuksen pysähtymisen.
Eihän tässä jäniksen selässä olla, mutta moisia herkkuhetkiä ei parane tulla usein. Plus lienee tuolla suklaalevyllä ja niillä miehen raahammilla pääsiäsimunillakin vielä oma vaikutuksensa. Vaikka söisi vain vähän suklaata päivässä, on se silti niitä "ylimääräisiä" turhia kaloreita.
En kyllä osaa sanoa, kumpi olisi parempi, vaikka kuinka muka osaan miettiä terveelliset ja epäterveelliset ruoat sekä kalorit ja rasvat. Tai ehkä en vaan viitsi alkaa miettiä, eli leikin vaan ajatuksella. Kertarysäys vai hiljainen piina?
No, joka tapauksessa levy seisoi monta päivää koskemattomana ja sitten otin siitä pari riviä parin päivän aikana. 3/4 levystä siis vielä syömättä. Asia ratkesi siis itsekseen.
Tosin mies jostain syystä sai kuningasajatuksen ja toi pääsiäismunia kaupasta isomman satsin! Kysyin mitä ihmettä hän ajatteli, kun tietää, että olen nyt tarkkana herkkujen kanssa, ja vastauksena oli, että hän halusi ostaa jotain kivaa.. äh.. Miehet.
Jos kiloasiaa seurataan, niin nyt on ollut sitten se suvantovaihe, eli paino on pysynyt paikallaan. Ruokailujen osalta ollaan harrastettu vähän innovatiivista kokkailua (makumatkoja eri maiden ruokakulttuureihin) ja jotkut annokset ovat olleet enemmän tai vähemmän epäterveellisiä, joten se selittänee tämän painonpudotuksen pysähtymisen.
Eihän tässä jäniksen selässä olla, mutta moisia herkkuhetkiä ei parane tulla usein. Plus lienee tuolla suklaalevyllä ja niillä miehen raahammilla pääsiäsimunillakin vielä oma vaikutuksensa. Vaikka söisi vain vähän suklaata päivässä, on se silti niitä "ylimääräisiä" turhia kaloreita.
14.2.2013
Himskatti, se toimii sittenkin!
Siis tämä mitä teen.
Sain vaihdettua fat pantsit tavallisiin housuihin, joita olen viimeksi käyttänyt viime syksynä. Tai siis käytin niitä loppusyksystä ja ennen joulua, mutta ne kiristi ja mahamakkarat tursusi.
Nyt housut menevät ihan mukavasti päälle, mutta tokikin mahamakkaroita on vielä vaikka muille jakaa.
Painoa on nyt joulun lukemista lähtenyt 4,5 kg. Ei huonosti ottaen huomioon, että en ole siis kuntoillut enkä näppäimistöllä sormea jumppaamista rankempaa liikuntaa harrastanut.
Niin ja olinhan tuossa välissä flunssassakin, mutta se ei kyllä painoa pudottanut.
Yleensä kipeänä tulee ajatus siitä, että haluan ja ansaitsen hemmottelua. Nyt ajatus kävi mielessä, mutta en totellut sitä. En syönyt mitään sen kummempaa tai enempää kuin terveenäkään.
Muutenkin olen onnistunut olemaan herkuttelematta: olen ollut useissa kokouksissa, joissa on tarjolla sämpylää, upeita leipiä, leivoksia ja muuta herkkua.
En edes ajattele asiaa, en vaan ota niitä.
Siinä apuna lienee se, että minulla ei ole nälkä. Nälässähän sitä kaikki sortumiset tapahtuu. Jostain syystä syömiseni riittävät pitämään nälän loitolla eikä sortumisia ole tapahtunut. Ei sillä, että luulisin mitenkään olöevani "turvassa": yhtenä päivänä söin vähän enemmän hiilihydraatteja sisältäviä tuotteiota, ja seurauksena huomasi heti, että jo saman päivänä, ja erityisesti seuraavana, nälkä oli suurempi ja mieliteot kurkki mielen laitamilla.
Tämä semikarppaus siis toimii meikäläiselle parhaiten.
Kyllähän tämä painon putoamisvauhti varmastikin hidastuu tästä alkuhuumasta. Mutta kunhan suunta olisi edes oikea...
Sain vaihdettua fat pantsit tavallisiin housuihin, joita olen viimeksi käyttänyt viime syksynä. Tai siis käytin niitä loppusyksystä ja ennen joulua, mutta ne kiristi ja mahamakkarat tursusi.
Nyt housut menevät ihan mukavasti päälle, mutta tokikin mahamakkaroita on vielä vaikka muille jakaa.
Painoa on nyt joulun lukemista lähtenyt 4,5 kg. Ei huonosti ottaen huomioon, että en ole siis kuntoillut enkä näppäimistöllä sormea jumppaamista rankempaa liikuntaa harrastanut.
Niin ja olinhan tuossa välissä flunssassakin, mutta se ei kyllä painoa pudottanut.
Yleensä kipeänä tulee ajatus siitä, että haluan ja ansaitsen hemmottelua. Nyt ajatus kävi mielessä, mutta en totellut sitä. En syönyt mitään sen kummempaa tai enempää kuin terveenäkään.
Muutenkin olen onnistunut olemaan herkuttelematta: olen ollut useissa kokouksissa, joissa on tarjolla sämpylää, upeita leipiä, leivoksia ja muuta herkkua.
En edes ajattele asiaa, en vaan ota niitä.
Siinä apuna lienee se, että minulla ei ole nälkä. Nälässähän sitä kaikki sortumiset tapahtuu. Jostain syystä syömiseni riittävät pitämään nälän loitolla eikä sortumisia ole tapahtunut. Ei sillä, että luulisin mitenkään olöevani "turvassa": yhtenä päivänä söin vähän enemmän hiilihydraatteja sisältäviä tuotteiota, ja seurauksena huomasi heti, että jo saman päivänä, ja erityisesti seuraavana, nälkä oli suurempi ja mieliteot kurkki mielen laitamilla.
Tämä semikarppaus siis toimii meikäläiselle parhaiten.
Kyllähän tämä painon putoamisvauhti varmastikin hidastuu tästä alkuhuumasta. Mutta kunhan suunta olisi edes oikea...