Suklaasalaliitto

It's official!
Suklaavalmistajat kehittelee koko ajan meikäläisen pään menoksi uusia tuotteita. Kyllä, olen niin tärkeä, että vain ja ainoastaan meikäläisen lihottamiseksi ja sorruttamiseksi eri yritykset tekee herkkuja, jotka on vaan liian hyviä kieltäydyttäväksi.

Pah.

Uusi pahantekijä on Fazer, jolta tuli uutuus, jossa sekoittuu Fazerin Sininen (paras suklaa evö) ja suolainen pop-corn. Kuka sellaisesta yhdistelmästä voi olla tykkäämättä??

Milkalla taisi olla joku suklaa/poppariyhdistelmä . ostin sitä joskus tuliaisiksi töihin reissuilta. Se oli kans ihan jees, mutta tämä on jälleen erittäin paha uutuus.

Itse en olisi sitä ostanut, olisin vain kiukutellut, kun eivät tee noita uutuuksia patukkakoossa, mutta mieshän sen halusi.
Ja tietenkin maistoin sitä. Pari riviä. 

Ei näistä joulukiloista pääse tällä tavalla ikinä eroon.

Jos jotain positiivista haetaan, sain jätettyä Nutellan kauppaan. Kahdesti. Hyvä. 

Laiskottelija löllöttää

Nyt on jotenkin sellainen vaihe, että mitään ei saa aikaiseksi.
Työpuolella kyllä joo, mutta sielläkin on sellainen fiilis, että mitään ei tapahdu, mikään ei etene. Yritän ja yritän, mutta ei tuloksia.

Ja jotenkin koko ajan odotan, että Jotain Alkaisi Tapahtua - eri rintamilla. Ja kaikki nämä asiat ovat sellaisia, että en voi niihin vaikuttaa.
Ystäväkin sai tiedon erittäin vakavasta sairaudesta ja toivon, että voisin tehdä jotain. Mutta kun en ole lääkäriparantajaihmeidentekijä, en pysty.

Jotenkin tämä saamattomuus näkyy myös syömisissä. Ei sillä, että mitenkään mässäilisin päivät pitkät, mutta en myöskään nyt jotenkin jaksa tsempata.

Tai no, katsotaanko se tsemppaukseksi jos olen käynyt jo useampana aamuna juoksumatolla?

Päätin, että jos polvi ei sano mitään juoksumatolla kävelystä (ei sano), en välitä siitä, mitä se sanoo metsäkävelyistä (sanoo).
Näkee, että olen aika rapakuntoinen, kun pelkkä reipas kävely pitää sykkeet aika korkealla. Nyt päätinkin, että teen tuon kävelyn siten, että tarkkailen sykettä ja ehkä hiljalleen voisi kokeilla uskaltaa niitä hölkkäaskelia. Ei tosin vielä tällä vuosituhannella sen perusteella, mitä sykkeet nyt sanoo.

Jotenkin kaikki on nyt lentotermein sanottuna "in a holding pattern" ja on tosi vaikea kestää sitä. Koska olen kontrollifriikki ja asioiden pitää mennä niin kuin minä haluan, on todella todella vaikeaa hyväksyä se, että on asioita, joihin en voi vaikuttaa ja se vaan pitää hyväksyä.
Musta tulis tosi huono ex-alkoholisti, kun 12 askeleen ohjelmassa pitänee hvyäksyä oma voimattomuutensa. Meikä kun ei sitä hyväksy!

Pah.. tulipahan taas vuodatettua.

Urbaani polvi

Ja ei, en tarkoita tällä sukupolvien välistä kuilua. Vaan ihan aitoa, ehtaa ihmispolvea.

Itse asiassa tämä postaus olisi pitänyt tehdä viikko sitten. Ja pitikin, mutta sitten se vaan jäi kaiken muun sälän alle.

Olisi pitänyt silloin tehdä, koska silloin hehkutus oli paikallaan.
Viime viikon torstaina siis kävelin pitkästä aikaa juoksumatolla eikä kumpikaan polvi sanonut yhtään mitään!
Samana päivänä kävin sitten vähän pidemmän metsälenkin, jonka jälkeen vasen polvi heti oireili. Tästä siis tuli johtopäätös siihen, että polveni pitäisi muuttaa jonnekin vähän urbaaniimpaan ympäristöön, jossa se saisi sivistyneesti käveleskellä sulilla, tasaisilla jalkakäytävillä. Metsässä rämpiminen sille ei todellakaan siis sovi.

Ja tätähän riittää!

No, osana postausta olisi sitten myös ollut into siitä, miten oikea polvi on niin ihan tyytyväinen ja hiljainen.
Juu ei ole enää.
Se, mistä se ei näköjään pidä, on lumen kolaaminen. Nythän lunta on  tullut säännöllisen epäsäännöllisesti sellaisia määriä, että on pitänyt kolata. Ja siitähän ei erityisesti oikea polvi tykkää yhtään! En tiedä miksi.. ehkä se taipuu jotenkin johonkin väärään asentoon kun apinan raivolla yritän kasata kolattua lunta päällekkäin.
Paras vaihtoehtohan olisi toki se, että en vaan kolaa :D mutta miehellä saattaaa olla siihen vastakkainen mielipide ;)
Nytkin pitää lähteä kolaamaan, jotta saan auton ulos tallista..

Mutta siis positiivista on se, että juoksumatosta kumpikaan polvi ei ole moksiskaan.
Nyt on ollut tässä tämä viikko täynnä vähän kaikkea enkä ole pystynyt käyttämään mattoa, mutta jos vaikka sunnuntaina sitä sitten taas testaisi.

Ruoasta, lapsista ja uusavuttomuudesta

Hesarissa oli tänään hyvä pääkirjoitus "Miltä 988,3 kaloria maistuu? – Suomea riivaa sairaalloinen oikeinsyöminen".

Itsekin olen joskus aiemmin miettinyt jossakin ravintolassa, että voi kun tietäisi paljonko tästäkin annoksesta tuli kaloreita.
Nyt en enää tosin mieti niin.
Ehkä siksi, että raflassa käyminen on aika vähäistä ja toisekseen siksi, että ei tietenkään ravintolassa syömisestä kannata kuvitella, että sen tuloksena laihtuisi.
Ehkä jos söisi jatkuvasti ulkona, tiedolla voisi olla merkitystä.

Tosin enhän nykyisin muutenkaan laske kaloreita samaan malliin kuin kutraillessa.Kyllä sen järki sanoo, jos joku annos on taatusti ns. lihottava. Eli suklaakakussa on kaloreita reippaasti pahvi!

Artikkelissa oli itse asiassa ihan yksi muu lause, joka särähti korvaan ja herätti lähes aggression:

"Lapsilla pitäisi olla edes yksi paikka, missä he saisivat varmasti terveellistä, ravitsevaa ja puhdasta ruokaa", eräs vanhemmista perusteli (HS.fi 10. 12.)

Siis hetkinen.

Lapselle pitää tarjota terveellistä ruokaa (tietenkin), koska se ei saa sitä missään koskaan muualla?? WTF??
Miksi kyseinen vanhempi ei tarjoa sitä kotona kaikilla aterioilla??
Mikä ihmeen idiotismi/uusavuttomuus on vallalla, jos lapsen ainoa terveellinen ateria on koulussa??

Okei, totta, köyhällä ei välttämättä ole varaa ruokapiirien luomunauriisiin, mutta ei se sitä tarkoita, että lapselle pitäisi paskaa syöttää.
Ja kyllä, kasvikset maksaa enemmän kuin einekset, mutta silti.

Leipää voi leipoa itse, se ei maksa paljon mitään (nimim. ciabatta juuri nyt nousemassa pellillä), erilaisista kauden kasviksista saa terveellisiä ja herkullisia ruokia.
Totta, liha ja kala maksaa. Mutta silti.

Martat kurssittaa ihmisiä halvan ja hyvän ruoan teossa eri puolilla maata ja netti pursuaa taatusti triljoonia ohjeita miten vähällä rahalla voi saada silti ihan hyvää ruokaa tehtyä.
Kyse ei siis ole pelkästään rahasta. Osasyynä on pakko olla saamattomuus tai uusavuttomuus. Vai oletus siitä, että yhteiskunnan pitää tämä(kin) asia hoitaa vanhempien sijaan?
Kun koulun jo muutenkin odotetaan kasvattavan NikoJanitaMikaelHannesta hyvin käyttäytyviä ja fiksuja kansalaisia - viis siitä, että kotona ei mitään asiaan eteen tehdä.

Kappas kiloja

Joulu on vietetty ja ihan mukavasti meni. Minulle erityisen tärkeää on se, että on valkoinen joulu ja tänä vuonna se onnistui. Viime vuonnahan oli märkää ja pimeää ja plussalla reippaasti, joten se ei oikein maistunut joululta.
Nyt ei lunta ollut niin paljon kuin joinakin vuosina, mutta ihan mukavasti.
Ja yhtenä päivänähän sitä tuli vielä lisää ja sai (joutui?-- sai!) kolata kahdesti saman päivän aikana. Siinä sai hyvin sulateltua pömppävatsaa vähän pienemmäksi.
Niin kuin se yhdestä tai kahdesta kolauskerrasta olisi pahemmin sulanut, pah :D

Kävin eilen vaa'alla tsekkaamassa mitä joulumässäily toi kiloja lisää. Ja toihan se! Aiemmin joka joulu tuli aina kaksi kiloa. Ja vuodesta riippuen niistä päästiin helpommin tai vaikeammin eroon. Mutta tänä vuonna kiloja tulikin neljä!! :O

Olen aika konservatiivi noissa joulusyömisissä, joten mietin pitkään mistä tuo lisämäärä johtuisi. Kun suht samat on syömiset vuodesta toiseen.
Ja tuloksena oli.. ta daa... sokerilimut!
Aiemmin jouluna olen herkuttellu Omenalimulla (tuo tuulahduksen lapsuudesta mieleen) ja tänä vuonna ostin sitä pari pulloa enemmän ja lisäksi vielä sorruin tarjoukseen aidosta Cokiksesta. Eli tämä Pepsi-Max -likka on nyt vetänyt viikon päivät sokerilimuja, joilla on taatusti seuraamuksia.

Lisäksi hemmetti, suklaasyömiseni ei mennyt ihan suunnitellusti: ostin vain ne kaksi suklaarasiaa, jotka aioinkin (Marabou Paradise ja Brunbergin kokoelma), mutta hemmetti, mies kävi aatonaattona kaupassa ja toi sieltä KOLME suklaarasiaa "kun oli tarjouksessa".. Hemmetti.
Ja sitten sain ystävältä vielä joululahjaksi (kaiken muun kivan lisäksi) KOLMEA eri suklaata.

Eli siis voin hyvällä omallatunnolla syyttää kaikkia muita paitsi itseäni noista kiloista, eikös niin??!

Mietin, että jos kokeilisin juoksumatolla kävelyä nyt vuodenvaihteen jälkeen. Oikea polvi on ollut nyt hiljaa jonkin aikaa, mutta vasen polvi ei ollenkaan tykkää nimenomaan epätasaisessa maastossa (metsä) liikkumisesta. Joten jos kokeilisi mitä se sanoo tasaisesta juoksumatosta.
Ja ei, en lintsaa vielä tarkoituksella kävelystä - ajatus oli aloittaa jo tässä eilen tai tänään tuo kokeilu, mutta iskikin flunssa. Ei ole pitkiin aikoihin ollut mitään ja nyt on nenä ihan tukossa ja kurkku karheana. Odotellaan siis vielä.
Ja täytyyhän noi kaikki satatsiljoonaa suklaatakin vielä syödä pois. Ja tortut! En ole niitä syönyt kuin muutaman joulun aikana.  Hirvee duuni vielä edessä! ;)