2020 won

Törmäsin tällaiseen hauskaan meemiin ja sen(kin) innoittamana tulee taas kerran tällainen koostepostaus vuodesta 2020. 

Tällä kertaa voi ehkä aidosti todeta, että "ei kummempaa tapahtunut". Ehkä siksi, että korona ei suoranaisesti ole omaan arkeen kovin paljoa vaikuttanut.

Tammikuussahan kävin hakemassa itselleni (ehkä) koronan Tallinnasta - se oli se, jolloin tulin nähdyksi. Tunne, joka kantaa vielä näin lähes vuoden jälkeenkin 💓
Pienet on ilot ihmisellä!

Tallinan jälkeen sairastin mielestäni oudon flunssan, jossa oli (meikäläiselle epätavallisesti) korkeampi kuumekin muutamia päiviä ja yskä, joka jatkui kuukausia sen jälkeen. 
Eihän tuolloin vielä mitään koronasta tiedetty, enkä toki voi olla varma, oliko se se nytkään, mutta ainakin oli erilainen tauti kuin mitä olin ennen kokenut.
En kuitenkaan tartuttanut ketään millään pöpöllä, joten jäänee mysteeriksi oliko korona vai mikälie tallinnantauti. 

Sitten alkoikin korona-arki, joka ei siis meikäläisellä näkynyt oikein mitenkään, etätöitä muutenkin paljon tekevänä. 
Työkuvioihinhan se toki vaikutti siis siten, että sovitut tilaisuudet ja koulutukset jäi sitten väliin tältä vuodelta.

Kesällä oli sitten ne kaksi eri mökkilomaa ja ne oli kyllä onnistuneita, ekassa tosin mökki-isännän avuliaisuus häiritsi. Siis ihan asiallisia juttuja kävi tekemässä, mutta kun meikäläisen periaate on, että olen YKSIN siellä mökillä, en kaipaa jotakuta puheliasta isäntää siihen kantamaan puita, siivoomaan vessaa ja jutustelemaan kepeitä. 
Toinen mökki olikin sitten napakymppi monin tavoin ja se onkin varattu ensi kesälle jo! 🌞

Sitten tuli syksy ja Ozempic. Voin iloksenne kertoa, että ennen joulua 10 kiloa on nyt lähtenyt. Käytiin lekurin kanssa sellainen päivityspuhelu, jossa hän totesi, että tässä voi tulla jossain vaiheessa sellainen "plateau" ja sellainen ehkä tuli tuossa joulukuun alussa. 
Yleensä jouluna tulee mulle aina 2 kiloa lisää, nyt tuli 1 kg - se 50% periaate tässäkin näköjään 😁. Tämä kilo tuli siitä, että söin "vasten" täyttä oloa. Eli periaatteessa ei jaksaisi, mutta tungin suuhun silti, ja sitten oli paha olo. Nyt olen taas lakannut syömästä vastoin tuota oloa, joten eiköhän tässä taas päästä hiljalleen alamäkinopeuteen painon kanssa.

Vuosi päättyy haikeissa merkeissä kun jouduin viemään rakkaan karvakorvan viimeiselle matkalle vähän ennen joulua 😭. 

Eli summa summarum tästä vuodesta?
Korona ei vaikuttanut elämään kuten monella muulla, hyvää oli Ozempic, huonoa oli luopuminen. 

Ei voi valittaa

Sinällään harmi ettei voi, valittaminenhan on ihanaa! 😁Valittaminen tarkoittaa, että asialle ei tartte oikeasti tehdä mitään, kunhan nillittää.

Mutta en siis voi nyt valittaa. Tai siis voisin.. pikkujutuista.

Ozempic-polku on edennyt mukavasti, nyt 8 kiloa lähtenyt ja aikaa mennyt kaksi kuukautta. Alun vauhdin jälkeen painoa on lähtenyt noin 0,5 kg viikossa. 
Pitää yrittää itselleen muistuttaa se, mitä muille neuvoksi usein sanoo: "Jos se on kertynyt vuosia, ei se viikossa lähde". 
Eikä mua siis haittaa ollenkaan tämä tahti, pääasia, että alaspäin mennään. 

Se, mistä ehkä (epäloogisesti) voisi valittaa on, että ei voi enää herkutella! Tai siis toki voisi, mutta kun ei jaksa, ei mahdu, ei pysty, ei kykene. 
En siis ole mitenkään muuttanut syömisteni lajia tai laatua, vain määrää. Irtsareita on edelleen kulhossa ja suklaatakin on ostettuna. Mutta kun niitä voi ottaa pari karkkia tai yhden konvehdin, sitten tökkii. Joskus viikonloppuna leffaa katsellessa tekisi mieli vetää kunnon överit - sipsiä, suklaata, karssuu... Mutta ei. Joko tökkii heti, tai on sellainen kuvotus päällä jo ollut aiemmin tai sitten saa kunnon huonon olon sen jälkeen. 
Nauratti tuossa yhtenä päivänä kun oli ollut ystäviä kylässä (juuh, näin korona-aikanakin..) ja tein heille juustokakun. Sitä jäi ja laitoin sitä pakkaseen, pikkuruisina annoksina. Katsoin, että yksi pala, jonka jaksa syödä, on ehkä noin 1/3 tai 1/4 siitä palasta, jonka aiemmin söin. 

Annoskoot on todellakin meikäläisen kohdalla se maaginen juttu. 
"Lämmintä ruokaa" tehdessä huomaan tekeväni yleensä sen noin puolikkaan määrän, mutta salaatin
määrässä se muutos näkyy parhaiten. Rakastan salaattia ja olen aina tehnyt sitä puolikkaan sangollisen verran. Okei, ehkä hiukan liioiteltua, mutta siis ISON kulhollisen (kaapissa olevat kulhot on sellaisia 3-4 litran vetoisia)
Nyt sitä tulee tehtyä ehkä 1/6 kokoinen annos, silloin kun se on lisuke ja ehkä noin puolikas siitä mitä ennen jos pelkkä ruokaisa salaatti. 

Yksi asia, josta itse asiassa voisi valittaa on ummetus Joillakin O vaikuttaa siten, että vatsa menee löysäksi, joillakin tulee ummetusta. Ja kun sitä on ollut sukuvikana itsellä jo aina aiemminkin, nyt se on mennyt todella pahaksi. Olen ns. sitä ihtiään täynnä 😶
Mitkään muut lääkkeet kuin Laxoberon ei tuohon auta, ja sitä ei saa käyttää kuin kai viikon putkeen. Pitää jutella lekurin kanssa jossain vaiheessa olisko tähän ongelmaan jotain ratkaisua. 

Mutta muilta osin sanoisin, että kokemus on 9/10! Niin erinomainen keksintö, että jos tätä ei olisi keksitty, se pitäisi keksiä!

Uuden alku?

Ei, ei ole kyse uudesta ihmissuhteesta. Tähän voisi kysyä, että mikä se sellainen edes on 😞Eikä kyse ole uudesta työpaikasta eikä muutosta.

Kyse on siitä, että ehkä, EHKÄ, tämän blogin nimen saa muuttaa kiukuttelusta pois. 

Sinänsä takavasemmalta tuli ehkä ratkaisu siihen, että ei tartte enää kiukutella koska kiloille pystyy tekemään jotain. 

Kävin gynekologilla ja ihan lopuksi tuli juteltua painosta ja sain vinkin mennä toisen, painonhallintaan erikoistuneen, lääkärin vastaanotolle juttelemaan. Tämä siis vaikka painoni ei huitele missään sairaalloisissa mitoissa, painoindeksi kuitenkin ylipainon puolella reippaasti.

Olin googlaillut asiaa jo etukäteen ja mietin, miten vähän kyseisestä tuotteesta on palstoilla löydettävissä (suomenkielisenä). Kysyinkin lääkäriltä, onko tämä jokin julkinen salaisuus, koska niin moni varmasti hyötyisi siitä. 😀Ei kuulemma ole. 

Ja "se" on siis painonhallintaan tehty lääke, Ozempic. 
Kehitetty kai aluksi diabetespotilaille, vielä testivaiheessa, mutta tulossa jossain vaiheessa (ehkä noin 1,5 vuoden päästä) kuluttajille tarjolle laajemminkin. Diabetes-potilaat saavat sen (ymmärtääkseni) Kela-korvauksella, itse joudun maksamaan täyden hinnan. 

Kyseessä on viikottainen pistos, joka vaikuttaa ruokahaluhormoneihin. Eli vähentää halua syödä. Ja koska meikäläinen syö kuin rekkakusi, eli massiivisia annoksia, tämä sopii kuin nyrkki otsaan. Koska en voi syödä isoja annoksia enää, paino pakosta putoaa. Olenkin opetellut alusta asti syömään puolet aiemmasta määrästä. Tuntuu abrsurdilta keittää puolikas riisimäärä, mutta miksipä tekisin entisen määrän, kun en kuitenkaan voi syödä kuin osan. Hävikkiä ei harrasteta!
Lisäksi herkut jäävät vähemmälle, kun ei yksinkertaisesti jaksa/halua syödä niitä paljon. 

Pari viikkoa takana ja paino pudonnut neljä kiloa 😳

Lääkäri sanoi, että ainoa este tuotteen pysyvään käyttöön on hinta, muuten tätä voi käyttää vaikka loppuelämänsä. Toki tarkoitus kai lienee, että ihminen oppii syömään pienempiä annoksia ja sitten voi jättää lääkkeen pois. Omalla kohdalla mietin, että tartten ehkä sen lääkkeen vaikutuksen, koska muuten saattaa tulla nälän tunne, ja annoskoot kasvaa, jotta "tulee täyteen". 

Saa siis nähdä josko kiukuttelu saisi jäädä hiljalleen pois 😀!

Salaliittoteoriaa

Olen tullut siihen tulokseen, että on olemassa herkkujen tekijöiden salaliitto meikäläistä kohtaan. Tämä ilmenee siten, että aina, kun pitäisi saada jotenkin erilaisten herkkujen syöminen kuriin, ne saatanat tekee uuden ihanan tuotteen, jota olisi pakko maistaa!

Viimeisimpänä on meikäläiselle vastustamaton yhdistelmä: salmiakki (jes!!) suklaa (jessss!) popparit (!!). 
Siis oikeesti.. voisiko ne mitään parempaa yhdistelmää keksiä meikäläisen pään menoksi?? (Vastaus on ei). 

Tietenkin tuota piti maistaa ja tietenkin se on ihanan herkullista. 

Mutta onhan ne kaikkea muitakin viime aikoina ehtineet tehdä. Fazerin valkosuklaalevy, Fazerin Crispy Mint, Kaurachoco, hävikkipusseja.. 
Ne tosin on testaamatta.

Muutenkin uudet ihanat erilaiset suklaalevymaut jää testaamatta, koska haluaisin vain maistaa niitä.  Ja sellaiseen suklaalevy on liian iso. En käsitä, miksi eivät voi samaan syssyyn tehdä patukkaa uutuusmausta, niitä ostaisin aivan varmasti!

Jos siis teilläkin on pakko testailla uutuuksia (ja siten siirtää painonhallintapäivää kauemmas tulevaisuuteen), syyttäkää vain meikäläistä! Tai siis syytäkää tekijöitä, jotka tekee nämä vain meikäläisen kiusaksi!

Sukupuolista ja kielen muutoksista

Näin keväällä tiedon Foundation-sarjan tekeilläolosta ja olin, siis olen, asiasta intopiukeena. Scififanina hyvät sarjat ja leffat ovat harvassa, joten tätä odotan mielenkiinnolla.

Sitä odotellessa päätin lukea Säätiö- sekä Robotti-sarjat uusiksi. Olen viimeksi lukenut ne joskus teininä, enkä onneksi muista niistä paljoakaan. Jostain syystä Robotti-sarjan muistan paremmin kuin Säätiön. Ehkä siksi, että positroniaivot ja kolme sääntöä ovat jääneet pysyvästi mieleen käsitteinä.

Nuo kirjasarjat on kirjoitettu 1940-80 -luvuilla ja Säätiö-trilogian kohdalla sain käsiini vanhan käännöksen.1950-luvulla tehdyssä käännöksessä puhutaan "huoneustosta", katsotaan "pikipäin", "annetaan palttua" asioille ja "tarkataan". Oli hauskaa lukea "vanhanaikaisista uuden tekniikan termeistä", kuten "näkösoitin" ja "kaukotaju" (telepatia). Myöskään keinohedelmöitystä ei edes käsitteenä ole Robotit-sarjassa. Ehkä maailman muuttuminen ja kehittyminen näkyy parhaiten scifi-kirjoissa, koska moni 1940-luvulla kirjoitettu romaani kestää kyllä ajan hammasta hyvin.

Nimenomaan trilogian kohdalla (joka siis kirjoitettu 1940-luvulla) tuli vaan sitten mielenkiintoinen oivallus/ärtymys: Naiskuva. Or lack thereof.
Jotenkin sitä lienee jo tottunut sekä kirjoissa että leffoissa ja sarjoissa, että naisiakin on mukana erilaisissa päättävissä asemissa. Okei, unohdetaan nyt The Handmaid's Tale 😊

Enemmän, kuin olematon naiskuva trilogiassa, itselleni kiinnitti huomiota se, miten minä kiinnitin asiaan huomiota. En siis ollut lähtenyt lukemaan teosta etsien siitä naiskuvaa tai feminismiä, mutta huomasin vaan äkkiä, että kaikki henkilöt olivat miehiä ja naiset nippanappa edes sivuosassa, eikä useinkaan kovin mairittelevasti.
Myöhemmin kirjoitetuissa Säätiö-kirjoissa näkyy jo ihan eri tavalla naiset, vaikka "sankarit" ovatkin miehiä.

Tuo Applen tuottama Foundation pistääkin sitten roolitukset uusiksi ja siellähän on yhdessä keskeisimmistä hahmoista nainen, ja vielä "meidän" Laura Birn. Suomi mainittu! Torille!

Mutta taidan olla hemmoteltu kun olen niin tottunut siihen, että tarinoissa ei ole pelkkiä miehiä ja naisten vähyys tai puute iskee silmään. En siis ole millään naishahmosilmällä noita kirjoja lukenut, mutta alitajuntani näköjään reagoi siihen, että naisia ei ole mukana. Mielenkiintoista.