Kummituksia

Kävipä sitten kerrankin (taas) niin, että Aikuinen Mies osoittautuikin Pelkuriluuseriksi ja ghostasi totaalisesti täydessä vauhdissa. 
Tuli kyllä täysin yllätyksenä, mutta niinhän nämä yleensä tulee, eihän sitä muuten ghostaukseksi kutsuttaisi. 

Hänen menetyksensä, en jää selkärangattomia luusereita kaipaamaan. Vaihtoi varmaan mielestään parempaan (todellisuudessa ei tokikaan voi vaihtaa meikäläistä parempaan), joten good riddance. 

Se, mikä tässä jää vähän "ongelmaksi" itselle on se, että tämän jälkeenhän ei oikein voi luottaa lainkaan omaan arvostelukykyyn eikä myöskään toiseen ihmiseen. Koska tässä ei tullut mitään negaviboja, ei mitään playerviboja, ei mitään epäjohdonmukaisuuksia eikä outouksia ennen ghostausta. Eli kun ei ollut mitään "punaisia lippuja", tulee toki mieleen, että miten hemmetissä sitä voi uskoa yhtään omiin vaikutelmiinsa tai oletuksiin toisesta ihmisestä. Tai uskoa yhtään mihinkään mitä toinen sanoo.

Kirjoitin tuolla alussa"taas" lähinnä siksi, että onhan näitä ghostauksia ollut ennenkin, mutta ei toki koskaan vähän yhtään pidemmälle edenneissä jutuissa. Lähinnä siis olen tottunut siihen, että voidaan parikin iltaa viesteillä tiheästi ja keskustella syvällisemmin ja kun aamulla herään, olen Whatsapissa blokattuna 😊. Nämä useammin kuin kerran tapahtuneet nyt ei erityisemmin ole tunnepuolella hätkähdyttäneet, lähinnä naurattaneet. 

Pohdiskelin tässä asiaa ja tajusin, että lähden näihin kaikkiin vähän syvemmälle edenneisiin juttuihin aina omana itsenäni, rehellisenä ja luottavaisena. Ei ehkä kannattaisi 😀Mähän lähtökohtaisesti oletan, että kaikki ihmiset on rehellisiä - mutta eihän ne ole! Monikaan ei ole! 
Saa nähdä miten tässä mahdollisissa uusissa kontakteissa osaisi olla ihan helvetin varovainen ja epäluottava.. se kun ei ole yhtään mua. Mutta toisaalta ei kyllä kauheasti innosta olla avoin ja luottava ja tulla petetyksi/huijatuksi. Koska ei nämä kovin kaksisen luotettavia ole olleet nämä kontaktit. Lienee nykypäivää, mutta aika hankala yhtälö olla avoin ja epäileväinen samaan aikaan. 

Ei tuo kyllä mikään superosaava player ollu, kun kävin sen luonakin eli tiedän missä se asuu. Ihan helvetin tyhmä se on kun ghostaa eikä hoitanut asiaa vaikka "sori, ei tästä tule mitään" -viestillä. Eihän se voi tietää millainen kaninkeittäjäpsykopaatti saattaisin olla! 😂Ehkä se tulevien tilanteiden kohdalla osaa jo varoa ettei ota ketään kotiinsa jos ei aio sitä pitää. 
En ole mikään kostoa hautova, hän ei ansaitse ajatuksiani sen vertaa, mutta toisaalta olisi hauska saada se pelkäämään potentiaalista kostoa 😎

Mutta se siitä. Hän menetti minut, mä menetin vain hetken aikaani. 

Ozempic-rapsa!!
Nyt on taas vatsa tai siis suolisto alkanut temppuilla. Eli mun luumu+vehnälese -combo ei enää toimi. Tai siis toimii sillä lailla, että onneksi vatsa ei ole kovana, mutta nytkin on edellisestä täysistunnosta kolme päivää. 
Ozempicin vaikutus siis aika vahva tuossa ummetuksessa ja siten nyt ei ole painossa muutosta tapahtunut. Tai siis miinusta on nyt -13 kiloa. 
Pitää taas hakea Laxoberonia ja käyttää sitä pari kertaa viikossa, se mennee vielä ok. 

Ozempic on muuten nyt saanu mediassa viime aikoina huomiota vähän enemmänkin ja kaveri vitsaili, että pitäiskö sitä käydä ostamassa varastoon nyt kun "kaikki" innostuu siitä 😄
Laskin muuten, että oman Ozempicin aloituksen jälkeen viisi muuta ihmistä on aloittanut tämän saman käyttämisen meikäläisen esimerkin innostamana. Saiskohan tästä joltain lääkeyhtiöltä provikkaa..? 

Aikuinen Mies

Not so fast!
Ei mennä otsikon sisältämään asiaan ennen sitä todennäköisesti eniten niitä muutamaa blogin lukijaa kiinnostavaa päivitystä - eli Ozempicia 😎
Tällä hetkellä, kun takana viisi kuukautta, miinusta on 12,5 kiloa. Muutama viikko sitten meni rikki uusi luku - olen nyt ekaa kertaa 15 vuoteen näissä luvuissa 😲 Tuntuu absurdilta...
Senttejä on lähtenyt vyötäröltä 10 ja kun tuijotan mittanauhan laajempaa, vain 5 kk takaista ympärysmittaa, se näyttää järkyttävän isolta. Olen vain hetki sitten ollut niin leveä 😳.

Ummetusongelma on jatkunut vieläkin, mutta olen keksinyt siihen toimivan kikkakakkosen, eli vedän aamuisin muutaman (kuivatun) luumun ja vehnäleseitä ruokalusikallisen. Näitä käyttämällä ei ole tarvinnut käyttää Laxoberonia. 
Uutena keinona keksin jokin aika sitten juoda pienen kupillisen kahvia ihan ekaksi aamulla. Moni tupakoitsija todennut, että vatsa toimii erinomaisesti kun aamulla ottaa ekaksi kupillisen ja röökin 😁 En kyllä polta, enkä oikein juo kahviakaan, mutta päätin kokeilla tuota puolikasta kahvikupillista aamulla ennen mitään muuta. Ja toimii se ihan hyvin. Ei ehkä yhtä tehokkaana liukuhihnatuotteena kuin tupakoitsijalla, mutta pienellä viiveellä. 

Sitten otsikon aiheeseen... 

Aivan tuore kuvio vielä, mutta huolestuttavan hyvältä tuntuva 😶
Facebook Datingista löytynyt, eli skeptisyyteni näitä äppejä ja sivustoja kohtaan ei ihan toiminut. 
Jo viesteissä oli jonkinlainen pohjaväre, vaikka ne olivat ihan perussettiä ja kun nähtiin, oli kemia tapissaan ihan heti. Oli joku sellainen vahva fiilis heti.
Keskustelujen ja tutustumisen kautta on pakko todeta kaverin sanoin, että "sulla taitaa olla käsissäs Aikuinen Mies". 😳Iiik.. eka kokemus sellaisesta. 
Aiemmat pitkät suhteet eivät olleet aikuisen miehen kanssa, erinäisistä taustoista ja menneisyyksistä riippuen. 
Tällainen tuntuu oudolta ja mielenkiintoiselta. Miten tuollaisen kanssa ollaan? 😛

Ihan alussahan tämä vasta on, joten ei oikeasti uskalla yhtään pidemmälle miettiä. Mutta ärsyttää olla ihastunut ja tykästynyt JO NYT, ikävöidä ja haluta olla koko ajan yhdessä.  Argh. En toki Aikuiselle Miehelle näitä juttuja kerro, eihän sen pidä nähdä miten sekaisin olen, mutta onneksi voin kavereiden kanssa pureskella asiaa... ja saada vastaukseksi "hei tuo on normaalia, tervetuloa ihmisyyteen, koita kestää!"

2020 won

Törmäsin tällaiseen hauskaan meemiin ja sen(kin) innoittamana tulee taas kerran tällainen koostepostaus vuodesta 2020. 

Tällä kertaa voi ehkä aidosti todeta, että "ei kummempaa tapahtunut". Ehkä siksi, että korona ei suoranaisesti ole omaan arkeen kovin paljoa vaikuttanut.

Tammikuussahan kävin hakemassa itselleni (ehkä) koronan Tallinnasta - se oli se, jolloin tulin nähdyksi. Tunne, joka kantaa vielä näin lähes vuoden jälkeenkin 💓
Pienet on ilot ihmisellä!

Tallinan jälkeen sairastin mielestäni oudon flunssan, jossa oli (meikäläiselle epätavallisesti) korkeampi kuumekin muutamia päiviä ja yskä, joka jatkui kuukausia sen jälkeen. 
Eihän tuolloin vielä mitään koronasta tiedetty, enkä toki voi olla varma, oliko se se nytkään, mutta ainakin oli erilainen tauti kuin mitä olin ennen kokenut.
En kuitenkaan tartuttanut ketään millään pöpöllä, joten jäänee mysteeriksi oliko korona vai mikälie tallinnantauti. 

Sitten alkoikin korona-arki, joka ei siis meikäläisellä näkynyt oikein mitenkään, etätöitä muutenkin paljon tekevänä. 
Työkuvioihinhan se toki vaikutti siis siten, että sovitut tilaisuudet ja koulutukset jäi sitten väliin tältä vuodelta.

Kesällä oli sitten ne kaksi eri mökkilomaa ja ne oli kyllä onnistuneita, ekassa tosin mökki-isännän avuliaisuus häiritsi. Siis ihan asiallisia juttuja kävi tekemässä, mutta kun meikäläisen periaate on, että olen YKSIN siellä mökillä, en kaipaa jotakuta puheliasta isäntää siihen kantamaan puita, siivoomaan vessaa ja jutustelemaan kepeitä. 
Toinen mökki olikin sitten napakymppi monin tavoin ja se onkin varattu ensi kesälle jo! 🌞

Sitten tuli syksy ja Ozempic. Voin iloksenne kertoa, että ennen joulua 10 kiloa on nyt lähtenyt. Käytiin lekurin kanssa sellainen päivityspuhelu, jossa hän totesi, että tässä voi tulla jossain vaiheessa sellainen "plateau" ja sellainen ehkä tuli tuossa joulukuun alussa. 
Yleensä jouluna tulee mulle aina 2 kiloa lisää, nyt tuli 1 kg - se 50% periaate tässäkin näköjään 😁. Tämä kilo tuli siitä, että söin "vasten" täyttä oloa. Eli periaatteessa ei jaksaisi, mutta tungin suuhun silti, ja sitten oli paha olo. Nyt olen taas lakannut syömästä vastoin tuota oloa, joten eiköhän tässä taas päästä hiljalleen alamäkinopeuteen painon kanssa.

Vuosi päättyy haikeissa merkeissä kun jouduin viemään rakkaan karvakorvan viimeiselle matkalle vähän ennen joulua 😭. 

Eli summa summarum tästä vuodesta?
Korona ei vaikuttanut elämään kuten monella muulla, hyvää oli Ozempic, huonoa oli luopuminen. 

Ei voi valittaa

Sinällään harmi ettei voi, valittaminenhan on ihanaa! 😁Valittaminen tarkoittaa, että asialle ei tartte oikeasti tehdä mitään, kunhan nillittää.

Mutta en siis voi nyt valittaa. Tai siis voisin.. pikkujutuista.

Ozempic-polku on edennyt mukavasti, nyt 8 kiloa lähtenyt ja aikaa mennyt kaksi kuukautta. Alun vauhdin jälkeen painoa on lähtenyt noin 0,5 kg viikossa. 
Pitää yrittää itselleen muistuttaa se, mitä muille neuvoksi usein sanoo: "Jos se on kertynyt vuosia, ei se viikossa lähde". 
Eikä mua siis haittaa ollenkaan tämä tahti, pääasia, että alaspäin mennään. 

Se, mistä ehkä (epäloogisesti) voisi valittaa on, että ei voi enää herkutella! Tai siis toki voisi, mutta kun ei jaksa, ei mahdu, ei pysty, ei kykene. 
En siis ole mitenkään muuttanut syömisteni lajia tai laatua, vain määrää. Irtsareita on edelleen kulhossa ja suklaatakin on ostettuna. Mutta kun niitä voi ottaa pari karkkia tai yhden konvehdin, sitten tökkii. Joskus viikonloppuna leffaa katsellessa tekisi mieli vetää kunnon överit - sipsiä, suklaata, karssuu... Mutta ei. Joko tökkii heti, tai on sellainen kuvotus päällä jo ollut aiemmin tai sitten saa kunnon huonon olon sen jälkeen. 
Nauratti tuossa yhtenä päivänä kun oli ollut ystäviä kylässä (juuh, näin korona-aikanakin..) ja tein heille juustokakun. Sitä jäi ja laitoin sitä pakkaseen, pikkuruisina annoksina. Katsoin, että yksi pala, jonka jaksa syödä, on ehkä noin 1/3 tai 1/4 siitä palasta, jonka aiemmin söin. 

Annoskoot on todellakin meikäläisen kohdalla se maaginen juttu. 
"Lämmintä ruokaa" tehdessä huomaan tekeväni yleensä sen noin puolikkaan määrän, mutta salaatin
määrässä se muutos näkyy parhaiten. Rakastan salaattia ja olen aina tehnyt sitä puolikkaan sangollisen verran. Okei, ehkä hiukan liioiteltua, mutta siis ISON kulhollisen (kaapissa olevat kulhot on sellaisia 3-4 litran vetoisia)
Nyt sitä tulee tehtyä ehkä 1/6 kokoinen annos, silloin kun se on lisuke ja ehkä noin puolikas siitä mitä ennen jos pelkkä ruokaisa salaatti. 

Yksi asia, josta itse asiassa voisi valittaa on ummetus Joillakin O vaikuttaa siten, että vatsa menee löysäksi, joillakin tulee ummetusta. Ja kun sitä on ollut sukuvikana itsellä jo aina aiemminkin, nyt se on mennyt todella pahaksi. Olen ns. sitä ihtiään täynnä 😶
Mitkään muut lääkkeet kuin Laxoberon ei tuohon auta, ja sitä ei saa käyttää kuin kai viikon putkeen. Pitää jutella lekurin kanssa jossain vaiheessa olisko tähän ongelmaan jotain ratkaisua. 

Mutta muilta osin sanoisin, että kokemus on 9/10! Niin erinomainen keksintö, että jos tätä ei olisi keksitty, se pitäisi keksiä!

Uuden alku?

Ei, ei ole kyse uudesta ihmissuhteesta. Tähän voisi kysyä, että mikä se sellainen edes on 😞Eikä kyse ole uudesta työpaikasta eikä muutosta.

Kyse on siitä, että ehkä, EHKÄ, tämän blogin nimen saa muuttaa kiukuttelusta pois. 

Sinänsä takavasemmalta tuli ehkä ratkaisu siihen, että ei tartte enää kiukutella koska kiloille pystyy tekemään jotain. 

Kävin gynekologilla ja ihan lopuksi tuli juteltua painosta ja sain vinkin mennä toisen, painonhallintaan erikoistuneen, lääkärin vastaanotolle juttelemaan. Tämä siis vaikka painoni ei huitele missään sairaalloisissa mitoissa, painoindeksi kuitenkin ylipainon puolella reippaasti.

Olin googlaillut asiaa jo etukäteen ja mietin, miten vähän kyseisestä tuotteesta on palstoilla löydettävissä (suomenkielisenä). Kysyinkin lääkäriltä, onko tämä jokin julkinen salaisuus, koska niin moni varmasti hyötyisi siitä. 😀Ei kuulemma ole. 

Ja "se" on siis painonhallintaan tehty lääke, Ozempic. 
Kehitetty kai aluksi diabetespotilaille, vielä testivaiheessa, mutta tulossa jossain vaiheessa (ehkä noin 1,5 vuoden päästä) kuluttajille tarjolle laajemminkin. Diabetes-potilaat saavat sen (ymmärtääkseni) Kela-korvauksella, itse joudun maksamaan täyden hinnan. 

Kyseessä on viikottainen pistos, joka vaikuttaa ruokahaluhormoneihin. Eli vähentää halua syödä. Ja koska meikäläinen syö kuin rekkakusi, eli massiivisia annoksia, tämä sopii kuin nyrkki otsaan. Koska en voi syödä isoja annoksia enää, paino pakosta putoaa. Olenkin opetellut alusta asti syömään puolet aiemmasta määrästä. Tuntuu abrsurdilta keittää puolikas riisimäärä, mutta miksipä tekisin entisen määrän, kun en kuitenkaan voi syödä kuin osan. Hävikkiä ei harrasteta!
Lisäksi herkut jäävät vähemmälle, kun ei yksinkertaisesti jaksa/halua syödä niitä paljon. 

Pari viikkoa takana ja paino pudonnut neljä kiloa 😳

Lääkäri sanoi, että ainoa este tuotteen pysyvään käyttöön on hinta, muuten tätä voi käyttää vaikka loppuelämänsä. Toki tarkoitus kai lienee, että ihminen oppii syömään pienempiä annoksia ja sitten voi jättää lääkkeen pois. Omalla kohdalla mietin, että tartten ehkä sen lääkkeen vaikutuksen, koska muuten saattaa tulla nälän tunne, ja annoskoot kasvaa, jotta "tulee täyteen". 

Saa siis nähdä josko kiukuttelu saisi jäädä hiljalleen pois 😀!