Arghh

79.9 kg. Vessakäynnin jälkeen. Näinhän se melkein aina menee: käyn vaa'alla, ja kauhistun jostain luvusta. Päätän tehdä jotain. En kuitenkaan tee. Parin päivän päästä vaa'alla onkin vähän korkeampi luku. Lähinnä kai siksi, että en alunperin ole päätöksen tekemisen jälkeen oikein tehnyt asialle mitään.

Kauan sitten joku kaveri sanoi, että ruoalla (oletan, että hän tarkoitti epäterveellisellä syödyllä) menee aikaa mennä kropan läpi ja vaikutukset näkyisivät jopa viikon-parin viiveellä. Tiedä nyt tuota, kun ei kai sinne mitään voi jäädä salaisesti piilottelemaan suolistoon ylimääräiseksi ajaksi, mutta joka tapauksessa tämä tällainen painonnousu on hyvin arkea. Ehkä eniten kuitenkin em. syystä: en nytkään ole tehnyt mitään tietenkään asian eteen. Kun on ne viimeiset jouluherkut vielä syömättä! Onneksi viimeinen torttu meni eilen, nyt on enää jäljellä suklaat ja irtokarkit.

Mietin jospa veisin suklaat töihin, ja samaan aikaan pulska paholaiseni istuu vasemmalla olkapäällä
(muistaakseni hyvisenkeli istuu leffoissakin oikealla olkapäällä ja pahisdemoni vasemmalla) kuiskuttaen, että jos vien suklaat töihin, minulla ei ole mitään syötävää jos ja kun iskee Se Himo.
Hyvisenkeli muistuttaa, että eihän mulla tarvitse olla mitään syötävää himotuskohtausta varten - karppausaikana talossa löytyi välillä tummaa suklaata ja siinä kaikki. Saas nähdä kumpi voittaa tämän taistelun, enkeli vai demoni.

Ehkä odotan taas maanantaita: maanantaina on hyvä aloittaa. Maanantai on looginen päivä. Maanantaisin on jotenkin järkevä olla taas tiukkana. Eihän sitä viikonloppuisin sentään.

Onhan se hyvä, että mietin painoasiaa edes näin blogissa, kun ei se kuitenkaan sitten näy mitenkään arjessani ;) Tämä on näköjään sellainen käänteisblogi, josta aiemmin mutisin: seurataan lihomista!?
Jos ei nyt kuitenkaan...