79.6 kg. Psykologisesti merkittävä luku siksi, että se on nippa nappa alle 80 kiloa, joka olisi mahdoton käsittää? Hyvä luku siksi, että voi ajatella, että "no, eihän tässä tullut paljon mitään lisää joulun aikana"? Huono luku siksi, että voi samalla vähän hengähtää helpotuksesta ja jopa miettiä uusiksi kaikki katumusharjoitukset ja mahdolliset toimenpiteet?
Luvun tarkistamista ennen kävin vessassa, joten oikeasti luku taitaakin olla siellä 80 kilossa. Joka siis on käsittämättömän iso, epäkelpo, järkyttävä - siis minulle. Ei kaikille. Mutta tähän kroppaan, tähän pituuteen, näihin vaatteisiin.. se on aivan liikaa.
Ja se tarkoittaa myös sitä, että ajatukseni siitä, että "no jos 10 kiloa pudottaisi", on vuoden aikana täytynyt muuttua, tai siis olisi pitänyt muuttua "hemmetti taitaisi olla tarve pudottaa tuollaiset 15 kiloa" päätökseksi.
Jos nyt en tee asialle mitään, olenko vuoden päästä blogaamassa tekstiä, jossa sisältönä on, että "jessus, 20 kiloa pitää saada pois"??!!
Mieli keksii jo hyviä syitä miksi en voisi ainakaan liikunnalla pudottaa (erinäisiä fyysisiä ongelmia ja kiputiloa, jotka kieltämättä oikeasti estää joidenkin lajien harrastamisen). Mutta entäs jos selättäisin tämän pikku demonin sillä, että en mieti liikuntaa ratkaisuksi vaan jälleen kerran ruokavaliota? Muokattua karppauselämää?
Vielä on joitakinj jouluherkkuja kotona jäljellä, lahjaksi saatua suklaata sekä tietenkin joulun ajaksi hankittuja irtokarkkeja. Nehän nyt ehdottomasti täytyy syödä pois kuitenkin, eihän ruokaa (= herkkuja) voi/saa heittää pois? Mitä nälkää näkevät afrikkalaislapsetkin sellaisesta yltiöpäisestä tuhlauksesta ajattelisivat??
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti