78.5 kg ennen vessakäyntiä. Not bad. Tietenkin kyseessä on joulun jälkeisen mässäilyn pahimpien turvotusten poistuminen, mutta ei haittaa - pääasia, että suunta on oikea. Ja ei, en ala tekemään edelleenkään tästä painopäiväkirjaa, koska se nyt ei ketään kiinnosta.
Mutta otsikon mukaiseeen asiaan: miten inhottavalta tuntuukaan (mutta ah kuitenkin niin motivoivaa!) kun iho, siis IHRA, hankautuu vaatteiden alla ihan uusista paikoista. Eli kasvanut omppumöhömaha painautuu kiinni ja mahan alaosaan tulee hankaumaa. Kutittaa ja ärsyttää. Mutta on selkeä merkki siitä, että sitä möhömahaa on nyt sitten liikaa ja kannattaa asialle tehdä jotain. Tulee vaan mieleen, että jos tätä läskiä olisi enemmän ja mahassa enemmän poimuja, kuinka inhottavalta se tuntuisikaan. EI kiitos. Tästä hinkkauksesta tuleekin yllättävän vahva motivaattori!
Tänään toi joku töihin ison suklaarasian ja tietenkin se nökötti keskellä pöytää kokouksen ajan. Sivuutin koko pakkauksen ja annoin muiden tyhjentää sen vauhdilla. Ei tuntunut missään. Ja juuri tuon, tuon, että ei tunnu missään, haluaisin säilyttää pidempään. Koska mikä sen helpompaa kuin kieltäytyä herkuista kun ei tee mieli? Tiedän kuitenkin, että tämä on alkuvaiheen uhittelua, eikä kestä välttämättä kauaa, tai ainakaan ikuisesti. Tulee hetkiä, joissa sitten mieleen juolahtaa vastaavassa tilanteessa, että "no jos yhen tai pari"...
Jos päättäväisyyttä voisikin pullottaa käytettäväksi tarpeellisella hetkellä, olisin rikas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti