Penikoita potemassa

Olen nyt sitten ollut kiltti tyttö ja pitänyt lepopäiviä liikunnasta, jotta saisin noi penikat kuntoon.
Tuo jomotus on jatkunut nyt edelleen, eikä venyttely ole auttanut. Joten otetaan iisisti hetken aikaa ja sen sijaan kiukutellaan soffan nurkassa, kun ei päästä lenkille.
Niin siis hetkinen, minä kiukuttelen siitä, että en pääse juoksemaan??!! WTF? Who am I and what have they done with the real me?? :D

No, ei voi mitään. Järki sanoo, että kannattaa ehkä nyt antaa penikoiden parantua, ettei taas mene koko vuosi hukkaan.

Täytyy muuten todeta, että on se totta, että ulkona juokseminen on huomattavasti antoisampaa kuin matolla tv:n tuijottaminen. Mutta - siihen liittyy olennaisesti kyllä sää. Tässä kun on pari päivää ollu huonot (pilviset tai jopa sateiset) aamut, ei ole tehnyt pahemmin mieli tien päälle. Mutta kun on kaunis aamu ja aurinko helottaa - ah, silloin pitäisi päästä Pinkkien kanssa taas baanalle :)

Ai niin vielä: tuossa joitakin viikoja sitten muistan, kun olin vaa'alla, ja se näytti 76,4 kg. Mietin, että milloinkohan se näyttää 74,6 - luku, jota en ole taas piiiitkiiiin aikoihin nähnyt. No, tänä aamuna näytti 74,5kg - ohitettiin se odotettu luku näköjään ohituskaistalta :D En muista milloin tuo luku oli silmien edessä. Ja siis kun se on aiemmin ollut, se oli "aivan liikaa", "hirveetä", "DO something".
Nyt se on hurrauksen aihe :)

Tuohon kuvaan liittyen: eilen kun lähdin liikekannalla käymään, en vetänyt tuttuun tyyliin verkkareita päälle, vaan yhdet sellaiset strech-farkut, joita käytin töissä vielä ehkä vuosi sitten. Ja meni ihan ok päälle! Vau - suuri osa vaatekomeroni vaatteista on jälleen käytettävissä!
Ei tietenkään kaikki, mutta jos niidenkin vuoro tulisi hiljalleen..