Kun mopo karkaa käsistä

Otsikko on ehkä ennenaikainen, koska sinällään mopo ei (vielä) ole karannut käsistä, mutta kyllä se jo tuossa pihamaalla keulii aika lailla. Ja siis mopo = tämä painonhallinta (mikä hallinta??) ja kilot.

Tämä tuli eilen mieleen ihan käytännön esimerkkinä.

Lounaaksi söin kaksi (itse tehtyä) lihapullaa (teollisten "liha"pullien kohdallahan liha on joskus kävellyt 3 km päästä ohi, sitä lähemmäksi lihaahan ne ei pääse), kurkkua, herkkukurkkua, tomaattia ja aurinkokuivattua tomaatteja (sen öljy vähän sujuvoitti annosta).
Tämä siis joskus puolen päivän maissa.

Illemmalla sitten oli ruoaksi (pasta) bolognesea, meikäläisen annos kukkakaalilla. Huomaattehan, että yritän muka-karpata reippaasti. Ja onnistunkin siinä välillä 100%, välillä 31%.
Mutta... EN JAKSANUT. Ei vaan pudonnut. Söin pari lusikallista ja ei vaan jaksanut.

Keittiössä sitten myöhemmin piti laittaa ylimääräinen pasta pois, ja päätin, että otan loput lounasevääksi (niin, tämä on se 31%).
Annoksen tehtyäni pastaa jäi vielä ehkä sellainen 1 dl.
Eihän sitä pois voi heittää (muistattehan?), mutta sen lisäksi meikäläiselle iski HIMO.
Hiilarihimo.
Joten - heitin kasan mikroon, päälle voita (! - karppauksessahan rasva on tärkeää ;) ja vetelin tyytyväisenä. Ja siis JAKSOIN syödä tuon pienen kasan vaikka kukkakaali ei jotenkin mennyt.

Niin ja arvatkaa oliko ihana lounas.. pastaa naama täyteen - nammmmmmmm...

Lisäksi kävin eilen kotimatkalla kaupassa ja hain vesimelonia - ja jostain syystä sitten hain pakkaseen parit jädet. Huokaus. Oli hellepäivä ja halusin jädeä, en kuitenkaan syönyt sitä sitten eilen. Odottelevat siellä vienosti huhuillen jotain iltaa, jolloin sitten nautiskellaan taas epäteerveellisesti. Viime ajat kun mun iltaherkut on ollut nimenomaan tuo vesimeloni.

Mutta siis mopon karkailu tuli mieleen erityisesti siksi, miten paljon ajatukset nyt pyörii herkkujen, hiilareiden tms ympärillä, En siis välttämättä edes OSTA tai SYÖ, mutta mieli tekisi ah niin paljon. Eli jotain mainosta mukaillen: "Aina se on mielessä" (syöminen, hiilarit, herkut, take your pick).

Vaa'alla en ole tainnut pariin viikkoon käydä, mutta sen tiedän, että en ole laihtunut, joskaan en ehkä lihonutkaan noropaluukilojen jälkeen. Tosin, mistä sitä tietää kun ei käy - ja ainakaan housut ei muuta lupaile.

Kun ei jaksa syödä

Meikäläinenhän vetää aina massiivisia annoksia. Tai siis aika massiivisia. Sellaisia rekkakuskeille sopivia.
Mulla ei ole mitään ongelmaa vetää kokonainen pizza, ja vaikka sitä salaattia siihen lisäksi. Ja limua. Jälkkäri ehkä, sitä en ole testannut pitkiin aikoihin.

Sushien kohdalla kannattaa mennä buffettiin, kun eihän nuo isotkaan sushilounaat tee meikäläistä kuin kiukkuiseksi, eli kyllähän niitä paloja pitää ainakin parikymmentä olla!

Tämä siis taustafaktaksi.

Silti olen huomannut, että välillä mahaan ei vaan mahdu!
Ja nyt en tarkoita sitä, että olisin syönyt jo jotain ja menisin lounaalle/päivälliselle tms.

Esim. yksi aamiaistapaaminen oli jokin aika sitten.
Seisova pöytä, erilaisia aamiaistarpeita. En ollut syönyt mitään ennen.
Keräsin vähän erilaisia asioita ja smoothietakin.
Yllätyksekseni olin ekan lautasen jälkeen jo sillee suht kivasti täynnä, mutta siten, että vielä yksi kierros oli looginen. Mutta sitten ei.
Ja oikeasti kun listaan mitä söin, ja määriä, mitä söin, niin huomaan, että eihän muhun mahtunut mitään!

Ja kerran kävin aasialaisessa buffetissa, jossa otin muutaman (!, ja juu, oikeasti kolme palaa) sushipalan, vähän keittoa ja sitten jotain lihariisi/juttuja, nekin annokset pienet. Ja olin ihan ähky! Olisin mielelläni syönyt enemmän, mutta ei vaan pystynyt!

Eikä siinä vielä kaikki: jokin aika sitten kävin ravintolassa, ja otin ruoaksi kanakorin. Ei alkupaloja, mutta salaattipöydästä kaikkea kivaa kyllä.
Yllätys yllätys - en jaksanut syödä kanakoriannosta kokonaan! Ja se siis oikeasti ei ollut edes mikään iso annos, jo kun se tuotiin, mietin, että no eipä ole koolla pilattu! Mutta niin vaan kävi - jäi pari kanapalaa ja ranskalaisiakin syömättä!

Ajattelin, että josko se johtuisi housuista, mutta ei, samoilla housuilla on käyty pizzalla ja jaksettu vetää iso annos.
Jos se olisi se alkusalaatti, joka täyttää? Ei, sitä ei vedetä aamiaisella tai aasialaisessa buffetissa.

Mulla on valikoivaa jaksamista syömisten suhteen??
Tämähän alkaa olla ihan X-files -tasoinen mysteeri...

Norovirus haussa

Eipä kestänyt tuokaan vatsataudin vaikutus kauan. Mitä siihen sitten tarvittiin?
Työlounaita, työaamiaisia, läksiäisiä, valmistujaisia, tuliaisia ja mitävielälie. Niin ja kesä.
Eli ne menneet kaksi kiloa tuli kavereiden kera takaisin. Ei nyt huikeasti, mutta kilon verran.

Nyt vois miettiä lyhyttä pikaristeilylä Siljalla niin voisi päästä (hetkellisesti) eroon näistä makkaroista. Tai no eipä ne makkarat nyt niin hirveesti pienentyneet.. mutta.. Every little bit helps! ;)

Jotenkin tuntuu, että kesä on muka vaikeampaa syömisten suhteen. Uusia perunoita, jäätelöä... Tosin joulun aika on vaikeaa, keväällä on jotain kivaa ja syksyllä taas jotain masennuksenestosyötävää - kaikki ajat vuodesta on hankalia!

Jotenkin ei nyt taas ole yhtään intressiä mihinkään painon osalta, muuhun kuin kiukutteluun! Housut, siis kesähousut, vielä mahtuu päälle sillee suht ok, talvihousujen kanssa ei välttämättä oliskaan sama tilanne.. Siksikin ehkä tässä ei ole muka "mitään kiirettä" tehdä asialle jotain.

Mutta mikä sen parempi kuin kiukutella ja samalla olla tekemättä yhtään mitään asialle??

Koska enköhän mä hetken pohdinnalla saa tämän jonkun toisen syyksi. Ja saanhan mä. Kaverin, joka halusi pizzalle (tietenkin mennään pizzalle!), miehen, joka tuo sipsejä kotiin (olenhan sanonut sata kertaa, että jos tuot, mä syön!), toisen kaverin, joka tuo tuliaisina leivoksia ja suklaata. Hei leivoksia. Ja suklaata. Oikeesti. Eihän niitä voi jättää syömättä mitenkään.

Jotenkin on nyt viime ajat pukannut "pakollisia" tilanteita päälle, jossa TOKI olisin voinut olla syömättä kaikkea tarjolla olevaa, mutta miksi ihmeessä kieltäytyisin (no siksi, että ne mee vyötärölle?!). No mutku ne EI SAIS mennä vyötärölle => lakisääteistä ja sallittua kiukuttelua.

Periaatteessa mulla on kaksi vaihtoehtoa.
Joko syön enkä ota ongelmaa läskeistä.
Tai en syö.

Mutta kun olenkin nokkela, ja syön ja kiukuttelen.

Tuli testattua yksi uutuus - Mariannejäde. Oli hyvä! Marianne-karkit sinällään nyt ei ole mikään sellainen, minkä takia lähtisin kauppaan, mutta se Marianna-suklaapatukka (onkohan sitä vielä?) oli erinomaisen ihanaa. Ja tämä jäätelö on sille sukua.

Tosin tuossa, ja muutamassa muussa jäätelössä oli jotenkin nyt sellainen "lääps" -fiilis. En tiedä onko se minä, jäätelö vai mikä, mutta jotenkin noi ei maistu riittävästi oikein miltään. Siis joku sitruunajäde tai lakritsijäde on ihan hyvää, mutta maku on jotenkin... riittämätön. Saisivat tehdä niistä vahvempia! Ehkä mä alan olla menettänyt makunystyröitä tai jotain...

Maailman nopein ja helpoin laihdutuskikka

...hanki vatsatauti!

Iski pöpö äskettäin ja meni aika monta päivää, että pystyi mitään syömään. Ja senkin jälkeen ei jotenkin huvittanut syödä mitään raskasta, joten vedin hedelmiä ja vaaleaa paahtoleipää.
Kaksi kiloa lähti pois - nyt vaan pitää pitää huoli, että ne ei tule takaisin. Kun ennen vatsatautia tuo lihominen vaan jatkui, niin nytkin ollaan vielä ihan liian isoissa luvuissa, viimeksi vaaka näytti 77,4 kg.

Jotenkin aika nyt menee kauheeta vauhtia enkä ole muka ehtinyt blogailla. Kyllä sitä kai ehtis, mutta en vaan ole saanut aikaiseksi. Kuukausi melkein edellisestä kerrasta! Olenpa laiska!

Vappuna en vanhaan malliin edes herkutellut sipseillä tms, mutta yhden tippaleivän ja munkin söin, so sue me. Ja vuoden ekan jäden. Olen tyytyväinen kun ei edes tehnyt mieli ostaa noita suolaisia herkkuja - "onneksi" tuo vatsataudin muisto kantaa vielä herkkuhyllylläkin.

Mutta eiköhän sitä taas kohta palata vähän epäterveellisempiä tapoja... Tosin kesän tullessa odotaan taas into piukeena mansikka- ja herneaikaa! Ja sitten pääsee marjametsäänkin! Pakkasesta olen sopivalla tahdilla tuhonnut marjoja, vielä loput pussit pitää käyttää pois ennen heinäkuuta.

Unettomuus vaivaa yhä, mutta eipä se edelleenkään hirveesti haittaa. Googlailin jossakin vaiheessa tuota unettomuusjuttua ja löysin tiedon, että se olisi vaihdevuosioire?!!??
Eihän mulla vielä voi alkaa viihdevuodet????
Alan hiljalleen lähestyä sitä ikää, jolloin ne alkoi äidillä ja muistelen lukeneeni, että nämä jutut saattaa mennä saman kaavan mukaan äidillä ja tyttärillä.
Mut emmä kyllä vielä haluaisi..
Tosin tässä vaiheessa tuo on ainoa oire, jos siis edes on oire.. Voihan olla, että mä oon vaan tästä eteenpäin vähäunisempi??

Uneton möhömaha

Ei ole taas tullut kirjoiteltua pitkiin aikoihin jostain syystä. Ei vaan ole muistanut tai on ollut muka jotain muuta. Onhan tuossa työkiireitäkin ollut, mutta eipä tämä naputtelu nyt niin kauaa vie, etteikö tätä voisi vähän useammin tehdä.

Otsikon mukaisesti kiukuttelen tällä kertaa möhömahasta!

En ihan ymmärrä, mutta jostain syystä olen nyt viime viikkoina lihonut. Ei paljoa, mutta siis suunta on ollut totaalisen väärä. Jotain herkutteluja oli pääsiäisenä ja oli tuossa maaliskuussa jotain synttäripäivällisiä, mutta isossa kuvassa (anglismi jota vihaanylikaiken) ei meikäläisen olis pitänyt lihoa. Ei välttämättä huikeasti laihtuakaan, mutta ei lihoa. Argh!
Inhoan tuota housujen päälle jäävää mahamakkaraa, joka näkyy ja tuntuu kaikkialla. Ei se tuollainen ollut aiemmin. Hemmetti.

Tiedä sitten liittyiskö tämä siihen, että en nuku. Olen aina ollut suht hyvä nukkuja, mutta nyt viimeisimpien kuukausien aikana en vaan nuku. Herään aamulla tosi aikaisin, välillä väsyneenä, välillä ei. Ja välillä jo keskellä yötä (en katso kelloa, jolloin voin psyykata itseni uskomaan, että kello on tosi vähän ja pitää nyt heti nukahtaa uudelleen). Ei ole mitään stressiä, ei mitään erityistä asiaa
mielen päällä, eikä mikään asia pidä hereillä, en vaan nuku!
En tiedä olisko se tämä lisääntyvä valo..? Yleensä mulle on tämä kesäaikaan siirtyminen ollut todella tuskaista ja kestänyt kauan - nyt ei mitään. Aiemmin talviaikaan siirtyminen oli helppoa ja ihanaa - viime syksynä olin nuutunut ruusu melkein kolme viikkoa! Olisko ikä?

Sitten voisin kiukutella lonkista. Jostain syystä niitä särkee nyt koko ajan. Jopa niin, että olen parina yönä herännyt siihen, että särkee??! Mitä mä muka oon, 97v???

Mietin, että pitäiskö kokeilla jotain tuollaisia sisäisiä voiteluaineita. Onhan koirillekin erilaisia lisäravinteita ja olen niitä yhdelle edesmenneellekin nivelongelmaiselle hauvalle menestyksellisesti syöttänyt.
Kai niitä on ihmisillekin?

Olen aika skeptikkotyyppi enkä ihan heti jotain kukkatippa-juttuja aio testata, mutta oliskohan kalaöljystä hyötyä. Ei sen syömisestä varmaan haittaakaan ole.

Mun piti tänne joku uusi testattu tuote taas mainostaa, mutta siitä on jo jokin aika, enkä muista mikä se oli?! Joku suklaa? Ehkä. Ei ainakaan jäätelö. Salmiakki? Hmmm. Ehkä. Ei kun hetkinen, olisko se ollut se smoothie-kakku?
Tuli kaveri kylään ja sattumalta näin Pirkan ohjeen smoothie-kakusta. En tosin tehnyt lainkaan samaa, edes pohjaa, mutta hyvää tuli. Siihen tuli manoga ja banaania, päätin jättää tällä kertaa mansikat pois. Ja oli hyvää. Tosi raikas ja taatusti vähäkalorinen kakku! Tein sen kuten juustokakun, eli muusasin medelmät, liivatetta ja jääkaappiin muutamaksi tunniksi.Ja oli hyvää!