Kilometrejä ja kahvia

Nyt on määmatka tehtynä!
Ja erinomaisen hyvin meni.
Jo ennen matkaa kaverin kanssa puhuttiin matkustamisesta ja todettiin, että ei ole montaa ihmistä, jonka kanssa reissuun lähtisi. Siis riippuu toki reissusta.
On eri asia lähteä ystäväporukalla Ruotsin-risteilylle kuin viikoksi kaupunkilomalle.
En usko, että kukaan ystävistä olisi samanlainen matkalla kuin minä - hän haluaisi (luonnollisesti) tehdä eri asioita eri aikana kuin minä ja alkaisin ärtyä kun suunnittelemani päivä ei toteutuisikaan kuten ajattelin.
Nyt pystyin päättämään mitä teen, monelta, mitä haluan nähdä, tehdä ja syödä.
Toki varmaan parisuhteellisena sitä joustaisi sitten enemmän reissussa.. ehkä... :D

Itse olen reissussa sellanen käppäilijä - kävelen matkakohteessa ja ihailen näkemääni, rakennuksia, katuvilinää, maisemia, riippuen kaupungista.
Nytkin yhtenä päivänä kävelin 17 km :O
Se olikin reissun ennätys, muina päivinä kävely jäi vähän vähemmälle, mutta vähiten käveltynä päivänä, lähtöpäivänä, kävelyä tuli sellaiset 6 km.
Lähdin yleensä hotellista joskus 7 maissa aamulla ja palasin 19-21 nukkumaan. Eipä sitä oo reissuun menty hotellissa notkumaan (ellei kyseessä ole nimenomaan joku hotellissanotkumisloma :).

Ongelmaksi päivän mittaan muodostui vessakäynnit!
Olisi toki pitänyt juoda vettä koko ajan, mutta sitten olisi pitänyt juosta vessassa koko ajan, ja ne olivat vähän kortilla, vessat siis. Opin siis sujuvasti ostamaan jonkun karamellimacchiatton Mäkistä ja samalla hyödyntämään vessaa, jonne siis ei-asiakkailla ei ollut asiaa.
Mutta jätin vesipullot juomatta päivällä ja tankkasin sitten illalla. Ei välttämättä paras idea, mutta minkäs teet, ei sitä kadullekaan oikein voi alkaa päästelee..

Ja ne kilot reissussa?
Päätin jo ennen matkaa, että syön tai ainakin testaan kaikkea ihanaa enkä välitä kiloista pätkääkään. Kävely taisi tosin kaloreita polttaa aika lailla,koska paluun jälkeen vaaka näytti, että olisi tullut 1,5 kiloa, mutta se oli ehkä turvotusta, koska nyt ollaan muutamaa päivää myöhemmin taas matkaa edeltävässä painossa.
Sain kyllä erilaisia herkkuja maistettua, mutta yllättäen ei kaikkea ehtinyt syödä. Tämä siis siksi, että aamiaisen lisäksi jaksoin alkuillasta syödä aterian, mutta en enempää. En lounasta enkä välipaloja. Ei siis riittänyt aamu/ilta-ateriapäiviä, jotta olisi voinut nautiskella kaikkea mitä tarjolla oli. Oh well, pitää mennä toiste :D

Matkalta kotiuduttua iskikin massiivinen flunssa, tiedä sitten oliko se jonkun köhivän turistin antama vai lentokoneflunssa. Mutta todella ilkeä räkätauti, jossa yskittää niin, että keuhkot löytyy ulkopuolelta. No, onneksi se iski vasta reissun jälkeen. Mikään ei ole niin inhottavaa kuin olla reissussa tai lentokoneessa kipeänä, molemmat on tullu koettua.
Nyt voikin sitten alkaa nauttia kevätauringosta pihalla ja suunnitella kesän vuokramökkilomaa!

Huomio kiinnittyy olennaiseen

Tässä kun nyt on Sulamoa takana vähän enemmän jo, voisi vähän analysoida miten se vaikuttaa arkeen.
Koska se vaikuttaa.
Niin, joo, se kai se on tarkoituskin :D

Mut siis joo.

Sen käyttö siis saa mut hyvin tietoiseksi siitä, mitä syön. Määrällisesti (paitsi kasvisten osalta ei tokikaan), mutta myös laadullisesti.

Aloittaessani Sulamon olin muutamaa päivää aiemmin käynyt hakemassa ison mässypussin irtsareita (my best friends!).
Jos aloitan jotain kunnon päätöksellä, olen sitten aika tiukkana. Tämä siis tarkoittaa, että en nappaa enää yksittäistä irtsaria ohi kävellessä suuhun, enkä verensokerin laskiessa myöskään yksittäistä suklaapalaa (kaverin tuomasta levystä pari riviä jäljellä vielä).
Syön aamiaisen, "lounaan" ja päivällisen.
Jos olen kotona, lounas on yleensä banaani ja joku proteiinivanukas. Niistä muuten löytyy superherkullisia makuja nykyään eikä pahemmin kaloreita!!

Jos taas menen vaikkapa jonkun kanssa lounaalle, en sinä päivänä välttämättä merkkaa mitään syömisiä, koska en pysty arvioimaan annoksen mittoja ja määreitä.

Mutta siis vaikuttaa tämä myös valintoihin.
Jos lähden lounaalle tai muualle ulos syömään, en ota pizzaa vaan otan vaikkapa jonkun hyvän salaatin. Koska siinä on vähemmän kaloreita :D

Vielä tämä ei ärsytä, eikä vielä ole tullut tarvetta mässyttää. Mutta jos jonain päivänä on illalla vielä "vapaina" kaloreita, syön sen verran irtsareita kuin mahtuu päivään. (Yllättävän vähän pakko todeta :D). Sitten kun tuo satsi on syöty, en toki osta uusia. Mutta eihän niitä pois heitetä!!

Toinen tuhottava olisi Fazerin harvinaiset Pure Ruby -suklaat!
Sattumalta tuli tieto, että sitä tulee myyntiin uudelleen (missasin viimeksi) ja tilasin sitten useamman levyn. Osan annoin ystävälle, joka sitten ei kuulemma tykännyt niistä yhtään.. luulin, että marjasuklaan ystävänä olisi tykännyt, vaan ei.
Itse on käytetty muutama pois, mm. juustokakkuun, mutta kaksi levyä jäljellä.
Eihän ne vuosikausia kaapissa jaksa pysyä hyvinä, joten ne(kin) tarttee tuhota jossain vaiheessa.

No, ensi viikolla on kauan odotettu reissu Atlantin toiselle puolelle, ja siellä voin taata, että EN syö vähän ja terveellisesti! :D
Sen jälkeen onkin hyvä taas sulatella Sulamolla kiloja...

Sulamassa Sulamossa

Meni tuossa äskettäin vanhenemispäivä ohi. Oli oikein mukava päivä, olin suunnitellut (tietenkin) mitä kaikkea hyvää syön päivän kunniaksi :D
Ystävien kanssa tavattiin ennen ja jälkeen Virallista Päivää, mutta kyseisen päivän vietin tyytyväisenä Mövenpickin Swiss Chocolaten ja hyvän leffan kanssa.

Paria päivää aiemmin ystävien ollessa täällä yhden kanssa puhuttiin kiloista ja niiden suuresta määrästä. Testailin nimittäin kaverin tuomia uusia rytkyjä ja olin superkriittinen (tietenkin) omasta ulkonäöstä ja miltä erilaiset makkarankuoret näytti päällä.
Siinä jutellessa kaveri mainitsi käyttävänsä Sulamoa. Kuulemma oppii mitä kaikkea tulee syötyä ja miten "väärin" syö.
Totesin siihen vaan, että mä tiedän täysin mun kilojen syyt: syön liian isoja annoksia. Kulutan vähemmän kuin syön.

No, siinä synttärijädeä nautiskellessa yhtäkkiä päähän vaan pulpahti ajatus: "Voisin varmaan paremmin, jos farkkujen vyötärö olisi löysempi". Tämä siis ei liittynyt mihinkään leffassa nähtyyn, Mövenpickiin tai ajateltuun. Se vaan ilmiintyi.

Seuraavana päivänä aamulla sängyssä löhöillessä kaivoin kännykästä Sulamon esiin ja aloin tutkia.
Kännykässä hyvin näppärä käyttää ja siellä on nimenomaan mahdollisuus merkata kaikki mahdollinen syöty ja kone laskee kaiken valmiiksi. Just mulle tehty!
Kauan sitten kun tein elämäntaparempan, "kutrailin" ja siinä oli oleellisessa osassa excel. Mulle sopii tällainen mittaus ja tietojen tallentaminen.

Siitä on nyt parisen viikkoa, ja otin toki lähtöpainoksi sen Mövenpick-synttärimässäysten jälkeisen päivän :D Se kun oli paras mahdollinen alkupaino, koska taatusti siitä mennään nopeasti alaspäin alussa.
Nyt siitä alkupainosta on lähteny 2,8 kiloa. Koska kuitenkin jotenkin henkisesti ajattelen, että oikea lähtöpaino oli kilon vähemmän, olisi lähtenyt 1,8 kg.

Tällä kertaa en ota asiasta näppylää, eikä mulla ole aikataulua. Välillä on kaverien kanssa ulkonakäyntiä, ja niinä päivinä en vaan merkkaa mitään tiedostoihin, koska olisi hankala arvioida mitä missäkin ruoassa on ja paljonko rasvaa käytetty tms.

Huonosti nukutun yön jälkeen kun peilistä tuijottaa takaisin ryppyinen, lihava ja nuutuneen näköinen naama, saatan todeta "I'm fat and old". Nyt se lause jatkuu "Iälle en mahda mitään, mutta kilot on omassa hallinnassa!".

Absolutely Nothing Happened Today in Sector 83 by 9 by 12

Tuo otsikko on lempparisarjastani eikä oikeastaan tarkoita mitään :D
Tai siis se tarkoittaa sitä, että mitään kummempaa ei ole tapahtunut eikä tapahtumassa.

Ää.. siis korjaus.. tapahtuihan.
Työkuviot selkenivät tulevaisuutta ajatellen, ja sen kunniaksi varasinkin matkan Nykkiin.
Myös taloon piti tehdä tyyriimpi hankinta, ei sentään sen viime vuoden lopun kalliin katon verran, mutta ei nyt ilmainenkaan.
Mutta jos näiden lisäksi miettii, EI ole mitään kummempaa tapahtunut tai tapahtumassa :D

Blogin nimen mukaisesti voisin edelleen kiukutella kiloista - ja helposti. Koska nyt joulukilot eivät ole kadonneet mihinkään! En ole toki laihduttanut, mutta en ole mitään superherkkumässäilyjäkään harrastanut.
"Isot luut". Joo, kun voiski sanoa ne syyksi :D Mutta se on kyllä fakta, että selvästi se on ikä. Koko ajan kun ikää tulee lisää, oikeasti painoa vaan tulee lisää, eikä pudottaminen pelkällä ajatuksen voimalla toimi kuten parikymppisenä. Joten kaikki te alle viiskymppiset, jotka haluatte jollain lailla painoaan yrittää hallita - tehkää se NYT, ennen kuin ikää tulee päivääkään lisää.
Lähipäivinä napsahtaa mittariin mulla taas uusi luku, mikä tarkoittaa, että aineenvaihdunta taatusti hidastuu lisää 50%...

Itse kaverin kanssa pohdin, että pitäiskö luovuttaa ja ostaa numeron isompia vaatteita. Vielä en ole siihen valmis, vaan optimistina ajattelen, että kunhan vain tiukasti pohdin ja tuumaan, kiloja lähtee issekseen!

Tosin kun olen tuossa Nykin matkaa suunnitellut, tiedän jo nyt, että lihon muutamassa päivässä sen 50 kiloa, koska se kaupunkihan on täynnä erilaisia ihania ruokia, jälkkäreitä, jädejä ja muita herkkuja! Argh! Pitäis ehkä varata paluulennolle kaksi istumapaikkaa..

Tenniskyynärpää voi edelleen hyvin, eli ei niin hyvin. Puoliksen vinkistä olen kokeillut sitä inkivääri/mustapippuri/kurkuma -valmistetta, mutta vaikea sanoa, onko siitä ollut apua. Yhtä kovia kipuja ei ole ollut kuin vielä viime vuonna, mutta en tiedä onko se siitä johtuva, että aikaa on kulut vai olisko noi kapselit sitten auttaneet.
Ai niin, tenniskyynärää on siis nyt myös vasemmassa kädessä! Ei yhtä kovilla kivuilla kuin oikeassa oli, mutta jotain jomotusta ollut.
Se, mistä kädet ei edelleenkään tykkää, on läppärin naputtaminen.. ja tietenkin työ on melkein pelkästään läppärillä oloa..

Älä ole ahne

Alun perin tämän tekstin otsikon piti olla jotain "semikatkeraa marttyyritilitystä" -tyylinen, mutta tuopa onkin tällä kertaa osuvampi.

Älä ole ahne ei tällä kertaa liity syömiseen, joskin se olisi toki hyvä ulottaa siihen(kin).

Tulee tässä tuota semikatkeraa tilitystäkin toki, ei unohdeta hyvää tilaisuutta vähän kiukutella muustakin kuin kiloista..  joista toki voisi taas kiukutella.
Onhan joulu takana (se klassiset +2 kiloa!) ja sen jälkeen oli vielä ihana reissu kavereiden kanssa Tallinnaan, jossa kaiken muun ohella tärkeää, ellei tärkeintä, oli tietenkin syöminen! Ja kyllä me hyvin syötiinkin!

Siksi on jälleen ällistyttävää (tyyliin "Lumi yllätti autoiljijat"), että muutamana iltana jätettyäni syömättä herkkuja, ei paino olekaan pudonnut paria kiloa??! Waaaattt??
Hmmpf..

Mut joo..
Ahneudesta.

Tässä männä päivänä kiukuttelin semikatkerana - ihan aiheesta!

Mullahan tuo tenniskyynärpää kiukuttelee edelleen. Puoliksen suosituksesta olen alkanut kokeilla sitä inkivääri/kurkuma/mustapippuri -tsydeemiä, mutta ainakaan vielä ei ole huikeasti muutosta tapahtunut. Ehkä isoimmat kivut kadonneet, vähän vaikea arvioida.

Ja tässä tulee se tilitys: tänä talvena on saanut sitten kolata lunta vähän keskiarvoa enemmän. Ja tietenkin on pitänyt kuskata puita säännöllisesti, koska tämä on puulämmitteinen talo.
Mutta siis se katkeruus tulee siitä, että kun iskee flunssa, ja voimat on poissa, juuri silloin tietenkin tulee lunta sen 30 cm ja puut vähissä.
Eli Murphyn laki pätee tietenkin.
Harvoin olen kipeä, eikä tuokaan flunssa sitten kovin pahaksi äitynyt, mutta tietenkin juuri sinä päivänä, kun olin kaikkein heikoimmassa kunnossa, oli pakko kolata ja kuskata puita (jos en kolaa, en pysty kuskaamaan puita, jos ei ole puita, talo ei lämpiä).

Siitä semikatkeruudesta kehittyi sitten hetkeksi pieni marttyyrisessio: "miksi aina minä, miksi joudun yksin, miksi juuri nyt, miksi ei ole ketään auttamassa, miksi ei ole ketään pysyvää jakamassa hommia", "miksi ei ketään kivaa ole tullut tarjolle".. you know the drill. Eli sellainen kunnon itsesäälisessio.
Ei se toki kestänyt kuin sen kymmenisen minuuttia, mutta ehkäpä se oli taas tarpeen.

Koska se johti oivallukseen.

Mun kun on melkein mahdoton olla pitkään negis ja täysi mahdottomuus masentua, aloin sitten äkkiä tajuta, että miten paljon hyvää mun elämässä onkaan (ollut). Oli ihana mies (joo, painotus sanalla oli), on kiva työ, ihanat ystävät, karvakorvat, ihana koti. Mulla on siis paljon kaikkea hyvää. Onhan sitä kaikkea paskaakin tapahtunut elämässä, mutta - ja tässä tuli se oivallus: ÄLÄ OLE AHNE.

Eli olenhan saanut jo paljon elämässä hyvää. Eihän missään ole sanottu, että tarvitsen/ansaitsen enempää. Ehkä mun saamat hyvät asiat on jo olemassa, saatu, eikä mitään enempää tarvitsekaan tulla. Jos olisin ahne, haluaisin vielä kauheasti kaikkea... mutta missään ei sitä ole mulle luvattu. Ei siis saa olla ahne ja koko ajan vaan vaatia lisää hyvää itselleen.
Kun tämän vielä sisäistäisi, jäisi semikatkerat marttyyriudet ehkä historiaan..

EDIT: Tämän tekstin naputeltuani aloin nautiskella lehden luvusta. Näyttelijä Armi Toivanenkin sen sanoi: "Ei elämä ole mikään diili. Ei se ole luvannut meille, että pysyt terveenä tai löydät rakkautta tai mitään, mitä ehkä toivoimme".