Nyt on varmaankin hyvä aloittaa mässäilevä joululoma: kolme kiloa, se shokkimäärä, saatiin pois. Varmaankin se tulee takaisin tuossa juhlapyhien yhteydessä, mutta ainakin tiedän nyt, että saan sen haihdutettua. Joo joo, ei kukaan ole väittänyt sen olevan järkevää, jojoilun siis, mutta minähän en perinteisistä jouluherkuistani luovu, piste.
Olen päättänyt nauttia syyllisyyttä tuntematta herkuista, mutta myös sitten katkaisemaan mässäyksen ja jättää ostamatta herkkuja joulun jälkeen. Eli en siis anna putken jäädä päälle. Jos vaan nyt osaisi sitten nauttia kaikesta miettimättä niitä seurauksia. Kerta se on ensimmäinen tällekin ehkä. Vai olenko aina mässännyt joulut miettimättä seuraamuksia? Voi hyvin olla.. usein siinä on vaan sitten jäänyt se epäterveellinen tapa päälle pidemmäksi aikaa.
Noista aiemmin kirjoittamistani mielenkiintoisista "tosiblogeista" keksin eräänä yönä vielä pari hyvää: poliisin ja lääkärin. Nekin kun ovat molemmat ammatteja, joissa turpa on pidettävä tiukasti kiinni ja asiakaspalveluasenne kunnossa vaikka asiakkaana olisi täysi paska.
Nyt alkaa mukava joulukiire ja säpinä, joten kaikille 0 lukijalleni: hyvää joulua!
Kilokiukuttelija
23.12.2011
9.12.2011
Blogi-ideoita
Huomaan olevani nyt hiukan ongelmallisessa tilanteessa tämän blogaamisen kanssa. Koko blogin ideahan oli alun perin kiukutella siitä, miksi elämä on niin epäoikeudenmukainen ja pistää muut vastuuseen omista kiloistaan. Niin ja siinä samassa yhteydessä ehkä valittaa muunlaisistakin elämän pikku kiroista.
Kun en kuitenkaan halua tästä blogista tehdä mitään laihdutusblogia, tuleekin eteen tenkkapoo. Mitä ihmettä tänne sitten naputtelisi?
Tätä ajatusta makustellessa aloin miettiä, millaisia blogeja olisi mielenkiintoista oikeasti seurata. Viis näistä politiikkaa kommentoivista besserwissereistä, muotiblogaajista, vauvan tai lemmikin kehitystä vauhkoavista blogeista.
Tässä muutama idea tai itse asiassa blogitoive:
1. Joku jossakin nyt tapahtumassa olevassa presidentivaalikampanjassa mukana oleva blogaisi totuuden kampanjan takajoukkojen epäloogisuudesta, riehunnasta, mokista, ideoista. Tyyliin Primary Colors. Mutta hiukan asiaa tarkemmin ajatellen taitaa olla niin, että kotimaiset kampanjat ovat übertylsiä, eikä niistä saa revittyä mitään vessakäyntien ajoitusta mediaseksikkäämpää.
2. Joku luksushuora, anteeksi ilotyttö tai prostituotu, blogaisi rehellisesti asiakkaistaan. Ja nyt siis en tarkoita jotain ihmiskaupan uhria, joka pakotetaan hommiin olemattomalla palkalla, vaan näitä itsenäisiä yrittäjiä, jotka kertovat olevansa ylpeitä työstään eivätkä millään lailla hyväksikäytettyjä. Heidän näkemyksiään asiakkaiden kohtaamisesta ja tapahtumista voisi olla herkullista tirkistellä.
3. Joku opettaja kertoisi lähes reaaliajassa, miten hirvittävää kouluarki voi olla: rajoja tuntemattomen ja "vapaasti kasvatettujen" MaarikaJaniTiiaNicojen alkukantaisia raivareita.. tai hetkinen, ehkä näiden riiviöiden vanhempien käsittämättämiä vaatimuksia tai käyttäytymisiä.
En siis tiedä alkuunkaan onkohan jotain tällaisia olemassa blogosfäärissä, mutta ah, nuo olisivat ehkä herkullisia ja vähemmän unettavia kuin 99,6% blogeista (tämä blogi mukaan lukien).
Kun en kuitenkaan halua tästä blogista tehdä mitään laihdutusblogia, tuleekin eteen tenkkapoo. Mitä ihmettä tänne sitten naputtelisi?
Tätä ajatusta makustellessa aloin miettiä, millaisia blogeja olisi mielenkiintoista oikeasti seurata. Viis näistä politiikkaa kommentoivista besserwissereistä, muotiblogaajista, vauvan tai lemmikin kehitystä vauhkoavista blogeista.
Tässä muutama idea tai itse asiassa blogitoive:
1. Joku jossakin nyt tapahtumassa olevassa presidentivaalikampanjassa mukana oleva blogaisi totuuden kampanjan takajoukkojen epäloogisuudesta, riehunnasta, mokista, ideoista. Tyyliin Primary Colors. Mutta hiukan asiaa tarkemmin ajatellen taitaa olla niin, että kotimaiset kampanjat ovat übertylsiä, eikä niistä saa revittyä mitään vessakäyntien ajoitusta mediaseksikkäämpää.
2. Joku luksushuora, anteeksi ilotyttö tai prostituotu, blogaisi rehellisesti asiakkaistaan. Ja nyt siis en tarkoita jotain ihmiskaupan uhria, joka pakotetaan hommiin olemattomalla palkalla, vaan näitä itsenäisiä yrittäjiä, jotka kertovat olevansa ylpeitä työstään eivätkä millään lailla hyväksikäytettyjä. Heidän näkemyksiään asiakkaiden kohtaamisesta ja tapahtumista voisi olla herkullista tirkistellä.
3. Joku opettaja kertoisi lähes reaaliajassa, miten hirvittävää kouluarki voi olla: rajoja tuntemattomen ja "vapaasti kasvatettujen" MaarikaJaniTiiaNicojen alkukantaisia raivareita.. tai hetkinen, ehkä näiden riiviöiden vanhempien käsittämättämiä vaatimuksia tai käyttäytymisiä.
En siis tiedä alkuunkaan onkohan jotain tällaisia olemassa blogosfäärissä, mutta ah, nuo olisivat ehkä herkullisia ja vähemmän unettavia kuin 99,6% blogeista (tämä blogi mukaan lukien).
4.12.2011
Vaakavaikeuksia
Tietenkin kävi niin, että vaaka poksahti. Hemmetti. No ei sentään itsen alle hajonnut, se olisi ollut varmaankin moraalisesti aika järkytys ;-)
Vaaka näytti vuorotellen painoksi joko 11 kg tai sitten 112 kg ja olen suhteellisen varma, että kumpikaan paino ei kohdallani ole ihan oikein.. :-D
Nyt ollaan siis sitten tilanteessa, jossa se alkushokkipaino ei ole enää ihan vertailukelpoinen.
Onneksi talosta löytyy toinen vaaka, jota käytin sitten keskiviikkona. Se kertoi painoksi 76,4 kg. Sen toisen vaa'an ihan ensimmäinen paino, se, joka tärisytti mannerlaattoja tässä pienessä minä-universumissa, oli 77,8 kg
Ja painot on otettu hmm.. hienotunteisesti sanottuna tyhjällä vatsalla.
Tänä aamuna uudella vaa'alla (ns. täydellä vatsalla) oli paino 75,3 kg.
Vieläkin olen skeptinen, että paino putoaisi tätä vauhtia. Olen toki vetänyt karppilinjaa samaan malliin kuin ennenkin, tosin tällä kertaa verrattuna pari vuoden takaiseen aloitukseen, olen jättänyt myös kaikki karppiherkut pois. Ennen saatoin illalla ottaa vaikka jonkin suklaakermaherkun. Karppia kyllä, mutta näköjään ei myöskään pudota painoa.
Siis se näkemys, että karpatessa voisi syödä ("karppikamaa") niin paljon kuin haluaa, ei päde. Onpa ylläri. Eli aina pitää syödä vähemmän, että laihtuu. Shocking :-D
Nyt olen siis todellakin syönyt varmastikin vähemmän, mutta nälkä on pysynyt pois karppikaman ansiosta.
Se siis toimii sittenkin?!
Vaaka näytti vuorotellen painoksi joko 11 kg tai sitten 112 kg ja olen suhteellisen varma, että kumpikaan paino ei kohdallani ole ihan oikein.. :-D
Nyt ollaan siis sitten tilanteessa, jossa se alkushokkipaino ei ole enää ihan vertailukelpoinen.
Onneksi talosta löytyy toinen vaaka, jota käytin sitten keskiviikkona. Se kertoi painoksi 76,4 kg. Sen toisen vaa'an ihan ensimmäinen paino, se, joka tärisytti mannerlaattoja tässä pienessä minä-universumissa, oli 77,8 kg
Ja painot on otettu hmm.. hienotunteisesti sanottuna tyhjällä vatsalla.
Tänä aamuna uudella vaa'alla (ns. täydellä vatsalla) oli paino 75,3 kg.
Vieläkin olen skeptinen, että paino putoaisi tätä vauhtia. Olen toki vetänyt karppilinjaa samaan malliin kuin ennenkin, tosin tällä kertaa verrattuna pari vuoden takaiseen aloitukseen, olen jättänyt myös kaikki karppiherkut pois. Ennen saatoin illalla ottaa vaikka jonkin suklaakermaherkun. Karppia kyllä, mutta näköjään ei myöskään pudota painoa.
Siis se näkemys, että karpatessa voisi syödä ("karppikamaa") niin paljon kuin haluaa, ei päde. Onpa ylläri. Eli aina pitää syödä vähemmän, että laihtuu. Shocking :-D
Nyt olen siis todellakin syönyt varmastikin vähemmän, mutta nälkä on pysynyt pois karppikaman ansiosta.
Se siis toimii sittenkin?!
29.11.2011
Tilastoharhaa?
Lupaan myös sen, että tässä blogissa en ala hehkutella kadotettuja grammoja ja kertoilla mitä kaikkea tuli syödyksi. Olen joskus pitänyt ruokapäiväkirjaa, johon orjallisesti kirjasin kaikki syömiseni. En vaan nyt enää jälkiviisaana keksi, että mitä ihmettä se palveli?
Minua? Mutta en kuitenkaan tarkastellut sitä koskaan taaksepäin, joten kaikki kirjaukset jäivät bittiavaruuteen lillumaan.
Muita? Ketä ihmettä kiinnostaa lukea, söinkö mahdollisesti aamiaiseksi munakkaan ja lounaaksi salaatin?
Ja kirjasinko sitten sinne kaikki mahdolliset lipsumiset ja herkut rehellisesti? Muistelen ainakin merkanneeni joitakin karkkeja "pari" - olisiko sitten pitänyt luetella jokainen koko ja määrä.. Mutta jälleen - miksi? Ketä se olisi auttanut tai kiinnostanut?
Sen voinen kertoa, että päättäväisyyteni ei ole nyt horjunut yhtään eikä tämän alle viikon aikana ole tapahtunut mitään lipsahduksia. Onpa saavutus, alle viikko, wau. Jostainhan se on toki aloitettava.
Kävin sunnuntaiaamuna vaa'alla, ja jossakin on nyt vika. Joko siinä ensimmäisessä punnituksessa tai sitten tässä jälkimmäisessä: painoa oli muka pudonnut 1,5 kiloa neljässä päivässä. Sanoisin, että vika on vaa'assa, koska en ole eläissäni laihtunut sellaista vauhtia. Minulla ei ole koskaan ollut "nesteitä", jotka "lähtevät ensimmäisenä".
Olen joutunut tappelemaan jokaisesta grammasta kynsin ja hampain ja ne ovat hävittyään liuenneet hyvin hitaasti. Miksi nyt olisi toisin?
No jos muistaisi punnita pari kertaa viikossa ja jos huomenaamuna sitten seuraavan kerran. Nähdään mikä vaa'an totuusarvo oikeasti on.
Minua? Mutta en kuitenkaan tarkastellut sitä koskaan taaksepäin, joten kaikki kirjaukset jäivät bittiavaruuteen lillumaan.
Muita? Ketä ihmettä kiinnostaa lukea, söinkö mahdollisesti aamiaiseksi munakkaan ja lounaaksi salaatin?
Ja kirjasinko sitten sinne kaikki mahdolliset lipsumiset ja herkut rehellisesti? Muistelen ainakin merkanneeni joitakin karkkeja "pari" - olisiko sitten pitänyt luetella jokainen koko ja määrä.. Mutta jälleen - miksi? Ketä se olisi auttanut tai kiinnostanut?
Sen voinen kertoa, että päättäväisyyteni ei ole nyt horjunut yhtään eikä tämän alle viikon aikana ole tapahtunut mitään lipsahduksia. Onpa saavutus, alle viikko, wau. Jostainhan se on toki aloitettava.
Kävin sunnuntaiaamuna vaa'alla, ja jossakin on nyt vika. Joko siinä ensimmäisessä punnituksessa tai sitten tässä jälkimmäisessä: painoa oli muka pudonnut 1,5 kiloa neljässä päivässä. Sanoisin, että vika on vaa'assa, koska en ole eläissäni laihtunut sellaista vauhtia. Minulla ei ole koskaan ollut "nesteitä", jotka "lähtevät ensimmäisenä".
Olen joutunut tappelemaan jokaisesta grammasta kynsin ja hampain ja ne ovat hävittyään liuenneet hyvin hitaasti. Miksi nyt olisi toisin?
No jos muistaisi punnita pari kertaa viikossa ja jos huomenaamuna sitten seuraavan kerran. Nähdään mikä vaa'an totuusarvo oikeasti on.
26.11.2011
Johan myrkyn lykkäs
Tai miksipä sitä pitäisi olla yllättynyt. Tietenkin seuraamukset on sitä mitä on kaiken tämän holtittomuuden keskellä...Selvennykseksi hiukan: tämä blogihan on ollut kiukuttelua siitä, miksi en laihdu vaikka syön liikaa lihottavia asioita. Fysiikan lakien mukaan näin on mahdotonta käydä ja olen kuitenkin asian kanssa rimpuillut. Tiesin ja ehkä odotinkin, että jossakin vaiheessa se todellisuus sitten kolahtaa oikein kunnolla. Reality? Check!
Tämän viikon tiistaina olin illalla riisuutumassa sattumoisin peilin ääressä ja hätkähdin, kun sivusilmällä huomasin, että jostain ihmeen paikasta peiliin ilmaantui ruho. Muodoton keskikeho, jossa vatsa lösöili kuin rekkakuskilla konsanaan. Olin kuin äitini ja tätini, jotka ovat molemmat omppukroppaisia ja nimenomaan kasvattivat muhkea keskivartalon. Tajusin, että jotain pitänee tarkistaa. Onhan ne housutkin alkaneet kiristää. Siis ne housut, jotka eivät koskaan ole kiristäneet. Jotain lienee tapahtunut.
Seuraavana aamuna menin vaa'alle ja sainkin sitten sen todellisuuslaskun: 77,8 kg. Tällaiselle pätkälle se on huikea luku, ja suurempi kuin koskaan. En siis ole koko elämäni aikana ollut näin paksu läski.
Ja sehän sitten edellyttää toimenpiteistä. Ja sekös vituttaa. Eikös tän pitänyt mennä niin, että vaan kiukuttelen ja vaadin ja elämä hoitaa asian puolestani?? Ei näköjään.
Keskiviikkona aloitin sitten taas karppilinjan ja kaikki kotona olevat hiilarikarkit ja herkut saavat nyt puolestani olla. Sovin, tai oikeastaan käskin, miestä pitämään huolen, että hän ei tuo kotiin mitään sellaista herkkua itselleen, josta minäkin pidän. Koska minähän sen myös sitten söisin.
Lupaan etten ryhdy saarnaajaksi, ituhippimeditoijaksi tai aina-oikeassa-olevaksi maailmanparantajaksi tämän asian kanssa. Ei tästä nyt mikään uusi ihana autuus ala, enkä tiedä montako kiloa edes saan pois, mutta nythän on pakko jotain tehdä. Ja en muuten (ainakaan vielä) aio persettäni nostaa liikunnan suhteen, ehei.
Ongelma lienee se, että kun pari vuotta sitten aloitin karppauksen ekan kerran, paino ei loppujen lopuksi sitten paljoa pudonnut, eli karppaus ei minulla ehkä toimi. Tosin en suostu millekään pistelaskunälkäliikuntakuurillekaan, joten pitää nyt katsoa mitä tapahtuu.
Ei hyvä, mutta minkäs teet.
Tämän viikon tiistaina olin illalla riisuutumassa sattumoisin peilin ääressä ja hätkähdin, kun sivusilmällä huomasin, että jostain ihmeen paikasta peiliin ilmaantui ruho. Muodoton keskikeho, jossa vatsa lösöili kuin rekkakuskilla konsanaan. Olin kuin äitini ja tätini, jotka ovat molemmat omppukroppaisia ja nimenomaan kasvattivat muhkea keskivartalon. Tajusin, että jotain pitänee tarkistaa. Onhan ne housutkin alkaneet kiristää. Siis ne housut, jotka eivät koskaan ole kiristäneet. Jotain lienee tapahtunut.
Seuraavana aamuna menin vaa'alle ja sainkin sitten sen todellisuuslaskun: 77,8 kg. Tällaiselle pätkälle se on huikea luku, ja suurempi kuin koskaan. En siis ole koko elämäni aikana ollut näin paksu läski.
Ja sehän sitten edellyttää toimenpiteistä. Ja sekös vituttaa. Eikös tän pitänyt mennä niin, että vaan kiukuttelen ja vaadin ja elämä hoitaa asian puolestani?? Ei näköjään.
Keskiviikkona aloitin sitten taas karppilinjan ja kaikki kotona olevat hiilarikarkit ja herkut saavat nyt puolestani olla. Sovin, tai oikeastaan käskin, miestä pitämään huolen, että hän ei tuo kotiin mitään sellaista herkkua itselleen, josta minäkin pidän. Koska minähän sen myös sitten söisin.
Lupaan etten ryhdy saarnaajaksi, ituhippimeditoijaksi tai aina-oikeassa-olevaksi maailmanparantajaksi tämän asian kanssa. Ei tästä nyt mikään uusi ihana autuus ala, enkä tiedä montako kiloa edes saan pois, mutta nythän on pakko jotain tehdä. Ja en muuten (ainakaan vielä) aio persettäni nostaa liikunnan suhteen, ehei.
Ongelma lienee se, että kun pari vuotta sitten aloitin karppauksen ekan kerran, paino ei loppujen lopuksi sitten paljoa pudonnut, eli karppaus ei minulla ehkä toimi. Tosin en suostu millekään pistelaskunälkäliikuntakuurillekaan, joten pitää nyt katsoa mitä tapahtuu.
Ei hyvä, mutta minkäs teet.